Aina joskus kuulee puhuttavan, että joku elää ihan omassa kuplassaan. Tällähän ei yleensä tarkoiteta mitään kauhean positiivista. Heti alkuun todettakoon siis, että tämä blogi ei kerro siitä, vaan ihan toisenlaisesta kuplasta.
Viimeiset kaksi viikkoa mä olen elänyt täydellisessä Gladiaattorikuplassa. No mitä se sitten tarkoittaa?
Työskentelen siis tällä hetkellä enimmän osan ajasta WBITVP:lla, eli Warner Bros. International Television Production Finland- tuotantoyhtiöllä muutaman eri tv-ohjelman parissa. Työnkuvaan kuuluu castingiä ja erinäistä kilpailijakoordinointia, Gladiaattoreiden emoilua yleisön silmin. Gladiaattorit on projekti jolla kaikki alkoi, ja jossa olen ollut mukana aivan alusta loppuun. Onhan ollut taas mielenkiintoinen projekti!
Tykkään todella paljon siitä, että mun elämä on täynnä erilaisia ja uusia projekteja, eli asioita jotka alkaa ja loppuu. Silloin voi aina panostaa 100%:sti siihen, mikä juuri sillä hetkellä on akuuteinta ja meneillään, antaa ihan kaikkensa siihen.
Pari viikkoa vierähti nyt Tampereella, ja taas tehtiin telkkaria isolla T:llä. Tällä kertaa sillä erolla, että meillä oli mahtava liveyleisö läsnä kaikissa kuvauspäivissä, eli saimme elää myös jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.
Pääasiallisesti mun arki on sellaista tietynlaista multitaskaamista. Aikataulut on melkoset ja palettiin kuuluu lapsia ja pääosin toisessa kaupungissa töissä käymistä ja monta eri työnkuvaa.
Silloin on eduksi jos pystyy sulkemaan silmät ja korvat kaikelta ylimääräiseltä, ja keskittymään olennaiseen. Eli, jos pystyy olemaan aina kyseiseen isompaan projektiin tai vaikkapa perheeseen liittyvässä kuplassa, ja blokkaamaan kaiken muun ulkopuolelle. Itse oon matkan varrella kehittynyt aika hyväksi kuplaihmiseksi.
Sellasessa mä oon nyt ollut. Kaksi viikkoa pelkkiä gladiaattoreita, jotka tuli mun uniin onneksi vaan sen kolme kertaa. Nyt kahden viikon hotelliputken jälkeen ihmettelenkin taas sitä, ettemme ole studiossa aamusta iltamyöhään, ja ehdin jopa havaita, minkälainen sää on ulkona. Olen havainnut että on tapahtunut se, että viestit ja sähköpostit päättyvät nyt lauseeseen “Hyvää kevään jatkoa”, eli kevät on ilmeisesti alkanut?
Uutiset, somet, blogit ja kaikki muukin on jäänyt hieman paitsioon, mutta toki kuplan sisälle on tihkunut tietoa viihdetaivaan isoista menetyksistä sekä jonkinlaisesta Selviytyjät-kohusta.
Jälkimmäinen on sinänsä hauska, ja myös täysin käsittämätön, koska ajatellaan nyt faktaa että vieraat ihmiset keskustelevat toisten vieraiden ihmisten vuoden takaisesta kokemuksesta autiolla saarella, kokemuksesta, jossa eivät olleet edes mukana. Samalla kyse on televisio-ohjelmasta, joka ei ole millään tavalla suoraa reaaliaikaista kaiken kattavaa raportointia, vaan juonenkäänteellisesti katsojien oikeita nappuloita painelevaksi kokonaisuudeksi räätälöityä leikattua ja valikoitua sisältöä. Jokaisen kannattaisi nyt taas miettiä, ennen kuin lähtee pää punaisena kommentoimaan, että onkohan nyt kuitenkaan kaikki ihan sitä miltä näyttää…
Toista päivää kuplan jälkeistä “arkea” mennään, eli lapsia ja kotia, sekä tuleviin proggiksiin liittyviä tapaamisia ja erinäisiä haastatteluja. Kiire oli jo ennestäänkin, mutta aina kun jokin ohjelma on ruudussa, kaikki kyselyt räjähtää käsiin. Ei oota myydään aika paljon, mutta kai tämä jossakin kohtaa taas rauhottuu.
Nyt hetkeksi paluu muihinkin töihin ja projekteihin, ja kohta taas askel siihen seuraavaan kuplaan.