Tänään puhuttiin mun somessa niinkin hassusta asiasta kuin suihkussa käymisestä. Olen tullut tietoiseksi viime viikkoina, että osalla ihmisistä on tapana soittaa musiikkia suihkussa. Tämä oli mulle totaalinen ”Anteeksi, teet mitä?”-hetki. Erillistä ääntä ja ärsykettä vielä suihkuunkin?
Selasin tässä päivällä twitteriä kirjoitettuani ensimmäisen luonnoksen tästä tekstistä. Eräs seuraamani henkilö kysyi siellä juuri: ”Siis miten elätte turhautumatta maailman paskamaisuuteen joka päivä?” Niinpä, samaan asiaan olin ladannut vastausta tänne blogiini juuri merkkikaupalla: Rakentamalla oman kuplan, sulkemalla asioita ulkopuolelle ja tekemällä valintoja, ihan joka päivä.
Kokemukset, tavat ja tarpeet
On paljon asioita, mitä me emme toistemme käytöksestä ymmärrä. Aina yhtä suuri mysteeri on, miksi joku toimii niin kuin toimii. Perusteita löytyy aina horoskooppimerkistä ja lapsuuden kokemuksista asti, päättyen ammattiin, asuinympäristöön, introverttiyteen tai ekstroverttiyteen. Meillä on yksinkertaisesti erilainen elämä, arki, kokemukset ja erilainen tarve asioille. Olemme erilaisia ihmisiä, toistan tätä jälleen kerran.
Minulle erilaisuus on tässäkin yhteydessä valtava rikkaus. Olen äärettömän kiinnostunut siitä, miksi joku toimii tai elää tavalla, joka on itselleni vieras. En ole aina itsekään toiminut samalla tavalla kaikkien asioiden suhteen. Eri vaiheet elämässä ovat johtaneet siihen, mitä tarvitsen ja mitä haluan nyt, ja mitä en missään nimessä.
Monesti olen ollut tilanteessa, jossa vieressä kirotaan omaa ystäväpiiriä, valitetaan omasta työstä, ärsyynnytään uutisista, tv-ohjelmista, juontajista tai somevaikuttajien postauksista. Elämässä pystyy tekemään valintoja, ei toki kaiken, mutta aika monen asian suhteen. Silloin näiltäkin ärsyyntymisiltä voi välttyä, ellei sitten vain halua opetella sietämään asioita. Sietäminen on hyvä taito osata, mutta se, kuinka paljon ja mitä omassa arjessaan päättää sietää, se on monien asioiden osalta omissa käsissä. Valintoja voi tehdä.
Valitse kenen kanssa aikaasi vietät
Oma elämäni poikkeaa hektisyydessään ja etenkin erikoisuudessaan monen elämästä. Vierestä seuraavilla on usein vaikeuksia pysyä mukana ja ymmärtää kaikkea mitä siinä tapahtuu. He saattavat hengästyä jo pelkästä kuuntelemisesta. Mutta heistäkin useimmat kunnioittavat valintojani, ja yrittävät nähdä asiat muustakin kuin omasta perspektiivistään. Niin teen minäkin heidän kohdallaan, koska siinä mielessä muiden elämä ja erilaiset tavat kiinnostavat.
En missään nimessä voisi itse elää niin, että ympärillä olisi vain kaltaisiani ihmisiä, jotka elävät ja hengittävät samaa työmaailmaa, ajattelevat samalla tavalla asioista ja elävät elämäänsä muutenkin samoin kuin minä. Päinvastoin!
Mulla on ihania ystäviä, jotka elävät aivan erilaista elämää kuin minä. Heillä on omat haasteensa ja ilonsa, eivätkä ne ole kenenkään kohdalla enemmän tai vähemmän tärkeitä kuin jonkun toisen. Ystävilläni on täysin erilaiset taustat verrattuna minuun, eri iät, kokemukset, työtilanteet, ja osa asuu eri maissa. Nämä ystävyyssuhteet ovat kaikki minulle hyvin tärkeitä, kuten ovat myös suhteet niihin ihmisiin, joiden kanssa sitten taas voimme vertailla näitä samoja työkokemuksia. Ja kuitenkin, olen erittäin usein ja erittäin mielelläni täysin yksin.
