Viikon paras ja pahin: autoilu ja kesä

Tämän viikon aivan ehdottomasti pahimmaksi menee se, kuinka monta erikoistilannetta mun rakkaaseen autoon on kohdistunut tällä viikolla. 

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa ajatuksena vaihtaa autoni, koska kilometrejä kertyy mulle melkein enemmän kuin laki sallii. Vain sanonta vielä tuokin, mutta nykyisten keskustelujen ja pohdintojen myötä odotan vain kauhulla aikaa, jolloin se ei ole todellakaan enää vain pelkkä sanonta. Rehellisesti voin sanoa, että seuraan pelonsekaisin tuntein kaikkea autojen ja autoilun ympärillä pyörivää keskustelua ja ehdotusta ja veroajatusta. Minä, joka olen aina rakastanut ajaa paljon, niin työmatkoja, kuin niitä pitkiä roadtrippejä joko loman tai muun vapaa-ajan muodossa.

Joka puolelta tulee nyt painetta siitä

  • minkälainen auto nyt pitäisi ja olisi hyvä ja järkevä olla
  • kuinka autoilu pitää vaihtaa julkisiin
  • kuinka se pitää vaihtaa ainakin sitten sähköautoiluun
  • ja kilometrien mukaan pitäisi sitten tulevaisuudessa maksaa sitä veroa
  • ja kuinka jossain ei saisi ajella bensa-autolla kohta ollenkaan

Apua. 

Nämä kaikki kuulostaa mun korvaan aivan kammottavalta, ja voisin luetella monia perusteluja miksi, mutta en nyt lähde vaahtoamaan autoilun tulevaisuudesta ja sen haastavuudesta omalla kohdallani. Koitan vain hengittää syvään ja elää tätä päivää, enkä tässäkään aiheessa stressata siitä mitä ehkä tapahtuu jonkin ajan päästä. 

No takaisin aiheeseen. Huomaan, että tämä oma autoni aivan selvästi aistii vaihtoaikeet ja kapinoi. 

Tällä viikolla ensin tuulilasiini ilmestyi halkeama. Ihan puskista. Tietysti. Niinä muutamina kuukausina, kun olen ajanut kaikkein vähiten, eli ei sitten niin mitään logiikkaa siinäkään. 

Heti seuraavana päivänä erään pidemmän matkan päätteeksi löysin puskuristani jostain edellä ajaneesta rekasta tai muusta kuljetuksesta lennähtäneen tuotetarran, siis nyt puhutaan sellaisesta 15 x 20 centin kokoisesta valkoisesta tarralapusta. Ei oo tapahtunut ikinä ennen, enkä kyllä itse huomannut sen tapahtuvan. 

Seuraavaan päivään osuikin sitten läheltä piti tilanne parkkihallin edustalla, kun eräs kuski päätti peruutella reippaasti taakseen katsomatta ulos parkkihallista, kun ei tiennytkään ilmeisesti hallin porttikoodia. Näin jo silmissäni autoni keulan kutistuvan ja vaihtosuunnitelmien hieman mutkistuvan. Mutta pääsin kuin pääsinkin pakittamaan kiireellä ja rajusti töötäten pois alta. 

Viikon paras:

Tämä on helppo. Yhdellä sanalla KESÄ!

Pitää sisällään kesän suunnitelmien lukkoon lyömisen, niin työkuviot kuin lomatkin. Eli kyllä, kesäinen Euroopan roadtrip kutsuu jälleen! Ja tuutte saamaan monen monta blogia reissuumme liittyen, mutta enpä paljasta siitä vielä enempää.

Tämä tällä viikolla käynnistynyt KESÄ pitää sisällään myös aivan mielettömät ilmat, jotka mahdollistavat tietysti ruskettumisen ja aina yhtä ihanan ulkona työskentelyn. Se pitää myös sisällään monet hetket auringossa, hetkestä nauttien, kaupungin ääniä kuunnellen, ja lintujen puuhasteluja katsellen, ja ennen kaikkea, ilman älylaitteita.

Turun jokirannassa asuvalle kesä tarkoittaa myös sitä, että jokilaivat heräävät kunnolla henkiin, juhlivat nuoret ja aikuiset täyttävät joen varren ja jokilautat, niin päivin kuin öin. Ja veneet, vesijetit, paljuveneet ja jopa suppailijat kuuluvat taas normaaliin parvekemaisemaan. 

Tervetuloa ampiaiset ja muut ökkimönkiöiset, koska kesä on nyt täällä! 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *