Olipa lohkaisu ystävältä, mutta osui ja upposi, vaikkei ehkä ihan siinä hetkessä sitä kumpikaan tajuttu.
Vielä on vajaa neljännes vuotta 2023 jäljellä, mutta jo nyt voi nähdä hyvin sen, mitä mun ihmissuhdekoukerot ovat olleet vuonna 2023.
Kun alkuvuodesta päätin että suurena itsetehtyjen bingojen ystävänä teen tälle vuodelle oman elämäni ihmissuhde-bingon, en tiennyt mitä siinä kohtaa pyysin ja manifestoin. Sitä se on ollut, varsinaista bingoa.
Kun lupasin vuoden vaihtuessa avata taas pitkästä aikaa rohkeasti sydämeni, enkä kieltäytyisi jos jokin tuntuisi perus treffailua kiinnostavammalta, ja lupasin, että heittäytyisin täysillä, lupasin ja jopa halusin ihastua, rakastua ja rakastaa, no juu enpä tiennyt siinäkään kohtaan mihin se johtaisi. Pitää todellakin varoa mitä toivoo.
Oman elämän ihmissuhdebingo
Ihastuttu on, rakastuttu, no se on kyllä hiukan siinä ja siinä. On tullut ohareita, on tullut takaiskuja, niitä kuuluisia pettymyksiä, on ollut ghostaamista, hauntingia, ja zombausta, ja on ollut niitä kauhujen treffikohtaamisia, joiden jälkeen on todettu että why oh why, miksi ihmeessä poikkesin joistain hyviksi havaituista omista ehdoistani ja säännöistäni.
Tämän lisäksi on tullut paljon niitä aivan ihania kohtaamisia, joiden jälkeen on julistettu isoon ääneen frendeille, että tämä ja nämä ihmiset ovat se syy miksi olen sinkku, että voin tavata näin upeita ja mielenkiintosia ihmisiä, ja vieläpä useamman!
Pelottava julkisuus
Suurin ongelma mun ihmissuhteissani on aina ollut muille se, että moni friikkaa mahdollista julkisuutta jo ensikohtaamisella tai ensimmäisessä keskustelussa. Mä olen tietoisesti pitänyt kaikki ihmissuhdeasiani poissa julkisuudesta aina kahdeksan vuoden takaisesta avioerostani asti, eikä siihen ole tulossa mitään muutosta, niin sikäli on jännää, että joku muu ottaa niinkin paljon stressiä siitä päätyykö kuinka nopeasti Seiskan kanteen. Ei päädy, ellei itse anna syytä.
Yksikään deittini ei ole päätynyt viime vuosien aikana julkisuuteen, ja kun ei treffaa ketään julkisesti, niin eipä ole sitä mahdollisuuttakaan saada niitä kuvia tai juoruja. Eikä ei julkisen henkilön kasvojakaan enää saa julkaista, niin huoli on hieman liioiteltu, ainakin ensitapaamisella.
Julkisuus on pelottavaa, mutta mä olen elänyt sen kanssa aina. Osaan myös pitää yksityiselämäni sieltä pois ja toimia niin, ettei tarvitse hävetä tekojaan, mutta voihan olla että toinen henkilö pelkää ettei pysty samaan.
Hyötyminen, uteliaisuus ja sisäpiirin tiedot
Yksi asia mikä on taas vuoden aikana tullut tutuksi, on hyödyn tavoittelu. Vaikka tällaiset hyötymiseen perustuvat muut ihmissuhteet ja entiset ystävät omasta elämästä olenkin jo saanut kitkettyä pois, niin tunne on tuttu.
Muutama on päätynyt ennemmin tai hetkeä myöhemmin kyselemään vinkkejä mallimaailmasta, sopivista mallitoimistoista, viihde- ja tv-alan töistä, tai miten pääsisi esiintymään tuotantoihin. Kiitos neuvoista, ja sitten tuleekin se odotettu hiljasuus. Mutta kiva että voin olla konsulttina avuksi urallasi, jep, that´s what dating is for!
