On tammikuun loppupuoli. Oletin, että tämä tietty uutishuuma kestäisi vain ensimmäisen viikon, tai ehkä siitä lohkeaisi vielä jotain toiseen tammikuun viikkoon. Väärin meni. Mahtaakohan tämä kestää koko tammikuun?
Edelleen kaikkialla huudellaan dieettien ja ruokaremonttien perään. Edelleen suorittaminen ja uusi terveempi elämä ovat ykkösasioita. Suorittaminen ja terveempi elämä ovat mun mielestä jo heti kaksi asiaa jotka ovat helposti täysin ristiriidassa keskenään.
Lehtijutuissa laihduttajien lukemat ovat isoja, kuka laihdutti nyt kymmeniä kiloja ja missä ajassa. Johonkin juttuun oli jopa laskettu muutamien laihduttajien pudotetut painot yhteen, ja näin saatiin vielä shokeeraavampia kolminumeroisia lukuja. Kansa kohisee ja ihmisten pitää laihtua ja suorittaa kuureja ja remontteja. Esikuviksi liimataan etusivuille Adelet, Jessica Simpsonit, ja Jethrot. Olen pudonnut kärryiltä jo kauan sitten, montako uutta uutista eri medioihin tästä aiheesta ilmestyy päivittäin.
Yhteiskuntamme ihailee niin kovasti suorittamista ja se ihailee myös niin paljon laihduttamista. Aina kun tapaan mediaa tai postaa kuvan itsestäni, on mahdollisuus, että joku kommentoi ulkonäköäni, kokoani tai jonkilaista näkemäänsä mahdollista muutosta siinä. Sellaista tämä on.
Samaan aikaan viihdepalstoja täyttävät somepersoonien bikinikuvat, ja kuten aina, naisten muotoja, hoikkuutta, uhkeutta, seksikkyyttä ja jotakin oletettua “täydellisyyttä” niissä korostetaan täysin avoimesti. Ja tietysti, kommentithan ovat ihan oma maailmansa molempien uutisointien kanssa.
Olen jälleen lukenut monien tällaisten juttujen kommentteja, ja kaavahan on selvä. Painonpudotus- ja ruokavaliojuttuihin tullaan ensin nopeasti onnittelemaan, ja samalla sivulauseessa hehkutetaan sitä omaa tietotaitoa ja omaa onnistunutta suoritustaan. Osa antaa myös hieman kritiikkiä siitä, miten joku täysin juttuun liittymätön henkilö ei sitten vaan kirjoittajan mielestä onnistunut, ehkäpä se oli jopa toinen kommentoija. Ja monesti muistetaan mainita, kenen jo laihduttaneen kannattaisi vielä hieman laihduttaa lisää, tai kenen kannattaisi nyt ainakin aloittaa.
Bikinikuvissa puolestaan pääosin kommentit ovat “miksi pitää täällä aina esitellä itseään”, “tyrkky”, “taas tultiin hakemaan julkisuutta ja klikkauksia, eikö ole töitä” ja “no eihän tuo kroppa nyt ihmeellinen ole”. Sen lisäksi kuvassa näkyvä henkilö saatetaan nuijia maan rakoon niin älynsä, ammattinsa, sivilisäätynsä kuin kroppansakin osalta. Aina yhtä käsittämätön combo ymmärtää, mitä kaikkea naisen bikinikuva voi saada toisissa ihmisissä aikaan.
Onko siis jokin ihme, että jo nuoret kamppailevat oman itsetuntonsa kanssa? Joka puolelta on kuultavissa sanoma joka on suorita suorita, ja laihduta laihduta, et ole vielä tarpeeksi hyvä!
Sitten on vielä tämä muoti- ja kauneusmaailma. Odotahan kun nimesi liitetään kauneuskilpailun yhteyteen. Silloin pitää kommentoijalauma yleensä välittömästi huolen siitä, että positiivinen palaute hukkuu haukkujen sekaan, eikä kukaan ainakaan itsetuntoaan saa kohoamaan jos erehtyy kommentteja itsestään lukemaan. Ilmainen neuvo kaikille esillä oleville: Älä koskaan lue kommentteja itsestäsi.
