Olen koko aikuiselämäni törmännyt siihen, että mun rutiineista kysytään. Millainen on työpäiväsi? Miten päiväsi alkavat? Syötkö aamupalaa?
Olen vastaillut ihmisille loputtomasti, ettei mulla ole sellaisia rutiineja, joita he odottavat minulla olevan. Minulla ei ole koiraa, jonka kanssa on mentävä ulos tiettyihin kellonaikoihin. Minulla ei ole kiinteää työpaikkaa, jonne on mentävä tiettyinä päivinä ja tiettyyn aikaan. Älykello ei käskytä ranteessani tekemään tiettyjä asioita tietyn verran tiettyinä päivinä. Lasten aikataulutkaan eivät enää ole kiveen hakattuja, vaan lukujärjestyksissä ja harrastuksissa on muutoksia tuon tuosta.
Ainoa iso määrittävä rutiininomainen asia on se, että joka toisella viikolla pyöritän lapsiperhettä, ja joka toisella viikolla olen etävanhempi. Elän siis viikko-viikko-elämää kuten lapsenikin.
Rutiineista vapaa
Koen olevani rutiineista vapaa ihminen. Olen aina aikuisena ollut sitä, paitsi lasten ollessa pienempiä. Varmasti tämä on saanut aikaan sen, että olen mukautuvainen ja sopeutuvainen erinäisiin ympäristöihin ja projekteihin. Se on myös sitä mitä teen, jatkuvasti vaihtuvia projekteja ja erilaisia keikkoja ja tapahtumia, eri ympäristössä, eri säännöillä ja eri sisällöillä. Kaikkeen pitää sopeutua ja mukautua nopeasti, ja koti on tehtävä sinne missä milloinkin on. En halua elämääni paljoa asioita jotka sitovat minut aina tiettyyn paikkaan, asiaan tai kellonaikaan.
Työssäni, jossa kaikki päivät ovat erilaisia, projektit vievät aina täysin mukanaan. Aikataulu on usein rakennetavissa kulloisenkin tilanteen mukaan. Toisissa töissä on aikataulut, toiset ovat itse aikataulutettavissa.
Poikkeuksen tähän ovat tuoneet muutamat teatteriproduktiot. On jopa hämmentävää, kun samaa esitystä toistetaan illasta toiseen. Toki jokainen esitys on omansa, ja asioita sattuu ja tapahtuu. Olosuhteet ja yleisö vaihtuvat ja ne vaikuttavat esitykseen sekä vuorovaikutukseen yleisön ja muiden esiintyjien kanssa.
Kun parin viikon päästä alkaa taas yksi intensiivinen projekti, tiedän että niin siellä kuin muissakin projekteissa luon juuri siihen projektiin ja ympäristöön kuuluvia työrutiineja, jotka kestävät tasan sen aikaa kuin itse projektikin.
Tunteet edellä ja itseäni kuunnellen
Vaikka kuinka väitän, ettei minulla ole mitään rutiineja, niin tottakai on. Ne vain liittyvät erilaisiin asioihin kuin mitä oletetaan. Ehkä tässä kohtaa puhuisin enemmän tavoista kuin rutiineista, koska usein rutiinit rinnastetaan jollakin tavalla erittäin säännöllisesti toistuviksi ja aikaan sidotuiksi.
Minulla on selkeä tapa millä aloitan tekemään uusia työprojekteja. Myös tavassani viestiä työasioita ja postata asioita somessa on niissäkin havaittavissa selkeitä tomintatapoja.
Moni tietää, että mulle tunteet merkitsevät enemmän kuin pitäisi. Teen jatkuvasti päätöksiä sekä vapaa-ajan että töiden suhteen tunnepohjalta. Sillä on suuri merkitys siihen, että olen juuri siinä missä olen, ja että olen onnellinen. Ollessani sidottuna jonkun muun aikatauluun, tai jonkun muun minulle laatimaan aikatauluun, olen turhautunut. Näin oli urani alkuaikoina, kun edessäni oli valmis lista keikoista, eikä itsensä toteuttamiselle tai kuuntelulle jäänyt sijaa. Muut eivät osaa määritellä paljonko minulla menee aikaa joidenkin asioiden tekemiseen, ja väärä aikataulutus saa minut ärsyyntymään.
Tässä taannoin etsin uutta ihmistä, jonka kanssa aloittaa eräs projekti. Pyysin tarjouksia useilta eri yrityksiltä. Huomasin ensimmäisistä vastauksista, keiden kanssa kemiat tulisivat toimimaan ja keiden kanssa eivät. Yksikin väärä lause, tai tapa lähestyä ja kommunikoida saattaa viedä minulta täysin fiiliksen yrityksestä tai ihmisestä, ja silloin yhteistyötä ei synny. Kuulostaa hölmöltä, mutta kohdallani se on aina niin.