Jotkut ihmiset ovat myös olleet huomattavasti enemmän kiinnostuneita siitä, mitä vaikkapa tapahtuu Temppareiden kulisseissa, kuin että mitä tapahtuu mun elämässä. Ja ai että, olisiko juoruja muista julkisuudenhenkilöistä ja viihdealalta? No kiva taas että mun duuni ja muiden juorut kiehtoo enemmän kun mä itse. Ihana fiilis että käytin tähänkin aikaa.
Mutta ehdottomasti isoin outous tulee tässä. Mä tuon varsin hyvin joka paikassa esiin sen, että mä olen 46, enkä haaveile häistä enkä perheestä, enkä välttämättä edes siitä parisuhteesta, eli mun kanssa ei sitten todellakaan olla perustamassa sitä perhettä eli hankkimassa lapsia. Mä en enää fyysisesti voi enkä henkisestikään halua saada lisää omia lapsia, enkä välttämättä kyllä muidenkaan, mutta ei se vaan silti aina mene perille. Jotenkin silti on ihan pakko saada vähän edes mua kokeilla ja todetaan että juu juu, sama ajatus, ja ei itekkään, ei ainakaan ihan vielä.
Mutta ootappa pieni hetki ja asetelma keikahtaa päälaelleen. En tiedä mikä siinä, eli minussa, on, että kun on jonkin aikaa oltu tiiviissä yhteydessä ja vietetty aikaa yhdessä, niin näiden kumppaneiden mieli muuttuu täysin. Halutaan lapset ja vaimo ja perhe ja aika asap, mutta voi damn, totta, eihän sitä nyt sitten voinutkaan sun kanssa saada, eli ehkä meidän tiet nyt sitte pakosti eroaa. No juu, kyllä eroaa ja nopeaan!
Ilmeisesti laukaisen vastakkaisessa sukupuolessa jonkinlaisen perheenperustamisvietin, ja sitten se totuus lävähtää päin kasvoja, kun tajutaan että totta, tämä yhtälö ei sitten tosiaan taidakkaan toimia, niin upea kuin se onkin ja vaikka mennään jo lujaa sitä kuuluisaa tunteiden vuoristorataa. On kieltämättä yllättänyt, että jo pelkästään tänä vuonna aika identtinen case on tapahtunut useammin kuin kerran.
Yllätykset, comebackit ja vonkaukset vuosien ajalta
Yllätyksiä on tullut muutenkin, ja lienee yleisesti tiedossa, etten pidä yllätyksistä. Siihenkin on syynsä.
Tämän kesän aikana neljä eri ihmistä on pitkän ajan takaa ottanut yhteyttä. Yksi halusi nähdä ja pyytää anteeksi silloisia 21 vuoden takaisia tekojaan, ja yksi halusi elvyttää lähes yhtä kauas sijoittuneen kuopatun ihmissuhdekuvion. Toiselle annoin mahdollisuuden, koska anteeksipyyntö on niin harvinaista maailmassa, toiselle en todellakaan.
Parin muun kanssa yhteydet ovat loppuneet täysin heidän puoleltaan, ja sitten yli vuoden päästä palataan vähän pahoitellen miten asiat menivät, ja joskos nyt jatkettas sitte siitä. Ajatus siitä, että olisin istunut vuoden täällä jalat ristissä sädekehääni kiillotellen ja vain haikaillut ja odotellut heidän paluutaan, eikä mun elämässä ole ollut mitään ja ketään heidän jälkeensä, no, se on kyllä aika fiktiivinen. Enpä antanut mahdollisuutta heillekään. Aikaikkuna oli auki joskus, mutta ei kyllä valitettavasti enää.
Mä koitan mennä asioissa ja ihmisissä vain eteenpäin, enkä palata menneeseen. Jokaisen pitää itse miettiä miten asiat hoitaa ja päättää, vaikka kuviossa olisikin sitten muita ihmisiä tai ei, koska kaikelle on oma momentuminsa, ja se hetki ei tule koskaan samanlaisena toistumaan, mutta tilanteen voi löytää joskus edestään. Ja oma kokemuspohja ja painolasti menneestä elämästä ja ihmisten käyttäymisestä, sehän painaa ja paljon, ja valitettavasti vaikuttaa omallakin kohdalla siihen miten ottaa tietyt peliliikkeet ja pettymykset. Uusia mahdollisuuksia samaan ihmiseen ei voi vaan shoppailla kuin uutta maitoa lähikaupan hyllyltä.
