Single, young and available – NOT

Single young and available. Paitsi etten kauheen young, enkä myöskään hirveen available. 

Kun vuosi viimeksi vaihtui, tein uudenvuoden lupauksen; EI parisuhdetta vuonna 2022. Kun marraskuu nyt lähestyy loppuaan, voin kertoa, että se on ollut kyllä todella helppo lupaus pitää. 

Rakkaus on aivan ihanaa, jokainen haluaa saada rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta rakkaus on samalla sokeaa ja vaarallista, ja silloin tulee tehtyä paljon epäitsekkäitä päätöksiä, joita voi katua jälkeenpäin. Kokemusta on.

Vallitseva ilmapiiri kannustaa ja kehottaa kaikkia rakkauden etsimiseen, parisuhteeseen, ja perhe-elämään. Muihin vaihtoehtoihin ei juurikaan kannusteta. Jos jäät tästä kokemuksesta paitsi, saatat tuntea itsesi epäonnistuneeksi ja kelvottomaksi, ja joku voi myös ajatella näin sinusta. Se on outoa. Kaikki haluavat varmasti kokea rakkauden, ja joillakin koko elämä voi hujahtaa ohi sitä oikeaa kumppania metsästäessä. Kaikki eivät kuitenkaan halua perhe-elämää, eivät lapsia, eivätkä edes välttämättä parisuhdetta. Eivät ainakaan sen perinteisimmässä muodossa.

Olen elämässäni aikanaan halunnut näitä kaikkia, ja saavuttanutkin ne kuuluisat onnellisen elämän peruspilarit. Olen myös irroittanut itseni näistä kuvioista, ja elän pääasiallisesti hyvin onnellista elämää. Uskomatonta, ja varmasti monen mielestä mahdotonta. Olla nyt muka onnellinen yksin!

Oma vai muiden valinta?

Vanhanaikaiset meille väkisin opetetut täydelliset ihmissuhdemallit, reseptit onnelliseen elämään, parisuhdepakkomielteet ja oletukset siitä, että kaikilla on samat unelmat, ja että samanlaiset asiat ja asetelmat toimivat kaikille, niitä olen kyseenalaistanut aina.

Tämän hetken olotilani, eli sinkkuus ja kaikenlainen vapaus elämässäni, ne ovat täysin oma valintani. En tällä hetkellä halua mitään muuta. Elämääni ei myöskään mahdu mitään muuta. Olen saanut tämän sinkkuvuoden aikana perustella tätä sinkku-aihetta ja ilmeisen poikkeavia näkemyksiäni usean tutun ja tuntemattoman kanssa. Valintojaan joutuu perustelemaan aina kun ui vähänkin vastavirtaan, ei tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen asia, jossa niin teen. 

Osa ihmisistä ymmärtää, osa hyväksyy, ja joku jopa samaistuu siihen, että tiedän yleensä mitä milloinkin haluan. Teen asiat myös nykyään yrittämättä miellyttää ketään, ja antamatta muiden kääntää päätäni. Silti iso osa ihmisiä yrittää ajatuksissaan ja jopa oikeassa elämässä valistaa ja parittaa minua, kuin olisin juuri 18 vuotta täyttänyt, vailla elämäni suuntaa, elämäni miestä, perhettä ja yhteistä asuntolainaa. Been there, done that. Olen kokenut nuo kaikki jo ainakin kertaalleen.

Olen 45 ja molemmat lapseni ovat jo kohta täysi-ikäisiä. Laskin juuri, että olen ollut elämästäni parisuhteissa melkein 26 kokonaista vuotta. Ja siinä on kyllä noin kymmenen vuotta liikaa syystä ja toisesta. Tuo on aika monta vuotta vakavia ihmissuhteita, kun ottaa huomioon vaikka todella ongelmallisen isäsuhteeni, olemattoman miehen mallin ja luottamusongelmat yleisesti kaikkien ihmisten kanssa. Kyllä minä parisuhteissa olla osaan, mutta tällä hetkellä en koe halua moiseen.

Nainen tarvitsee aina miehen

Eikö kaikilla olekaan se yksi ja sama unelma jota tavoitella elämässä? Että löytää sen “toisen puolikkaansa”, joka jakaa arjen kanssasi, joka elättää tai tukee taloudellisesti, ja joka on koko ajan vierelläsi ja apuna? Ei. Voi olla että kaikilla on se joskus ollut, mutta unelmat muuttuvat. Ihmiset ja ajatuksetkin muuttuvat elämän aikana, ja olisi outoa jos niin ei kävisi.