Omia valintoja joka päivä
Mainitsin jossakin kyselyssä, etten ole kuunnellut radiota 10 vuoteen. Se ei tarkoita etten arvostaisi radiota, olen tehnyt sitä itsekin ja aina pitänyt siitä. Se ei myöskään tarkoita, ettenkö kuuntelisi lainkaan musiikkia. Radio-ohjelmat juontajien juttuineen ja mainoksineen ovat kuitenkin totaalisen eri asia, kuin itse valittu musiikki ilman mitään näistä mainituista lisistä. Oli aika jolloin kuuntelin kaiket aamut ohjelmia mainoksineen ja hyvinkin erikoisine juttuineen, mutta elin silloin muutenkin täysin toisenlaista elämää.
Televisioni ei edes toimi tällä hetkellä, toki katson muutenkin kaiken läppäriltä. Monilla on tapana heti avata tv tai radio päästessään kotiin, ja perusteluna on, että halutaan kotiin ääniä. Kaikki eivät pidä hiljaisuudesta. Itse taas en koskaan pidä mitään taustahälyä päällä kotonani. Ei radiota, ei televisiota, ei musiikkia, ei äänikirjoja. Eikä tulisi mieleenkään ottaa musiikkia mukaani suihkuun.
Autolla ajan vuodessa noin 50 000 km. Niistä kilometreistä menee heittämällä puolet täydessä hiljaisuudessa. Loppuaika menee joko teinien soittaessa musiikkia, ääniviestejä kuunnellessa tai nauhoittaessa, tuleviin blogeihin tai muihin töihin liittyviä ajatuksia sanellen tai itse valittua musiikkia kuunnellen.
Luen uutisista enimmäkseen viihdeuutisia ja asioita jotka liittyvät omiin teemoihini. Ne ovat työkenttäni, minun maailmaani, ja haluan tietää työni puolesta koko ajan tarkkaan, missä siellä päivittäin mennään. Politiikka, sodat ja monet muut asiat ovat aiheita, jotka voin ohittaa helposti pidemmän aikaa. Nämä eivät tule tasaisena uutissyötteenä minun kuplaani, ainoastaan silloin kun itse tarkoituksella niin haluan. Tietous kyllä säilyy, vaikkei jatkuvasti päivittäisikään maailmantilannetta.
Olen jo kauan sitten todennut, että asioita joille ei itse voi mitään, on täysin turha murehtia. Siitä ei ole hyötyä. Jotkin asiat maailmassa vain tapahtuvat minusta ja sinusta riippumatta. Niihin täytyy vain sopeutua tai sitten pitää koittaa muuttaa asioita, mutta murehtiminen ja valittaminen, se ei johda mihinkään. Jos koen itse pystyväni vaikuttamaan johonkin asiaan, yritän myös tehdä niin.
Suodata sisältöä
Sosiaalisen median kanavista ja ihmisten puheista tulee omaan elämään aina välillä asioita, joita ei juuri silloin todellakaan välittäisi kuulla. Mutta sitäkin pystyy rajoittamaan, jos tekee pieniä tai isompia valintoja päivittäin.
En tietenkään lue asioita joita keskustelupalstoilla ja uutisten kommenteissa minusta kirjoitetaan. Kenenkään ei pitäisi lukea mitään itsestään. Mutta itselläni oli aikanaan niitä ystäviä, jotka auliisti toivat nämä asiat silmieni eteen, kuin muka hyvää tarkoittaen. Enää he eivät kuulu ystäviini.
Hiljennän toisinaan herkästikin sisältöä ihmisiltä, joita silti haluan seurata sosiaalisessa mediassa. Hiljennän myös paljon sanoja ja tilejä esim twitteristä. Koitan kuitenkin olla blokkailematta muita tilejä, kuin niitä ihan pahimpia tapauksia, koska on hyvä pysyä hereillä aiheista joista itse paljon puhuu, somekäyttäytyminen yhtenä niistä.
En vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden negatiivisuus, jatkuva valitus ja arjen päivittäiset ongelmat saattavat tartuttaa negatiivisuutta minuun. Olen hyvin vahvasti tunneihminen, ja tietyllä tapaa myötätuntoinen ja hyvin altis erilaisille tunnetiloille. Ehkä siksikin suojelen itseäni sellaisilta asioilta, jotka voivat vaikuttaa minun itseeni huonoila tavalla.