Aamut ja kahvikupit
Päiväni alkavat aikaisin. Olen henkeen ja vereen aamuihminen. Koen huonoa omatuntoa, mikäli nukun liian pitkään ja olen tehokkaimmillani heti aamusta.
Riippuu aamusta ja tulevan päivän ja viikon ohjelmasta miten aamuni alkaa. Se voi alkaa joko välittömästi silmien aukeamisen jälkeen ensimmäisillä somepostauksilla ja sähköposteihin vastaamisilla. Aamu voi myös alkaa lenkillä tai lähtemällä ripeästi ajamaan päivän työpaikalle tai kuskaamaan lapsia.
Yksi todella selkeä rutiini, jonka monet ovat oppineet tuntemaan, on aamukahvini. Tai tarkemmin se rutiini on aamukahvin kupin valinta. Kuppi on aina oma projektinsa, sillä jokainen päivä vaatii fiilikseen sopivan mukin. Twitterin puolella monet osaavat odottaa aamukahvipostaustani, mutta edes sitä tai kahvin juontia ei tapahdu päivittäin.
Päähänpinttymät ja pakkomielteet
Töitä tehdessäni minulla on tapani ja tottumukseni. Vaikka jonkin asian tekeminen veisi enemmän aikaa tavallani, teen sen silti niin, koska tällöin olen varmempi lopputuloksesta. Päähänpinttymiä ja pakollisia tapoja tehdä asioita löytyy useita. Olen rasittavan itsepäinen kun haluan oppia asiat perusteellisesti. En ole kaikissa asioissa yhtä nopea oppimaan kuin useimmissa, ja niiden asioiden kanssa haluan ymmärtää perusteellisemmin mitä teen ja miksi. Haluan olla hyvä ja varma kaikessa mitä teen, ja siksi turvaudun usein oppimiini tapoihin, vaikka uudempia ja nopeampiakin olisi tarjolla.
Tieto lisää tuskaa ja suorituspaineita
Monet ovat riippuvaisia arkipäivän rutiineista. Minä taas olen aina pelännyt erilaisista tavoista ja asioista riippuvaiseksi tulemista, ja pyrkinyt vastustamaan liiallisten rutiinien muodostumista.
Olin nuorena hyvin kunnianhimoinen suorittaja. Helposti jos kalenterissani luki tietyt asiat toteutettavaksi tiettynä päivänä, enkä niihin pystynyt, sain itselleni aikaiseksi uskomattoman epäonnistumisen tunteen, joka kesti pitkään.
Tunnistan tämän muissakin ihmisissä. Nykyajan aktiivisuusrannekkeet ovat hyvä ja tervetullut asia, mutta samalla tieto lisää tuskaa. Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, joilla menee päivä pilalle, kun ruokavalio, treenimäärä, askelmäärä tai jokin muu ei ollut sitä mitä ranneke, oma kalenteri tai treeniohjelma vaati.
Olen itse opetellut pois tästä liiallisesta suorittamisesta jo nuorempana, ja osaan olla armollisempi itselleni. Jos omat deadlinet pettävät tai kalenterin to do-listat eivät aina tyhjene suunnitellusti, se on ihan ok.
Erilaista arkea
Rutiinit ovat arjessa tukena monille ihmisille niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina. Se saattaa toimia myös toisin päin. Ihminen jolla on selkeät rutiinit aina heräämisajasta ja työajasta ruokalautasen kellonaikoihin ja sisältöön, puhumattakaan harrastuksista ja saunavuoroista, se en totisesti ole minä. En osaa itse kuvitella eläväni elämää, jonka aikataulutus on kuin toistuva lukujärjestys.
Omassa elämässäni pystyn kuuntelemaan itseäni, panostamaan toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Tällöin voin huolehtia siitä, että saan tehdä tarpeeksi silloin kun tuntuu siltä, tai vastaavasti levätä tarpeeksi. Olen ollut aina ihminen, joka rakastaa tehdä aikataulunsa itse. Turhaudun suuresti, jos roikun kiinni jossakin mielestäni tarpeettomassa velvoitteessa silloin, kun kyseinen aika olisi omaa tuotteliainta aikaa.
Monet ystäväni ovat kauhistelleet epäsäännöllistä elämääni, jossa ei ole rutiineja, ei vakituista työpaikkaa tai kuukausituloa. Yrittäjän elämä ei houkuta kaikkia. Itselleni itseni kuunteleminen ja omien päätösten mahdollistaminen on ollut kuitenkin tärkeintä, sillä mielen hyvinvointi tulee ensimmäisenä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!