Minut on määritelty hirveän monesti suhteiden mukaan. Tämä toki tapahtuu naisille muutenkin usein, että nähdään vain jonkin toisen henkilön kumppanina.

Sinkkuus on edelleen aliarvostettua ja halveksittuakin etenkin naisten kohdalla. Sinkkuutta ja sinkkuja katsotaan pahasti, se on monen mielestä epäonnistumista, epätoivoista, noloa, säälittävää ja sellainen onneton tila, johon ei koskaan itse halua joutua. Ja edelleen elää ajatus, että kaikki sinkuthan ovat aina jahtaamassa kaikkia, niin vapaita kuin varattujakin.

Nainenhan tarvitsee elämäänsä aina sen miehen, nainen kun ei olevinaan pärjää yksin. Vikaa ja syytä sinkkuuteen haetaankin usein juuri naisesta; liian itsekäs, valikoiva, ylpeä, korkeat kriteerit, todella vaikea ja ikävä tapaus, jota kukaan ei vain siedä, ja muita samanlaisia. Itsekkyys on sana, jota etenkin ydinperhettä pyörittävät naiset saattavat sinkkunaisista laukoa. Ei pidä unohtaa, että sinkkunainenkin voi olla onnellisen perheen äiti, ja itsekkyys on terveellistä kaikille ihmisille tietyissä määrin. Miesten ja monesti naistenkin on kovin vaikea hyväksyä sitä, että jotkut naiset eivät vain välttämättä haluaa elää tavallisessa parisuhteessa, vaan he saattavat nauttia elämästä vielä enemmän yksin, tai muunlaisissa suhteissa.

Miksi erotaan?

Ihmiset luopuvat parisuhteistaan eri syistä. Syitä eroihin on yhtä paljon kun on parisuhteita, aivan kuten syitä yhdessä pysymiseenkin. Ei eroon tarvita aina isoa draamaa tai suuria rikottuja lupauksia. Yhdessä pysyminen ja parisuhde eivät muutenkaan tarkoita automaattisesti onnellisuutta. Se on harhaa.

Olen kuullut aivan liian usein todettavan, että vain jos mies on väkivaltainen tai alkoholisti, on tarpeen lähteä suhteesta. Siis anteeksi mitä? Yksin olo tai mahdollisuus toisenlaiseen suhteeseen ja ihmiseen on niin paljon pahempaa, että vain nuo syyt olisivat hyväksyttäviä? Minulta on tivattu niin paljon syitä sille, miksi olen tällä hetkellä sinkku ja miksi olen mistäkin suhteesta aikanaan eronnut.

Kyllä ihminen tarvitsee seuraa, ei ole hyvä olla yksin, sanotaan. Minä kuulun ihmisiin, joka tarvitsee omaa aikaa todella paljon, ja nauttii suunnattomasti yksin olosta ja sen tuomasta vapaudesta. Parisuhde ja toisen henkilön läsnäolo tuovat mukanaan paljon asioita, joista en unelmoi tällä hetkellä millään tasolla.

En siedä sitä, että ajatellaan ettei ihminen voi olla onnellinen yksin tai jossakin itselle vieraassa suhdemuodossa. Me ihmiset haluamme ja tarvitsemme eri asioita, koska me todellakin elämme kaikki aivan erilaista elämää. Mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi minulle.

Maailma on täynnä vaihtoehtoja

Olen aina ollut hyvin ymmärtäväinen ihmisten erilaisille suhdemuodoille. Tämä pätee, olivatpa suhteet sitten avoimia, suljettuja tai useamman ihmisen suhteita, ja olipa suhteissa minkälaisia ihmisiä ja mitä sukupuolia vaan, tai vaikka sukupuolettomia. En voisi vähempää haluta rajottaa kenenkään tapaa rakastaa, kunhan kaikki ovat aikuisia, rehellisiä ja mukana hommassa puhtaasti omasta halustaan. 

Rakastan sitä, että ihmiset löytävät aidosti itselleen toimivia suhteita ja ihmisiä iästä, etnisyydestä, sukupuolista ja ihmisten lukumääristä riippumatta. Ja vaikka liputankin juuri tällä hetkellä omaan elämääni täydellisesti sopivan elämäntilanteeni puolesta, en silti voi tietää, päädynkö jossain kohtaa ja jos niin minkälaisiin ihmissuhdekuvioihin mukaan. Itsehän ihastun helposti, ja jatkuvasti, eri tasoilla, mutta ei se tarkoita, että kaikki tähtää aina parisuhteisiin.