Mä myös sanoisin, että mä en todellakaan ole se jota odotutetaan ja joka kannattaa ns “säästää myöhemmäksi”, koska valitettavasti mä mitä luultavimmin en ole silloin enää siellä.
Oma käsittämätön saagansa ovat sitten nämä pelkkien viestien ja fantasioiden varassa elävät ihmiset. Omasta luurista näitä löytyy pari. Toinen on vongannut asioita tapahtuvaksi 7 vuotta, toinen kohta 10. Molempia on yhdistänyt sama kaava, kuin sugardaddy-touhua mutta ilman rahaa ja lahjoja, eli suomeksi, aina heidän niin halutessaan pitäisi olla valmis keskustelemaan ja avautumaan kaikesta, ja fantasioimaan yhdessä. Kumpikaan ei ole uskaltanut oikeasti tavata tämän vuosikausien viestittelyn aikana. Käytän sanaa uskaltanut, koska se on ainoa oikea ilmaisu niin uskomattomalle aikaansaamattomuudelle ja tapaamismahdollisuuksien jatkuvalle väistelylle. Olen viihdemielessä ja mielenkiinnolla seurannut elämäni sivussa, menevätkö nämä koskaan oikeasti maaliin, ja löytyykö uskallusta, mutta ei ole löytynyt. Ei myöskään heidän muiden kohteidensa kanssa.
Toinen henkilöistä jopa erään naisen kohdalla vaihtoi lennosta lomakohdetta, kun mahdollisuus kohtaamiseen oli saman kaupungin myötä liian lähellä. Tietyllä tapaa ihan hauskoja tarinoita, mutta kyllä nämä hassun hauskat tarinat on nyt jo kuopattu ja jätetty kokonaan taakse. En tarvitse enempää tuollaistakaan viihdettä, mun elämä kun on aika viihdettä jo muutenkin.
Iso ei puudeloinnille
Oon oppinut tänä vuonna, että kyllä, vaikka jo epäilin, niin pystyn edelleen innostumaan helposti uusista ihmisistä. Pystyn edelleen ihastumaan tuosta vaan. Pystyn edelleen heittämään sokeana kaikki omat oppini nurkkaan ja antautumaan tunteiden vietäväksi, niin että järki jää vaan huutelemaan varoituksiaan ja huomioitaan kuuroille korville.
Allekirjoitan edelleen täysin sen, että sinkkuna on niin paljon turvallisempaa. Silloin kukaan ei vie sun focusta työstä, eikä muustakaan elämästä, ei itsesi hyvinvoinnista, omasta parhaastasi eikä myöskään sun omista unelmista.
Allekirjoitan myös edelleen sen, että tunteet vievät mua aivan täysillä nyt ja aina, ja ihan kaikessa. Olen niin vahvasti tunneihminen, että siitä syystä juuri taistelen kovasti välttääkseni niitä. Koen että muutun sokeaksi ja ylisopeutuvaksi, liian helposti toisen elämään adaptoituvaksi ja aivan liian lojaaliksi, uskolliseksi ja toista henkilöä miellyttäväksi puudeliksi heti kun tunteet astuvat peliin. Tälle on tosiaan luotu ystävien kanssa ihan oma termikin, puudelointi.
Ihastuminen on mulle edelleen helppoa, koska ihastun ihmisiin muutenkin joka tavalla, eikä nyt puhuta aina romanttisesta mielestä. Rakastan tunteita ja elän tunteella, mutta miksi niitä pitää aina niin paljon, että ne lopulta sekoittavat pään? Silloin on helpompi koittaa välttää ja kieltäytyä niistä, ennen kuin antaa jollekin toiselle ihmiselle vallan vaikuttaa sun päivittäiseen fiilikseen. Monen, myös itseni mielestä toisinaan todella rankkaa ja surullistakin itsesuojelua, mutta itseä pitää välillä suojella.
Lola on lomaa
Joillekin Lola on lomaa-otsikko tulee erään ystäväni heitosta, sen jälkeen kun kerroin että moni kirjoittaa nimeni kiireessä väärin, ja usein se on silloin Loma.
