Olen kirjoittanut teille aiemmin Shoppailun Monet Muodot-sarjaan jo kolme blogia. Ne kertoivat vaatekutsuista, nettishoppailusta sekä mun ammattiin ja alaan liittyvästä “kuormasta syömisestä”. Nyt olisi vuorossa osa neljä, ja tätä ei voinut valitettavasti kirjoittaa yhtään aiemmin, ei ennen kuin asia oli taas ajankohtainen. Tässä seuraava osa; Shoppailumatkat!
Ulkomaat on mulle ainoa paikka, jossa rakastan kierrellä vaatekaupoissa ja ostareilla. Voin helposti viettää siellä tuntikausia, ja kyllä, myös päiväkausia.
Yleensä “shoppailumatkojen” kohde on mulla se yksi ja ainoa USA. Sieltä löytyy monia mun ehdottomia lempparikauppoja, joita ei ole välttämättä muualla. Siellä ollaan myös hieman eri hetkessä Suomeen nähden muodin suhteen. Kumpikin on jo syy sille miksi vastaan ei tule sitten Suomessa juurikaan samoja asuja.
Moni ajattelee nyt, että miksi ihmeessä pitää mennä johonkin jenkkilään asti, kun varmasti lähempääkin kuten Tukholmasta, Lontoosta tai Pariisista löytyisi vaikka ja mitä, myös muutamia samoja liikkeitä. Ja ihan jo Suomestakin. No pitää mennä, eniten ihan vain koska haluaa. En juokse huippumuodin ja luxusliikkeiden perässä, vaan mulla on aivan omat agendat. Haluan myöskin mennä maahan/kaupunkiin josta nautin muuten, kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta viihtymisestä myös loman muodossa, ja siellä viihdyn.
Valinta on myös selvä minulle siksi, että itselle amerikkalainen meno ja meininki on monella tapaa uponnut aina, eikä vähiten sen vuoksi, että siellä jokainen uskaltaa pukeutua juuri niin hillitysti tai räväkästi kuin haluaa, ikään ja kokoon katsomatta. Siellä vastaan tule harvoin kahta samanlaista kokonaisuutta.
Tykkään siitä, että Jenkeissä outletit ovat välillä aivan käsittämättömän kokoisia ja valikoimat runsaita. Myös sitä kuuluisaa kokovalikoimaa on, joten ei tarvitse aina kärvistellä tiettyjen mitoitusprobleemien äärellä, vaan sovellusmahdollisuuksia on paljon. Olen aikojen saatossa huomannut erittäin hyvin, että olinpa sitten pienempi tai suurempi tai jotain siltä väliltä, yhtä kaikki mitoitukseltani olen aina paljon lähempänä mustia ja latinonaisia kuin suomalaista naista.
Ostoskeskuksissa on aina ihan oma tunnelmansa. Sen lisäksi että ne ovat valtavia, on niissä mittava määrä ihania ravintoloita. Monet keskuksista ovat kokonaan tai osittain ulkona, joten voit pysähtyä juomaan kahvia ja syömään Auntie Anne´s pretzeleitä tai Cheesecake Factoryn lounaan mukavassa auringonpaisteessa kesken shoppailureissun. Ylipäätään näissä on tunnelmaa, ja on ihanaa että ventovieraat ihmiset saattavat ihan oma-alotteisesti puhua toisilleen ostosten ja sovitusten lomassa.
Yksi mieliharrastuksistani on ehdottomasti erilaisten ihmisten katselu, ja pohtiminen, mikä kunkin tarina on. Ostoskeskuksissa ihmisten kirjo on laaja. Voisin istuskella päiväkaudet katselemassa kun päästä varpaisiin luxusmerkeillä vuoratut daamit kipittävät edellä miestensä raahatessa näiden kantamuksia perässä, ja vastaavasti kun suurperheen äidit valtaavat käytävät monilla lapsillaan ja erillisillä kärryillään niin lapsille kuin ostoksille. Siinä vain kaksi esimerkkitapausta, joiden lisäksi on laaja kirjo ihan kaikkea muuta.
Jos voisin valita ajankohdan jenkkireissuilleni, olisi se aina kiitospäivän tienoilla. Thanks Giving sale, eli Suomeenkin vihdoin isosti rantautunut black friday. Mikään muu ostosreissu ei vedä vertoja sille tunnelmalle, kun aamuyöstä kauppakeskusten käytävillä vaeltaa zombia muistuttavia hahmoja tyhjiä matkalaukkuja perässään raahaten. Jonot luxusliikkeisiin ja muihinkin ovat näiden täysin järjettömien alennusten vuoksi hurjat. Se on omanlaisensa elämys. Loppupäivästä joku näistä yöllä shoppailun alottaneista ostaa taas uusia matkalaukkuja, kun ne tyhjinä tuodut ovat jo täyttyneet ostoksista. No, se ei kuitenkaan kuvasta minun matkaani, koska mun määränpää on kuitenkin Suomi ja rajoituksia löytyy onneksi niin matkalaukun painossa, tuontimääräyksissä kuin omassa lompakossakin. Mutta kyllä mä joukossa mukana viihdyn enemmän kuin hyvin, vaikkakaan en niissä luxusliikkeissä.