Vaikka ymmärrän monien toimintaa ja syitä todellisiin poikkeustilanteisiinkin, en itse suostuisi ihan kaikkeen, enkä ole suostunutkaan. En lähde enää koskaan pitämään yllä minkäänlaisia kulisseja elämässä, en myöskään ihmissuhdeasioissa. En hyppäisi mukaan kuvioon joka on avoin vain yhden osapuolen osalta, tai avoin vain olosuhteiden pakosta, en myöskään lähtisi varatun henkilön salaiseksi heilaksi. Kaikki mikä on epärehellistä ja muuta kuin miellyttävää kaikkia osapuolia kohtaan, on poissa laskuista.

Paljon kaikenlaista on kuitenkin aikojen saatossa omienkin suhteiden sisälle kätkeytynyt ja kaikenlaista on koettu. Kaikenlaista on ehdotettu myös silloin, kuin ei itse ole parisuhteessa ollut. Tiedän siis hyvin mistä puhun.

Täytyy ymmärtää puolin ja toisin, että ihmiset haluavat eri asioita, ja tekevät eri ratkaisuja useista eri syistä, vaikka niitä ihmettelemmekin. Sitä pitää ulkopuolisena kunnioittaa, vaikkei aina itse ymmärrä, tai vaikkei jokin tietty suhdemuoto sovi itselle. Asiat eivät koskaan ole niin mustavalkoisia miltä ne ulkopuoliselle katsojalle näyttävät.

Kun luottamuksen pettää

Oma luottamukseni on petetty kaikissa paitsi yhdessä pitkässä parisuhteessa. Ja onpa sitä tapahtunut monissa muissakin ihmissuhteissa. Aikanaan tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että ystäväni alkoivat seurustella ihastuksieni kanssa, tai koskea kumppaneihini. Olisi jotenkin todella optimistista ajatella, että koskaan luottaisin kehenkään tässä maailmassa ihan 100%:sti, kun on luottamuspulalla lähdetty jo lapsuudesta, eikä sitä matkan varrella ainakaan ole parannettu. Oma julkinen ammattini ei ole siinä myöskään varsinaisesti auttanut.  

Avoinhan minä toki olen kuin kirja, ainakin nykyisille ja hyville, niille aidoille ystävilleni. Ja välittömyydestäni johtuen näin kokee myös moni, joka ei edes ole ystäväni. Mutta ne asiat joista olen avoin kellekin, tutuille, tuntemattomille, medialle, ne valitsen aina itse ja syystä. Olen avoin kyllä, mutta vain tiettyihin huolella mietittyihin pisteisiin asti. Jotkut asiat pidän visusti itelläni, ja tiedän, että vaikka se samalla ehkä vaikeuttaa elämääni joiltakin osin, ja kipuilen niistä asioista joskus päivittäinkin, niin samalla se myös suojelee minua. 

Tervetuloa elämääni, tai sitten ei

On jotenkin söpöä, miten optimistisesti jotkut miehet ajattelevat, että kanssani pääsee tuosta vain päivittäiseen chat-yhteyteen kysymällä kuulumisia. En pysty ymmärtämään, miten kukaan kuvittelee pelkän postilaatikkoon heitetyn nimettömän ja kuvattoman treffipyynnön oikeasti johtavan yhtään mihinkään, saati sitten treffeihin. Miten helposti sitä kuvitellaankaan pääsevän treffeille ja hups kun ollaankin jo parisuhteessa ja tulevaisuus on meidän. 

Jotenkin ulkopuolelta kuvitellaan ja tiedetään hirmu hyvin, mitä minä kaipaan, millainen on paras elämäntilanne, ja paras kumppani minulle, mikä on minulle hyväksi. Yllättävän usein ehdotukseen parisuhteesta kuuluu jonkin miehen lämmin ja hieman isällinen loppuelämän huolenpito, jollaista en ole koskaan lapsena kokenut. Aika kaukana ollaan usein kuitenkin niistä omista toiveistani.

