Tietäjät tietää ja kansalla on asiaa, mutta missä menee raja? 

Tällä viikolla pyörähti käyntiin Suurin Pudottaja. Hieno formaatti, jonka fani olen ollut vuosia, ja viimeksi pääsin jopa juontamaan sitä. Ohjelma on onnistunut auttamaan monia sairauksien ja muiden asioiden kanssa kamppailijoita, on saatu työkalut ja erittäin raju alkusysäys toisenlaiseen elämään. 

No, muitakin ei niin mairittelevia kohtaloita ja tarinoita on, mutta kukaan ei voi kiistää, etteikö itse ohjelma toimisi ja porukalla paino putoaisi. Se mitä tapahtuu sen ohjelman jälkeen onkin sitten asia erikseen, eikä siitä tulee syyttää ohjelmaa. 

Katsoin ekan jakson ja kävin uteliaisuuttani lukemassa mitä mieltä twitterissä ja uutisten kommenttikentissä oltiin ohjelmasta, huom OHJELMASTA mieltä. VIRHE! 

Ei twitter, vaan ne uutisten kommenttikentät. Aina. Ei niitä vaan pitäisi ikinä lukea mistään uutisista, enkä tänä päivänä käsitä koko kommenttikenttien tarpeellisuutta, olipa aihe ja uutinen mikä tahansa. Etenkään kun nykyään media vielä valitsee mitä juttuja/ henkilöitä saa kommentoida ja mitä ei. Mites ne sitten valitaan?

No, se ei yllättänyt minua, että kommenteissa keskityttiin vaikkapa Tamin princiippeihin, tai kertomaan omista oivalluksista ja menestystarinoista oman laihdutuksensa saralta. 

Mutta se mikä mut yllätti, niin eikös joku sankari ollut vetänyt minutkin tuohon keskusteluun mukaan. Luultavasti joku samanhenkinen tyyppi, kuin se joka juuri muisti kommentoida erääseen ig:n uintikuvaani että: ”V***u mikä lehmä”. Aikuinen, iältään ainakin hyvin hyvin aikuinen mies oli tämä, niin kovin esimerkillinen. 

No, tämä kyseinen henkilö kommenttikentässä jäi siis kaipaamaan osallistumistani ohjelmaan. Aivan. Luin eteenpäin.

Joku tiesi kertoa seuraavissa kommenteissa minun kieltäytyneen ohjelmasta, ja suorastaan loukkaantuneen kun kysyttiin. Oikein! Joku toinen taas tiesi kertoa,  että ei pidä ollenkaan paikkaansa, että kyse oli ihan toisesta, nimittäin ”olet mitä syöt”-ohjelmasta, eikä pudottajasta. Oikein ja väärin. No tarkennetaan, että kyse oli viime vuonna ihan näistä MOLEMMISTA ohjelmista, mutta toiseen vaan piti pyytää oikeen kahdesti, että jospa nyt sitten kuitenkin. No eipä kuitenkaan. Kirjoitin silloin jo aiheesta blogin nimeltä “Aina väärän kokoinen”.

Eräs nimimerkki kysyi eilen twitterissä, että miten rekry tällaiseen ohjelmaan toimii? (Seuraava on suora sitaatti häneltä) ”Soitteleeko tuottaja sillain, no morjens Nipa! Sellasella lähdin soittelemaan, että ookko huomannu että oot päässy vähän leviämään?”

No juu, näinhän se aika lailla toimii juu, hieman ehkä pehmennystä on henkilöstä riippuen havaittavissa, mutta kyllä, siitä on mielestäni ihan ok myös loukkaantua, kun joku päättelee ulkonäön perusteella ja kysymättä sulla olevan ongelma vaikkapa nyt juuri sen painon kanssa. 

Kerrataan nyt vielä kertaalleen, että hei, mulla ei tosiaan ole! Eikä oo yhtäkään sairautta, että ei tarttis sunkaan olla mun olemisesta yhtään huolissaan. Mä pärjään oikeen kivasti, toivottavasti sinäkin. 