Mutta tässä piili myös totuuden siemen. Samalla kun ihmiset etsivät loppuelämän rakkautta, vakavampia tai kevyempiä ihmissuhteita tässä loputtomassa deittailun maailmassa, niin samaan aikaan en voi olla tulematta samaan johtopäätökseen oman tilanteeni tietynlaisesta mahdottomuudesta, kuin olen tullut jo useasti siellä nuoremmalla iälläkin.
Olen aidosti monille lomaa, hauskanpitoa, pakoa todellisuudesta, kevyttä hupia, uusi valloitus, nimi ja titteli listassa, se milf experience, julkkis experience, ensimmäinen tumma nainen, ja ties mitä kaikkea muuta, kunhan ei vaan mitään vakavaa.
Eikä siinä ole mitään vikaa, silloin kun se on myös oma ajatus käsillä olevasta yhteydestä. Kyllähän me naisetkin omia listoja pidämme ja tiettyjä asioita ja ihmisiä sinne keräämme, joten hommahan toimii siltä osin molemmin päin.
Mutta, se että suuri osaa vonkaa vaikkapa tapaamisen jälkeen myytäviä tuotteitani, siis paitaa ja mukia, ikään kuin jonkinlaista trophya, no, se on hieman hupaisaa ja vahvistaa vain tätä teoriaa.
Leikkiä leikin perään
Olen huomannut että moni jäätyy ihastuttuaan, ja perustelee tyhjästi mun suuntaani, että mun kanssahan voi vain leikkiä. Itse olen kuitenkin aina täysin rehellinen siitä mitä milloinkin haen tai en hae, ja lähtökohtaisesti avoinna kaikelle kun tapaan uuden ihmisen. Enkä ole kertaakaan tyrmännyt tilanteita, jotka ovat sitten eskaloituneet vakavammalle asteelle. Aivan kuin pyyhkisi pois sen faktan, että minähän se olen lähes koko aikuisikäni nimenomaan ollut parisuhteissa, siis yhteensä n 25 vuotta, niin uskaltaisin sanoa että minä en tosissaan ole se, ketä voi syyttää leikkimisestä, tai siitä etten pystyisi mihinkään vakavaan. On toki helpompi syyttää toista, ja sen verukkeella häipyä omine ihastuksineen ja epävarmuuksineen matkoihinsa.
Sitten on näitä, jotka ovat halunneet jutella ja tykätä deittisovelluksissa, mutta kun ollaan samassa kaupungissa ja paikassa, ei kehdata tai uskalleta edes katsoa päin, ei tunnistaa tai tervehtiä, juttelusta puhumattakaan. Täydellinen paniikki, jäätyminen ja sokeus samassa paketissa. Jälkeenpäin ei edes myönnetä, että olisi huomattu tätä koko illan samassa tilassa oloa. Himoitaan siis suoraan ja salaa, mutta ei uskalleta näyttää tai kertoa kenellekään että edes tunnetaan, ei edes kavereille. Tämä on sellasta ylä-asteikäisten touhua, jota ei voi arvostaa kyllä yhtään.
Ainutlaatuinen yhteys
Mä tiedän, että eräs taitoni on tietynlainen yhteyden luominen ihmisiin. Tämä on myös ammatillinen kyky, en tekisi päivääkään esimerkiksi reality-toimittajan töitä, ellen olisi hyvä sen yhteyden luomisessa, enkä olisi tehnyt myöskään tätä pitkää uraani ilman sitä.
Vaan kuinka monesti onkaan käynyt niin, että joku on ollut niin koukussa meidän ainutlaatuiseen yhteyteemme, että toivoo ja myös kuvittelee sen jatkuvan samanlaisena ja yhtä aktiivisena kun tiet eroavat. Voin kertoa, ei jatku. Valitettavasti se on niin, että tässäkin tulee ja myös menee se koko paketti. Kyllä se koukuttava yhteydenpitokin loppuu sillä samalla seisomalla kuin kaikki muu, eli valitettavasti se on kaikki tai ei mitään. Voi sitten jatkossa seurailla sillä omalla tai salaprofiililla somessa mun tekemisiä, kuten tekee jo niin moni muukin.