Olen tavannut viime vuosina paljon nuoria naisia, sellaisia, jotka uneksivat urasta esiintymisen ja kauneuden saralla. Esiintyminen ja kauneusmaailma tuovat mukanaan julksisuuden, julkiset suorituspaineet, sekä julkisen kritiikin. Toivoisin, että jokainen joka miettii julkiselle alalle lähtöä, käy itsensä kanssa läpi sen, onko varmasti valmis vastaanottamaan kaiken sen palautteen mitä julkisuudessa ollessaan saa päälleen sitä pyytämättä. Arvostelu kun kuuluu esiintymismaailmaan, niin on hyvä muistaa, että se ei aina ole sellaista, jota toivoisi sen olevan.
On surullista huomata, että lähes puolella tapaamistani nuorista naisista, on jo nyt taustalla joitakin ongelmia itsensä tai oman mielensä kanssa. Ne ovat liittyneet milloin syömiseen, milloin minäkuvaan, yhtä kaikki, itsensä hyväksymiseen ja arvostamiseen. Mielenterveysasiat ovat tuttuja yhä useammalle ja mitä varhaisemmassa vaiheessa. Nuoret kokevat paljon muutoksia niin kehossaan kuin maailmassaankin, ja moni käsittelee kyseisiä asioita vielä pitkälle aikuisuuteen. Suorituspaineet ja ulkonäköpaineet tunkevat maailmaamme joka tuutista.
Huono itsetunto tuntuu olevan todella monen ongelma myös aikuisiällä. Juuri silloin on monelle luonnollista hakea hyväksyntää muilta, jollei pysty sitä itse itselleen suomaan. Ajatellaan, että jospa sitä kautta saisi itsevarmuutta, kun muilta saa kehuja, mikä on mielestäni todella huono tapa toimia. Mitä enemmän tukeutuu muiden hyväksyntään ja kommentteihin, sitä helpompi on muiden myös vetää se matto kokonaan jalkojen alta.
Mä pelkäsin nuorena julkisuutta, se mietitytti todella paljon, ennen kuin lähdin mukaan missikisoihin. Eikä silloin edes ollut nettiä eikä somea, ei siis puhettakaan monia eri väyliä pitkin omiin laitteisiin tunkeutuvista tuntemattomista kommentoijista, tai itsestäsi luoduista keskusteluketjuista. Vanhaan “hyvään” aikaan osattiin pelätä vain lehtien otsikoita sekä mieleipidepalstoja. Kirjeet kotiin olivat jo asia, joihin ei osannut varautua.
Pyörittelen aina silmiäni, kun joku alalle pyrkivä ilmoittaa minulle, ettei yhtään pelkää julkisuutta ja uskoo pystyvänsä hallitsemaan sen täysin. Mun mielestä jokaisen julkisuudessa olevan pitäisi ymmärtää hieman pelätä sitä.
Mä en itse tee julkisia lupauksia, en julkisia tavoitteita, en kerro mun haaveista, unelmista ja suunnitelmista mitään ääneen. En myöskään jaa kuvia mun lapsista, en parisuhteesta, enkä kodista, ja pidän muutenkin todella paljon mun asioita yksityisenä. Aina ei ole ollut ihan näin tiukkaa, mutta nykyään on.
Mutta voi että, niitä bikinikuvia, no niitä mä jakaisin kyllä enemmänkin, ja viettäisin muutenkin mielelläni kaikki päivät bikineissä! Kadehdin avoimesti muiden bikinikuvia, mutta vain sitä seikkaa, että niissä kuvissa ollaan maassa jossa bikinien käyttö on luonnollista ja mahdollista lähes aina. Henkilön koko, ikä, muoto, rotu, rusketus tai asento ei aiheuta tunteita, mutta ne lämpötilat aiheuttaa.
Kun siis sattuu kohdalle, että olen seuraavaksi biksukelien äärellä, ihan varmasti jaan siitä kuvan, vaikka se ärsyttäisi ketä ja kuinka, ja olinpa minkä ikäinen tai kokoinen tahansa.
Muiden mielipiteillä ei ole väliä, eikä kuuluisikaan olla.