Vuoteen 2018 mahtui tiivistetysti paljon rakkautta, terveyttä, pelkoja, pettymyksiä, oivalluksia, riskien ottoa, hyppyjä tuntemattomaan, onnellisuutta ja paljon positiivisia asioita. Vuoden eka neljännes oli ehdottomasti haastavin, mutta sen jälkeen suunta on ollut ylöspäin.
Katsotaanpa..
Lähdin vuoteen 2018 todella odottavin ja kärsimättömin mielin. Olinhan juuri kirjoittamassa työsopimusta todella mielenkiintoisesta työstä, jolla voisi olla pidempikin jatkumo. Työ, joka tukisi erästä harrastustani ja intohimoani, yksi niistä mun lukemattomista unelmaduuneistani.
Olin haastanut itseäni viimeisen vuoden etsimään aivan rauhassa jotakin täysin uutta ja pysyvämpää työrintamalta, ja uskoin nyt olevani siinä kiinni.
Vuosi alkoikin lupaavasti uuden työn parissa, mutta huomasin todella nopeasti, että siitä valitsemastani matkasta ei tulisi kovinkaan pitkä. Jopa median uutisoinnit kyseisestä työstä menivät faktoineen niin metsään kuin saattoi, ehkä se oli ensimmäinen merkki.
Alkuvuodesta tulikin siis kaikin tavoin todella haastava, ja täysin erilainen mitä olin suunnitellut. Olikin mietittävä jälleen, olinko tehnyt hyviä valintoja ja valinnut työn jota itse ehdottomasti halusin, vai valinnut vain parhaan ja sopivimman niistä monista vaihtoehdoista, joita tarjottiin? Huomasin tehneeni jälkimmäisen, enkä ollut enää tyytyväinen valintaani. Toisaalta, muut vaihtoehdot eivät olisi tyydyttäneet muista syistä. Alkoi siis välitön alitajuntainen pohtiminen, mitä tehdä, mikä olisi se seuraava siirto.
Tässä kohtaa kuvioihin astuivat muut palettia sekoittavat asiat. Kesälle oli jo lyöty kiinni urheiluun ja hyvään oloon keskittyvää tv-projekti, jota odotin alkavaksi enemmän kuin innoissani.
Tähän aikaan odotimme myös oppilasjoukolla pelon sekaisin tuntein sitä Hesarin uutispommia, kun mediassa kerrottaisiin lapsuutemme musiikinopettajan epäsopivasta käytöksestä.
Heti tuon jutun perään kerrottiin Avussa omasta kokemuksestani asian tiimoilta, sekä musiikillisesta epävarmuudestani tuosta asiasta johtuen.
Jo ennen vuoden vaihdetta, oli alkanut toisaalta pommitus vuodelle 2019 suunnitellulla musikaalilla, ja ehdotuksella päärooliin. Olin ehdotuksesta todella imarreltu, mutta samaan aikaan kauhuissani. Kammosin ja vihasin julkista laulamista, vaikka lapsena sitä rakastin. Sellainen tunteiden kirjo ja sekamelska oli menossa näiden molempien musiikkiin liittyvien asioiden kesken, että en uskaltanut sanoa kyllää enkä eitä, pallottelin vain asiaa ees taas puolisen vuotta. Halusin mutta en halunnut, uskalsin mutta en kuitenkaan. Takaiskuja projektin teon alkuvaiheessa oli paljonkin, kaikki ne tukivat koko ajan vahvistuvaa ajatustani että “älä suostu”. Onneksi tilanne raukesi lopulta itsestään, eikä päätöstä tarvinnut koskaan tehdä.
Samaan hetkeen oli alkanut tv:stä Selviytyjät. Koukutuin välittömästi kun näin kuinka hyvin se oli tehty, ja olihan kyseessä yksi kaikkien aikojen lempisarjoistani. Ei mennyt kauaa kun tuli kysely lähteä itse mukaan seuraavalle kaudelle. No siitä syntyikin oma mietiskelysoppansa tuohon alkuvuoteen, ja kaikki palapelin palat olivat taas täysin levällään. Kolme täysin keskeneräistä asiaa, joiden kanssa olisi paljon pohdittavaa, ja tehtävä nopeita päätöksiä ja siirtoja, sekä tv-projektit jotka nyt ajoittuvat hieman huonosti päällekkäin. Eräs kolmaskin tv-kysely oli vielä päällä kuormittamassa tuota samaa aikaväliä, mutta onneksi se kariutui tavalla ja toisella.
Ensimmäisenä löin kiinni Selviytyjät, se oli se josta sain eniten positiivisia viboja tulevalle keväälle. Musiikkiprojekti roikkui pisimpään. Kevään mittaan odotinkin pelkästään huhtikuuta ja kuvausreissuun lähtöä, kaikki tekemiseni ja ajatteluni työn ulkopuolella tähtäsi siihen.
