Olen nyt ollut jonkin aikaa tekemässä tv-ohjelmaa Suomen kesässä. Hiljaisen koronakevään jälkeen odotukset omasta töihin paluusta olivat korkealla ja sitä oli niin täpinöissään.
Nyt, kun touhuun on taas päässyt kunnolla, on kyllä ihanaa. Eikä kukaan ulkopuolelta asioita seuraava voi ymmärtää, millaisessa kuplassa ainakin minä elän. Ulkomaailma on jo unohtunut täysin, sen muistaa ainoastaan mennessään nukkumaan ja herätessään. Lähes kaikki ajatukset pyörivät 24/7 työssä ja kyseisessä ohjelmassa, sen eri työvaiheissa, ohjeissa ja omissa muistettavissa asioissa jne. Olipa sitten työ- taikka vapaapäivä, niin ajatusmaailma on sama.
Monesti kuulee, kun ihmiset puhuvat kadehtien siitä, kuinka helppoa, kevyttä ja kivaa television tekeminen varmasti on. Kaikenlainen viihteen ja television tekeminen koetaan enemmänkin hauskana huvina, sehän ei voi mitenkään olla oikeaa rankkaa työtä. Mutta se on kaikkea muuta kuin kevyttä ja helppoa ja pelkästään kivaa ja ihanaa. Kysyä voi keneltä vain alalla työskentelevältä. Kuten moni muukin ammattikunta, tämäkin vaatii ihan omanlaisensa tyypit. Itse en vaihtaisi päivääkään pois.
Multa on vuosien varrella kysytty paljon mun rutiineista ja elämän säännöllisyydestä. Olen aina sanonut, ettei kumpaakaan oikeastaan ole. Ei voi olla. Kysyn usein itse, tiedätkö millaista mun työni on? Ei tässä työssä ja tällaisia projekteja toteuttaessa voi olla rutiineja eikä säännöllisyyttä, koska jokaisessa projektissa koko sen hetkisen elämän aikataulut luodaan uusiksi. Pitää sopeutua siihen, missä on ja millaista elämää milloinkin elää. Yhden jos toisen älykellot huutavat levon ja säännöllisyyden tarpeessa, mikäli on tottunut säännölliseen elämään ennen tv-maailman syövereihin astumistaan. Vauhti ja tekemisen määrä pistää monen pään pyörälle.
Myönnän itse nauttivani suuresti erilaisista vauhdikkaista projekteista, jossa tekemistä on valtava määrä. Tietynlainen intohimo ja palo niihin minulta löytyy, ja haluan aina kaikkiin tällaisiin projekteihin mukaan. Tätä paloa on löydyttävä kaikilta niiltä muiltakin, jotka tällä alalla pidempään mukana ovat.
Mulla on takana televisiomaailmaa jo 25 vuotta ja täytyy sanoa, että olen sikäli etuoikeutetussa asemassa, kun olen saanut olla mukana niin pitkään ja niin monessa eri roolissa. Olen ollut ruudussa kilpailija, haastateltava, haastattelija, esiintyjä, juontaja sekä näyttelijä. Nyt roolini ovat pääasiassa keskittyneet sinne taustalle, eli tuotannon puolelle.
Ensimmäinen kosketukseni telkkarin tekemiseen tuli jo lapsuudessa, kun olimme tanssiseuramme tanssijoiden kanssa Kaivo-elokuvan kuvauksissa lavatanssikohtauksessa mukana 90-luvun alussa. Siitä ei vielä jäänyt mitään muistoja tai sen enempää kipinää.
Seuraavat kokemukset olivatkin sitten muutamat telkkariin kuvattavat missikisat ja näissä olin tiukasti kilpailijan roolissa. Niiden jälkeen tulivat lukuisat keskusteluohjelmat, haastattelut, kisailuohjelmat ja kaikki muut, mihin tuoretta missiä haluttiin.
Maailmalla koin isot kisat kymmenille miljoonille katsojille ja hetken päästä pitikin olla jo itse juontamassa suoraa Tangomarkkinoiden finaalia aivan ilman tv-juontokokemusta. Se oli paha, mutta onneksi vierellä oli turvallinen Heikki Hietamies.
Matka on jatkunut tasaisena aina näihin päiviin asti. Olen ollut milloin televisiomainoksissa, milloin ohjelmien juontajana, milloin livenä suorissa lähetyksissä, milloin studioissa ja aiemmin nauhotetuissa ohjelmissa. Parissa elokuvassakin on tullut pyörähdettyä ja yhdessä oli läpi leffan kantava roolikin Vareksen rinnalla.