Kyllä se on aina ollut kaikilla muilla se ongelma mun painon kanssa. Ihan jo 18-vuotiaasta asti oon tottunut kuulee tuntemattomilta, että aina on ollut vikaa ja ongelmaa, vääriä mittoja, kiloja, väriä ja ties mitä. Mallitoimistossa tätä toki kuuli jo paljon nuorempanakin. 

Erilaiset tv-rekryt on aina tosi haastavia. Niitä mä teen työkseni itsekin, eli tiedän kyllä ihan mistä puhun. Joissain jutuissa täytyy vaan olla hyvin hienovarainen. 

En aio ottaa kantaa erään kilpailijan mukanaoloon ohjelmassa, en siitä aiheutuvaan jonkinlaiseen mahdolliseen ristiriitaan, vaikka ajoittain muokkautuvan mielipiteen aiheesta omaankin. Toivon vilpittömästi että kaikki mukana olijat ovat saaneet apua ongelmaansa tai ongelmiinsa, mitä ilmeisesti moni koki olevan tai sai viimeistään tuolla tietää itsellä olevansa. 

Mutta sitten. Miten luinkin vielä hiukan eteenpäin noita kommentteja. Seuraavaksi joku jolla leikkasi valoa nopeammin, oli keksinyt liittää tähän mukaan vielä Selviytyjät-ohjelmankin. Neroutta suorastaan, ja meni about näillä sanoilla: ”Tässä formaatissa kun ei saa haukkua ketään, niin ei tuo siksi tainnut lähteä”. Please, ihmiset, nyt sitten ihan oikeesti! 

Sanon vaan että meitä ihmisiä on kyllä monenlaisia. Tosi monille ei vieläkään ole auennut tuo Selviytyjät-ohjelman ydin, koko ohjelman konsepti, eikä oikeastaan koko tv-maailma tai muukaan media ja sen toimiminen. Viihde on viihdettä, otsikot on otsikoita, telkkari on telkkaria ja puheenaiheet on puheenaiheita. 

Uusi Selviytyjät-kausi alkaa nyt taas, niin saa tämäkin porukka taas uusia vartaloita ja ihmisiä arvosteltavakseen. Niinhän se taas tulee menemään, mutta tällä kertaa kura ei kohdistu vain julkkiksiin. Tai veikkaan kyllä että julkkuihin sitä kohdistuu huomattavasti enemmän, kuin ei-julkimoihin. Sain aivan riittämiin shittiä kyseisen ohjelman esitysaikana, että se laari oli keväällä taas hetkeksi täynnä. Mutta se, että edelleen mun vartalo on jollekin toiselle ongelma, niin en vaan pysty käsittämään.Ja ei, en todellakaan oleta, että minun arvosteluni siis mihinkään loppuisi, vaikka uusi kausi jo ruutuun vaihtuisikin. 

Pakko nostaa kuitenkin tähän juttuun vielä yksi omituisuus liittyen näihin kommentointeihin mitä me tunnetut ihmiset saadaan. 

Viime kevääni eräs 12-vuotias Tampereella asuva poika kommentoi ig-kuvaani yhdellä luovalla, lyhyellä ja ytimekkäällä sanalla ”läski”. 

Selvitin helposti profiilia klikkaamalla nimen, ja asuinseudun, sain selville jopa koulun ja urheiluseuran, ja mietin pitäisikö lähestyä häntä tai hänen vanhempiaan. No, en lähestynyt vielä kumpaakaan, joku kun osaisi senkin varmasti kääntää ”kiusaamiseksi”. Eli lähinnä, miten itse käyttäydyt netissä? Tiedätkö sinä mitä lapsesi tekee somessa? Ja onko se sun mielestä ihan ok? 

Erään tunnetun henkilön poika, täysi-ikäinen tosin, piinasi minua aikanaan vuosia jalka- ja peniskuvillaan, mutta sitäkään tietoa en vielä ole hänen äidilleen asti vienyt, vaikka sitä usein mietin. 

Mutta jään aina välillä miettimään, miten sinä toimisit? Ja miten sinä toimit? Ja ennen kaikkea.. MIKSI? Ja koska julkkis saa puuttua siihen shittiin, jota osakseen saa? vai saako koskaan?