Huomasin valitsemani työn epäsopivuuden itselleni paremmin koko ajan, ja tajusin olevani täsmälleen samassa tilanteessa kuin monta kertaa aiemminkin. Tiesin, että siitä kelkasta minun olisi nyt vain jättäydyttävä pois. En tiedä onko hyvä vai huono kyky huomata nykyään todella nopeasti, mikä ei toimi itselle. Ehkä se on hyvä, siinä säästää kaikkien aikaa.
Tuli huhtikuu, ja tuli Selviytyjät.
Sieltä palatessa olikin kuuma kesä, ja aika tehdä siirtoja työasioiden suhteen. Oli aika sanoa ei siihen mikä ei toiminut, ja ottaa jälleen lisää niitä mulle jo tuttuja askeleita kohti tuntematonta. Sillä aikaa musikaaliprojekti oli onnekseni rauennut.
Seuraavat siirrot työelämässä lähtivät liikkeelle täsmälleen samana kesäkuisena päivänä, yhteydenotot ja tapaamispyynnöt niin blogialustojen kuin tv-tuotantoyhtiöidenkin suuntaan. Molempien suhteen lopullinen päätös siitä minne, oli helppo ja nopea, mitään vaihtoehtoja ei oikeastaan tarvinnut pallotella. 
Vuoden vaihtuessa haastoin itseni tekemään vuoden 2018 aikana entistä enemmän töitä. Niitä onkin tehty huomattavasti enemmän kuin mitä suunnittelin, useimmat päivät syksystä jouluun ovat olleet niin täysiä päiviä, että ei oota on joutunut sanomaan uusille tarjouksille koko viimeiset puoli vuotta.
Haastoin itseni myös pysymään tiukasti kiinni tv-alassa. Kevään ja kesän aikana kuvasin kahta ja esiinnyin kahdessa ohjelmassa. Nämä projektit olivat MTV3:lla ja AVA:lla Kaunis Elämä, Alfa Tv:llä Swim.Bike.Run. ja nyt helmikuussa Nelosella nähtävä Selviytyjät. Esiintyjänä onnistuin siis olemaan vuonna 2018 kolmessa eri ohjelmassa, ja tämän lisäksi harppasin kameran toiselle puolelle, tuotantoyhtiön hommiin parille eri osa-alueelle.
Yksityiselämän puolella asiat ovat olleet koko ajan hyvin. Ei tarvinnut kokea muita suuria siirtoja, kuin hankkiutua eroon niistä joistakin negatiivisista ihmisistä, joita jostain syystä olin matkassani vielä pitänyt. Jälleen enemmän aikaa itselle, positiivisille asioille ja kaikille tärkeimmille ihmisille.
Terveys oli vuonna 2018 oikein hyvä, ja monista pitkään mietityttäneistä suuremmista asioista siihen liittyen sain vahvistuksen tai pääsin kokonaan eroon. Kertaakaan en ollut kipeä, ellei lasketa sitä minimaalisen pientä tuliaisflunssaa Selviytyjistä. Jätettyäni erään huonon ilmapiirin työpaikan 1,5 vuotta sitten, ei ole flunssia tai muita sairastumisia näkynyt.
Menneeseen vuoteen mahtui myös yksi huikeimmista kokemuksista ikinä, jälleen mainitaan Selviytyjät. Vuonna 2018 pääsin myös ensimmäistä kertaa malliurani alun jälkeen tekemään yhteistyötä suomalaisen muodin kanssa, joka on mulle hyvin suuri asia.
Se, mitä selkeitä puutteita tähän vuoteen jäi, ovat lomat, lukeminen ja matkustaminen. Lomia en ennättänyt juuri pitää, paitsi heinäkuussa pienen Norjan reissun verran, kun kaikki muutkin lomailivat, eikä työasioita saanut vietyä eteenpäin. Nyt Jouluna pidin somen ja puhelimen käytännössä lähes kiinni kymmenen päivää, täysi loma oli myös blogista. Siinäpä ne.
Vuoteni oli siis tiivistetysti työelämässä pelkkiä uusia haasteita, ei mitään tuttua tai turvallista, paljolti riskinottoa, pelkoa ja pettymyksiä, sekä myös niitä onnistumisia.
Tälle nyt alkaneelle vuodelle toivon paljon nykyisten töideni kaltaisia projekteja, asioiden jatkuvuutta, jotakin tuttua, enemmän matkustelua, lomaa, terveyttä itselle ja läheisille, sekä niitä onnistumisia itse kullekin. Lupaan itselleni lisää lomaa yksin ja lomaa omien rakkaiden kanssa. Lupaan myös edelleen, niin paljon vähemmän somea, ja niin paljon enemmän sitä aitoa oikeaa elämää.