Yksittäisiä haastatteluja ja vierailuja en ole pystynyt millään laskemaan, mutta ehkä jonakin päivänä yritän. Niitä on kuitenkin satoja, saattaa olla tuhansia. 25 vuoteen on mahtunut jo vuositasolla niin paljon haastatteluja ja ohjelmia, että yhteinen lukumäärä on iso. Monta vuosikymmentä on kulunut, sen voi päätellä vaikkapa siitä, että joissain ohjelmissa – kuten vaikkapa Kokkisodassa – on tullut käytyä jo kolmeenkin kertaan.
Juontajana toimimisessa olen tietyllä tapaa tyytyväinen, etten ole ollut vuositolkulla mikään ykkösjuontaja, vaan olen pysytellyt yleisesti hieman sen alla. Naaman kuluminen tai profiloituminen pelkästään tietyille kanaville tai tiettyihin ohjelmiin olisi ainakin ongelma itselle, koska olen aina tavoitellut mahdollisimman pitkäkestoista ja monipuolista uraa. Olen kuitenkin saanut olla vahvasti mukana Nelosen saapumisessa, niin kuin myös FOXin.
Olen saanut tehdä juontajana paljon suoria lähetyksiä isolle yleisölle ja myös paljon studiojuttuja ilman yleisöä. Aiheet ovat vaihdelleet aina pajatson MM-kilpailuista triathloniin ja laihduttamiseen – ja aina sisustuksesta häihin ja viihteeseen. Tietysti mukaan mahtuu muutamia eri alojen kilpailuja. Telkkarin tekemistä on tullut kokeiltua myös monissa eri maissa.
Kun reality aikanaan tuli Suomeen, itse tutkiskelin pitkään, mitä mieltä olen niistä sekä niistä nousseista ihmisistä. Se vaati ymmärtämistä ja totuttelua itseltä silloin, ja vaatii monelta edelleen. Nykyään reality on kuitenkin hyvin suuri osa televisiota ja uudet sukupolvet ovat syntyneet maailmaan, joka elää niitä katsellen ja niihin itse osallistuen.
Olen aina pyrkinyt itse vetämään rajan siihen, etten halua ohjelmiin vain leikkimään ja kilpailemaan, vaan otan kaikki esiintymiset promootion kautta. Lähinnä haluaisin olla niissä aina jollakin tavalla töissä. Poikkeuksena otin suurella ilolla vastaan sellaiset once in a lifetime -mahdollisuudet, kuten päästä kiipeilemään Andeille Peruun Huippujengi-ohjelmassa ja taistelemaan ja selviytymään kaikesta ja kaikessa Filippiineille Selviytyjiin. Muita intohimoja mulla ei ole osallistumisen puolesta pidempiin projekteihin ole, paitsi jokin matkustamiseen liittyvä, kuten Amazing Race.
Muutama vuosi sitten päätin lähteä toteuttamaan unelmaani ja vuosien varovaisten ajatusten kautta avasin ovea tuotannon puolelle. Pääsin kuin pääsinkin heti työntekoon kiinni castingin tekijän roolissa ja matkaan tulivat mukaan jo muutenkin tutut esiintyjäkoordinaattorin työt. Tänä kesänä pääsin vihdoin myös toimittajan rooliin tuotantoon, jossa nytkin olen.
Vaikka ikää on jo 43 ja alalta kokemusta jo monelta vuosikymmeneltä monissa eri rooleissa, silti koen että matkani on tv-maailmassa on alkupuolella. Sitä se on ainakin tällä uudella puolella. Tuotannon puoli on se, joka vahvasti kiinnostaa, mutta ei tietenkään ole poissuljettua esiintyä itse kameran edessä.
Vie pitkän aikaa ihmisten hoksata, että tämä puoli on nyt se, mitä pääasiassa teen. Helppo ja ymmärrettävä oletus on, että kertoessani olevani mukana jossakin tuotannossa, se tarkoittaisi jollain lailla aina kameran edessä esiintymistä tai juontamista. Kun he kuulevat, että teen taustalla niitä itse tuotannon hommia, todetaan usein, että ahaa, oletko siis ohjelman tuottaja? En todellakaan ole. En myöskään koe minkäänlaista kunnianhinmoa tuottajan rooliin, vaan olen juuri siinä, missä haluan itse olla. Nämä tuntuvat hyviltä, ja olen enemmän kuin innoissani saadessani olla yhtä tärkeä osa tuotantoa, kuin jokainen muukin tuotannon jäsen, olipa se rooli sitten itse kullankin mikä tahansa.
Mutta nyt nautitaan Suomen kesästä ja telkkarin tekemisen kuplasta. Eli jos ette kuule minusta, niin kuplassa kaikki hyvin!
