Joulu on lapsuudessa ollut tosi kova juttu. Melkeinpä vuoden kohokohta. Eniten taisin odottaa aattoaamuun sijoittuvaa jouluratsastusta, jonka oma ratsastuskouluni aina meille kaikille hevosten hoitajille toteutti. Olihan se nyt siistiä, ilmainen ratsastus ja kaikki tallin nelijalkaiset samaan aikaan liikkeellä valtavana letkana. Talli täyttyi ratsastuksen jälkeen kuusen oksia rouskuttavien hevosten äänistä ja kuusen tuoksusta. Ikimuistoista nuorelle tytölle.
Ja sitten tietysti ne lahjat, ne vasta kova juttu olivatkin. Niitä fiilisteltiin mainoksista kesästä saakka. Niiden lisäksi nautin suunnattomasti kaikista Joulun tv-ohjelmista, Narniasta, Samusirkan joulutervehdyksestä ja muista lukemattomista lastenohjelmista. Ja tietysti olin kärsimätön, enkä käsittänyt miten aikuiset vain söivät ja söivät kun lahjat jo odottivat.
Nyt aikuisena Joululla on täysin eri merkitys. Lapsille Joulun tekeminen, se on ollut yksi juttu erikseen. Kuusi oli pakollinen aina niin kauan kuin asuin omakotitalossa, mutta nyt kerrostaloasuntoon ovat tervetulleita olleet vain pienet koristekuuset. Pipareita tuli leivottua lasten kanssa joskus ensimmäisinä vuosina, mutta se ei ole koskaan ollut se minun juttu. Pipariperinteet on yleensä hoidettu isovanhempien kanssa, samoin kuin joulutortut. Mutta joulukalenterit, ne on oltava. Tosin tänä vuonna ne tulivat kotiin vasta muutama päivä sitten, mutta parempi myöhään.
En vielä koskaan ole järjestänyt jouluruokailua itse, ja luultavasti pärjään ihan hyvin myös järjestämättä. En osaa mitenkään stressata jostakin tietystä ruuasta päiväkaupalla, joten tiedä häntä, osuuko koskaan omalle kohdalle. En ole mikään jouluruokien suuri fani. Pari kertaa ne menevät, ja sitten riittää. Yleensä ehdin niitä työn puolesta erinäisissä joulutapahtumissa saada jo melkein riittämiin ennen Joulua. Riisipuuro on kuitenkin todella tärkeä, ja sitä pitää saada tehdä itse. Muuten olen aina saapunut valmiiseen pöytään, toki omilla tuomisilla. Katsotaan kuinka tulevaisuudessa.
Stressin aihe jota en pysty millään ymmärtämään, on joulusiivous. Ei vaan aukea mulle, miksi juuri Jouluksi pitää siivota jotenkin isommin? Minä siivoan silloin kun huvittaa ja on tarve. Kaapit ja muut järjestelen juuri silloin kun tilanne niin vaatii, ja saan sen inspiraation. En näe itseäni tekemässä joulusiivousta, koska kalenteri niin sanoo, etenkään kun mulla ne vapaat alkavat vasta siinä Jouluna, ei juuri hirveästi ennen.
Joulukoristelu kohdallani vaihtelee vuosittain, ja riippuu täysin mun aikatauluista ennen Joulua. Tänä vuonna roudasin koristeet vintistä jo loka-marraskuussa, mutta ne ovat edelleen koskemattomina kassissa. Ulkovalot puolestaan ovat olleet partsilla heti pimeyden langettua maahamme, eli jo loppusyksystä. Välillä innostun koristelemaan enemmänkin, mutta kuten sanottua, mitä enemmän aikaa, sitä enemmän koristeita. Tänä vuonna se on aika vähäistä, ainakin vielä tänään perjantai-iltana. Mutta tästäkään en osaa ottaa mitään stressiä, se on vain hauskaa puuhastelua, jos sille jää aikaa.
Itselle tärkeintä nykyään on lahjojen antaminen ja rauhallinen yhdessäolo. Ennen rakastin lahjojen saamista, nykyään on tärkeämpi onnistua antamaan jotain, josta muut pitävät. Paketointi on yksi mieluisimpia puuhasteluja Joulussa, enkä voisi millään antaa muiden paketoida puolestani. Paketoin mielelläni myös muiden ostamat lahjat.
Nykymaailmassa todella monella on jo kaikkea ja myös aivan liikaa materiaa, toisilla ei ole juuri mitään. Ei se hinta, vaan ajatus. Minä olen se, joka usein tekee ison määrän paketteja, mutta niissä voi olla jotain todella pientä. En yritä koskaan koreilla lahjoilla enkä materialla, enkä törsätä hulluna. Ennemmin paljon pieniä hassuja paketteja, koska se pakettimäärä näyttää silloin runsaalta.
Sitten on vielä se, että joissakin kodeissa stressataan Jouluun pukeutumisesta. Se on ehkä ainoa asia jota mä enemmän mietin Jouluissa. Yleensä en kauheasti etukäteen suunnittele pukeutumista, vaan menen aika fiilispohjalta. Joulussa on vaan aina ne tietyt asiat joita haluaa huomioida, joulutunnelmaan sopivien värien lisäksi. Jouluna täytyy pukeutua hieman juhlavasti, mutta silti mukavasti. Haastava yhdistelmä? No ei oikeastaan. Mä olen mielestäni oppinut löytämään juuri tähän genreen sopivaa vaatetta omiin kaappeihini, tyylikästä mutta helppoa, ajatonta ja mukavaa. Sellaiset tuotteet jotka toimivat vuosikausia, ovat mulle juuri oikeita. Itse en ole koskaan ollut pikamuodin kannattaja, vaan suosinut ajatonta tyyliä, koska se vain on kaikin tavoin järkevää. Ja samat hyvät tuotteet kiertävät mulla vuodesta toiseen.
Tälle Joululle ja tuleville muille juhlille lähteekin ehdotuksena Anna Ruohosen kynähame, jossa on myös kätevät taskut, paksu materiaali ja napakka istuvuus. Juhlava mutta niin helppo ja mukava.
Ivalo.com sivuilta löydät myös tietoa muista suomalaisista suunnittelijoista ja heidän ajattomista tuotteistaan. Samalla voit osallistua Ivalo joukkorahoitukseen ja tukea parempaa vaihtoehtoa pikamuodille.
Eli vaatepolitiikka done. Mitäpä muuta sitten Jouluun? Minä odotan eniten lepoa, rauhaa ja rakkautta, ihanaa ruokaa, mukavaa yhdessäoloa, lautapelejä, glögiä ja aikaa ilman aikatauluja, somea tai sähköpostia. Pääasiassa Jouluna iloitaan siitä, että saadaan olla tiiviisti yhdessä. Salaa unelmoin että jospa vaikka ehtisin lukaista yhden uuden kirjan.
Rauhallista ja stressitöntä Joulua kaikille!