Mieli on tärkein, pidä siitä huolta
Jos jokin asia triggeröi, kannattaa välttää sitä. Sitä voi luoda itelleen oman hyvän kuplan, johon ne asiat eivät tule häiritsemään kutsumatta koko ajan.
Toki tämä ei tarkoita, että kieltäisi asiat, joita ympärillään tapahtuu, tai ettei olisi tietoinen maailman asioista. Mutta kannattaa kysyä itseltään, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta? Ja tarvitseeko sitä kaikkea toistaa itelleen eri kanavista koko ajan? Pitääkö koko ajan muhia kaikessa uuvuttavassa kauheudessa? Voisiko sitä ennemmin suojella omaa mieltään ja positiivisuuttaan? Voisiko jopa keskittyä positiivisiin asioihin?
Mulle mieli on erittäin tärkeä työkalu. Jonkun mielestä vain ulkonäkö, julkisuus ja ääni ovat työkalujani, mutta ei. Kyllä mieli on se josta kaikki lähtee. Siitä syystä valitsen hyvin tarkkaan mitä asioita ja ihmisiä milloinkin elämääni päästän.
Työni on usein niin täynnä ärsykkeitä, ääniä, ihmisiä ja hektisyyttä, että haluan työn ulkopuolella valita todella tarkasti sen, mitä asioita kuplaani pääsee. Monesti hiljaisuus ja omat ajatukset ovat sitä luksusta.
Mulla on taito, joka on osan mielestä kadehdittavan ainutlaatuinen ja osan mielestä todella huono. Pystyn helposti sulkemaan ulkopuolelle kaikki ne asiat, joita en halua ajatella. Välillä ne ovat isoja ja vakaviakin.
Tämä on aiheuttanut paljon tilanteita, joissa joku haluaisi keskustella päivän politiikasta tai saada mielipiteeni uutisissa olleista asioista, mutta ei sitä saa. Se turhauttaa monia, koska en suostu pohtimaan asioita, joita en sillä hetkellä halua kuplaani päästää. Minusta ei saa väittelijää mihinkään muuhun aiheeseen, kuin sellaiseen mihin itse haluan lähteä. Valitsen väittelyni ja myös taisteluni.
Omaan elämään päästetty sisältö
Oma pää, oma mieli, omat ajatukset ovat monesti ainoa mitä tarvitsen. Musiikki, luettu ja katsottu sisältö sillon tällöin myös, mutta hyvin tarkkaan valikoidut. Näitä en tarkemmin kuitenkaan koskaan paljasta, vaikka useasti mieltymyksiäni kyselläänkin. Ne menevät minulla tiukasti siihen yksityisyys-laariin.
Ai miksi valikoin ja kontrolloin niin tarkasti, mitä sisältöä elämääni tulee? Koska voin. Ja niin voit kyllä sinäkin.
Minä teen sen koska haluan elää onnellista elämää ja päättää mitä sisältöä työni ulkopuolella näen ja kuulen. Työssäni tulee vastaan hyvin paljon virikkeitä, älyttömyyksiä, triggeröiviä asioita, erikoisia ja huonokäytöksisiä ihmisiä, paljon asioita, jotka vain saavat voimaan pahoin. Tästä syystä suljen muuna aikana ulkopuolelle kaiken sen, mikä vähänkin saattaisi ärsyttää. Ja teen sen helposti, niin helposti että se ärsyttää monia.
Kannattaa tunnustella itseään, ja miettiä, keitä seuraa somessa, ja miksi. Kannattaa valita keiden kanssa viettää aikaansa, ja miksi. Miettiä, mitä hyvää siitä saa?
Kannattaa valita mitä katsoo tv:stä, mitä lukee uutisista, mitä kuuntelee, ja miettiä miten nämä vaikuttavat.
Se keiden kanssa viettää aikaansa vapaalla on äärimmäisen tärkeää. Jos on jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, joilta saa vain negatiivisuutta, jotka painavat sinua alas, eivät tue, kannusta, ymmärrä, kyseenalaistavat kaikki valintasi, ehkä kannattaa miettiä ystäväpiiriään ja ihmissuhteitaan ihan uusiksi ja äkkiä. Jokaisella on mahdollisuus onnellisempaan elämään, se vaatii vain valintoja.
Hyvää ja onnellisempaa loppuviikkoa!