Mun shoppailut ovat sellaisia, että toivon aina voivani tehdä nämä yksin. Kun muita on matkassa, en osaa yhtään keskittyä omaan shoppaamiseen, koska tiedän että joku odottaa, jollain on nälkä, vessahätä ja kiire johonkin toiseen kauppaan. Silloin tulee aina laitettua muiden mieltymykset ja tarpeet edelle, ja jäljelle jää pieni harmitus siitä, ettei ollut mahdollisuutta toteuttaa itseään niin hyvin kuin olisi halunnut, vaikka oli jo niin kiusallisen lähellä. Olen aina ollut todella huono shoppailemaan porukassa, koska mulla kestää yleensä todella kauan tehdä ostospäätöksiä. Aina rahan ollessa kyseessä haluan tehdä vain valintoja joita en tule katumaan, koska rahaa ei ole koskaan ollut tuhlattavaksi. En myöskään ole koskaan juossut muodin perässä, harrastanut sen enempää kunnon kuluttamista, siksi kohtuus ja järkevyys on oltava mukana tässäkin asiassa.
Yksin ollessa näitä odotustilanteita ei ole. Kukaan ei joudu odottamaan minua, enkä minä ketään. Täydellistä. Olen ostoksissani aina hyvin perinpohjainen, koska en voi sietää huonoja ostospäätöksiä, enkä mahdollista palautus/vaihtorumbaa.
Muistettavaa on, että kyllä, jo itse matka maksaa. Mutta kulutan omat tienestini pääasiassa kahteen asiaan, lapsiini ja matkusteluun. Suomessa mua ei näe shoppailemassa, ellen tarvitse jotakin tiettyä, mikä on päässyt loppumaan jne. Elämästäni puuttuu myös monia sellaisia raha-aukkoja, mitä muiden kuukausiin kuuluu säännöllisesti, eli olen aina pärjännyt vähällä, ja osannut säästää sellaisista paikoista, mitä ei osaisi aina edes ajatella. Näin mahdollistan shoppailumatkan edes joskus, ja silloin toiminnan pitääkin olla harkittua, tarkkaa ja järkevää. Ja se vie aikaa. Heräteostokset eivät ole koskaan oikeen olleet mua varten, ellei muutamia nuoruuden hairahduksia lasketa.
Saatan käydä samassa liikkeessä ja kauppakeskuksessa pari kolmekin kertaa, ennen kuin lopulta alan ostaa jotakin. Ensimmäinen kerta on yleensä tutkimusta, mitä missäkin on juuri nyt tarjolla. Selvitellään mikä on hintataso, millaisia alennuksia on havaittavissa, mitä uusia potentiaalisia liikkeitä on tullut viime kerran jälkeen, ja mistä löytyy paras versio jostakin tietystä tuotteesta, tyylistä tai värimaailmasta. Jos ostaisin heti ensimmäisessä liikkeessä näkemäni kivan asun, on enemmän kuin varma, että seuraavassa olisi siitä vielä asteen parempi ja istuvampi versio, ehkä vielä hiukan laadukkaampi ja tietysti vielä suhteessa paljon edullisempi. Tätä on tapahtunut, niin jotain on opittu matkan varrelta.
Toisella kertaa ehkä jo valikoidaan ja vertaillaan, ja aletaan pikkuhiljaa rohkeasti sovitella joitakin. Sen vaiheen jälkeen tietää ainakin jo, mitkä liikkeet tai tyylit voi ihan kokonaan unohtaa. Kolmannella kerralla usein sovitetaan taas ja saatetaan tehdä niitä ekoja ostoksia. Ei siis todellakaan sellaista toimintaa, johon toivoo kenenkään muun mukana oloa, sekä oman että muiden mukavuuden vuoksi. Mutta lyhykäisyydessään, ensin rajataan pois ne kaikki Ei:t, ja sitten aletaan keskittyä jäljelle jääviin Joo-tuotteisiin.
Lopun aikaa reissusta käytän siihen, kun annan itselleni tilaisuuden jäädä kaipaamaan jotakin, jonka jätin ostamatta, tai miettimään jotain jo ostettua. Silloin nämä tuotteet tulevat yleensä uniin, ja aamulla tietää, että edessä on vielä joitakin täsmähakuja, tai vaihtoehtoisesti vaihto tai palautus.
Lisäksi ymmärrettävästi rakastan ulkomailla shoppailua, koska siellä saan aina olla täysin tuntematon. Tällöin saan samanlaista kohtelua kuin muutkin, sekä voin kulkea täysin rauhassa onnellisena, itsekseni hymyillen, ilman että joku seuraa sivusta mitä teet, mihin menet, mitä ostat ja sovittelet.
Pyrin tekemään tällaisen shoppailureissun kerran muutamaan vuoteen. Usein siihen yhdistyy muutakin lomaa ja tapahtumaa. Nyt olen taas onneni kukkuloilla, koska olen sellaisen matkan juuri parin vuoden jälkeen taas tehnyt, ja jotain kivaa tarttui mukaan tälläkin kertaa.