Sinkku ei ole tarjolla jokaiselle 

Olen koittanut ihmisille aika suoraan sanoa, että vaikka olenkin sinkku, en kyllä todellakaan ole available kuin ihan juuri niille keille itse haluan olla. Ei minua kannata yrittää väsyttämällä jahdata, ei pommittaa somekanavissa, ei koittaa pakottaa mihinkään, eikä olettaa, että käytän aikaani muihin, kuin itse haluan. Vuodessa on 365 päivää, ja jos jokaiseen kahvi- ja treffikutsuun vastaisi myöntävästi vain siksi että toinen osapuoli vaatimalla vaatii, viettäisin seuraavat vuodet aika tiiviisti kahvittelemassa.

En myöskään käytä aikaa niihin entisen elämäni ihmisiin, jotka jatkuvasti kärttävät uusia mahdollisuuksia vaikka ovat jo pariin otteeseen omansa pilanneet. Exät ovat exiä syistä, olipa kyse sitten parisuhteesta tai jostain orastavasta suhteen alusta. 

Vahva nainen ja parisuhdeminä

Ihmisillä on käsitys siitä, millainen olen parisuhteessa. Se perustuu julkiseen mielikuvaan minkä he ovat minusta luoneet. Kyllä, olen elämässä tosi suora ja rohkeakin usein, minkä tiedän myös pelottavan ja olevan tietynlainen turn off monelle ihmiselle. Tästäkin huolimatta, se miten painokkaasti puhun itselleni tärkeästä asiasta julkisuudessa, ei kerro mitään siitä, minkälainen ihminen olen arjessa ja parisuhteessa.

Ajatuksissani on usein ihmisiä, joista salaa haaveilen, ja joilta itse ujosti toivon sitä aloitetta, enkä uskalla keikauttaa nykyisen tilanteen dynamiikkaa suuntaan enkä toiseen. Koko ajan on varmasti vaikeampi uskoa, että olen edelleen ujo joissakin asioissa.

Unelmien nainen vai pelkkää kuvitelmaa?

Koitan välillä sanoa kaikille jotka haaveilevat kanssani yhteisestä elämästä, että en ole helppo tapaus, enkä todennäköisesti yhtään mitä he luulevat. Minulla on oma tahtoni, täysin oma elämäni, rajoitteeni ja ristini, eikä siinä ole mahdollisuutta ottaa paketista vain osia jotka itse haluaa.

Tiedän tarkkaan mitä elämältäni tällä hetkellä haluan, eikä se tunnu olevan parisuhde, ei yhteinen asuntolaina, eikä myöskään mikään uudenlainen perheenperustamiskuvio. Nämä asiat eivät vain sovi haluamaani yhtälöön. Vakavat ihmissuhteet vaativat työtä, kompromisseja ja aikaa. Itselleni tapahtuu myös aina parisuhteissa tietynlaisia asioita, jotka eivät ole kauhean hyväksi minulle, niitäkin koitan tällä hetkellä välttää.

Huvittavaa kyllä, tiedän olevani ammattini ja julkisuuteni myötä ainakin miesten kohdalla joidenkin unelmien nainen. Mutta faktahan on, ettei kaikkia unelmia ole tarkoitettu toteutuviksi. En minä mikään unelmien nainen heille oikeasti ole, se heidän luulonsa perustuu ihan puhtaasti johonkin median, somen ja sen henkilön itsensä luomaan kuvitelmaan ja illuusioon minusta. Eivät nämä ihmiset oikeesti halua elämää minun kanssani, vaikka niin luulevat. Ei heillä ole mitään käsitystä siitä, mitä se edes olisi. He fantasioivat elämästä sen kanssa, jollaiseksi minut kuvittelevat minua tuntematta.

Rakkautta on…

Vaikka en etsi parisuhdetta tai hae sellaista, ei se tarkoita, etten halua elämääni uusia ihmisiä, päinvastoin. Ikinä ei voi tietää mihin jokin kohtaaminen johtaa. Eli ei tässä mistään ehdottomuudesta ole kyse, vaan siitä, mikä tuntuu hyvälle ja mikä sopii elämääni juuri tällä hetkellä parhaiten.

Loppujen lopuksi, kyseessähän on siis minun elämäni ja minun valintani. En ole velvollinen perustelemaan kenellekään miksi olen tai en ole suhteessa, enkä kertomaan minkälaista suhdetta mahdollisesti joskus vielä haluan. Maailma on täynnä ihania ihmisiä, ja elämä on täynnä mahdollisuuksia ja yllätyksiä. Minulle elämä on seikkailu, ja nykyään koitan pitää tiukasti huolta siitä, että se on enemmän juuri se minun tarina jossa seikkailen, eikä jonkun toisen. 

Leave a Reply

Your email address will not be published.