Liikaa tai liian vähän
En rehellisesti millään pysty uskomaan, että Suomesta tai välttämättä mistään löytyy ihminen, joka sen lisäksi että olisin myös itse hänestä superkiinnostunut, täyttäisi sellaiset slotit mitä vaadittaisiin vakavamman ihmissuhteen muodostumiseen mun kanssa.
Mun kohdalla itsevarmuuteni viehättää, kyllä tiedän sen, en tarvitse sille mitään vahvistusta. Ja samaan aikaan se on juuri se sama mikä pelottaa, sillä siinä peilautuu toiselle osapuolelle se oman itsevarmuuden tai epävarmuuden tila. Ei ole vättämättä helppoa olla sellaisen naisen seurassa, joka saa päivittäin hirveän määrän huomiota muilta ihmisiltä, jolla on julkinen pitkä ura, joka tietää tasan tarkkaan mitä haluaa, ei hae hyväksyntää, ei häpeile tekemiään valintoja, eikä suostu mielistelemään ihmisiä päästäkseen tavoitteeseensa. Ihminen joka ei ole riippuvainen muista, tuntuu olevan aika pelottava, vaikka samalla juuri sitä piirrettä ja asennetta laajasti ihaillaan ja kadehditaan.
Ihmiset eivät halua ihmissuhdetta, jossa kokevat olevansa jollakin tavalla vääränlaisessa asemassa tai valtasuhteessa. Vaikkei työhön, itseensä ja elämään perustuvalla tyytyväisyydellä ja itsevarmuudella olekaan mitään tekemistä esimerkiksi vallan tai voiman kanssa, niin se vaikuttaa. Se voi silti tuntua itselle väärältä, ja halutaan vaikkapa olla suhteessa itse se osapuoli, joka saa enemmän huomiota tai on menestynyt jollain omalla mittarilla paremmin tms. Ihan sama asia on se, kun joku haluaa tai ei halua vaikka olla suhteessa itseään pidemmän tai lyhyemmän ihmisen kanssa, koska ei koe siinä sellaista asetelmaa josta itse saa jotakin positiivista itselleen. Vika ei siis ole yksittäisessä ihmisessä, me vain ajattelemme eri tavoin ja haluamme eri asioita.
Moni haluaa kuitenkin kokea sen tunteen, mitä itsevarman naisen kanssa oleminen antaa, mutta sitä ei pystytä kuitenkaan useinkaan käsittelemään, tai siihen ei olla valmiita mitä se sitten vaatii itseltä. Etenkään, jos ollaan vielä itse liian keskeneräisiä, niikuin me oikeasti olemme kyllä ihan kaikki.
Avoinna kaikelle, muttei kaikille, eikä kaiken aikaa
Vaikka en ole parisuhdekulmalla ollut liikkeellä tässä missään kohtaa, niin faktahan on, että välillä kolahtaa ja kovaa, ja sitten ollaan taas hukassa ja yhtäkkiä ihmissuhteessa. Aina sitä ei vaan voi estää, eikä välttämättä haluakaan.
Mutta yleisestikin elämässä, ihmisten kannattaa muistaa, että elämä on tässä ja nyt, ja me eletään vaan kerran. Mikään tilanne ei tule kohalle uudestaan, eikä uutta mahdollisuutta välttämättä saa.
Mä elän täysillä joka päivä, ja tämä pätee myös ihmisiin ja muihin asioihin mun elämässä. En säästele asioita johonkin mahdolliseen tulevaisuuten, vaan jos haluan jotain niin ten sen nyt ja heti. Jos siis tulee tilanne ja hetki niin tartun siihen. Mun rytmi elämässä on nopea, kaikessa. Siihen eivät kaikki ehdi ja uskalla mukaan, eikä toki tarvitsekaan. Jos jollekin se ja mä olen vaikea käsitellä ja pitää vaikkapa säästää mua myöhemmäksi niin että olisi itse valmis, niin ikävä tuottaa pettymys, mutta mä en todennäkösesti ole silloin enää siellä. Aikaikkunat avautuu ja sulkeituu.
Jos todella haluaa minut, eikä vain jotakin päätähuumaavaa Lola-experienceä omalta bucket listaltaan, pitää panostaa enemmän kuin lomaan. Mutta silti, kyllä, joillekin olen ikuisesti helppoa pakenemista todellisuudesta, eli lomaa.
Kuva: Nadi Hammouda