Minä ja mun kartta. Tai oikeestaan kartat.
Mulla on kotona se sellainen iso maailman kartta. Ihan varmasti on monella muullakin. Meillä on kuitenkin ehkä hieman oudompi tarina kuin monilla.
Muistan vielä sen, kun ensimmäinen karttani tuli kotiin. Olin tuolloin muuttanut juuri pois kotoa, yhteen silloisen poikaystäväni kanssa ja ihan ensimmäiseen omaan asuntoon. Tavoitteena oli merkitä tuohon karttaan nastoilla kaikki ne maat joissa on tullut käytyä, ja tehdä täydennystä sitä mukaan kun maita kertyisi. Sopivia nastoja ei kuitenkaan löytynyt, joten homma alkoi isopäisillä nuppineuloilla. Matkustelua tapahtui, ja uusia maita kertyi, kuten nuppineulojakin. Tässä kohtaa päästiin helpolla, tarvittiin vain kolmen värisiä nuppineuloja.
Kun aika tästä parisuhteesta jätti, jäi kartta seinälle vaikka minä lähdin. Jonkin aikaa meni ihan hyvin ilman karttaa, ja siinä välissä ehdin matkustella lisää, myös uusissa maissa. Kun elämä ja parisuhdeasiat taas vuosien päästä tasaantuivat, ja tuli jälkikasvua, tuli aika hankkia seuraava kartta, kartta nro: 2.
Tällä kertaa panostin myös kehyksiin. Olin miettinyt jotakin selvästi omaperäisempää sisältöä kyseiseen karttaan, ja päätinkin nyt toteuttaa ajatukseni eri värisistä nastoista, keinolla millä hyvänsä. Värejä vaan piti olla monta, koska jokaisella värillä oli se oma sanomansa. Joku väreistä ilmaisi kohteen olevan sellainen, jossa vain minä olin käynyt. Joku muu väri kertoi taas toisenlaisesta kokoonpanosta, jos näissä oli käynyt myös lapsi, tai molemmat lapset, tai koko perhe jne… Yhtä kaikki, jokaisella värillä oli siis oma tarkka merkityksensä, jonka vain minä ja perheeni tiesimme.
Olin tuossa kohtaa elämääni hyvinkin tunnettu kartastani. Aina kun uutta väkeä tuli kotiini käymään, niin aina pysähdyttiin kartan eteen ihmettelemään. Pohdinnan alla oli luonnollisesti se, mitkä maat oli nastoitettu, ja mitä nämä monet eriväriset nastat ja värit sitten oikein tarkoittivat. Kuka siis oli käynyt ja missä, ja mikä oli milloinkin ollut matkan syy. Aiheesta tuntui tulevan keskustelua tunniksi jos toiseksi, ja lopulta matkustelu oli päällimmäinen puheenaihe pitkään, vaikka kyläilyn tarkoitus olikin alunperin ollut ihan toinen.
Mutta, sitten tuli taas elämään muutoksia. Jälleen yksi kartta jäi. No, kolmas kerta toden sanoo, eli ostin jälleen uuden kartan, kartan nro: 3. Tällä kertaa tämä tulisi sinkkukämppääni, eli sen jakaisivat kanssani vain lapset, ja se toivottavasti seuraisi mukanani pitkään.
Tässä karttakuviossa on yksi iso ongelma, ne itse nastat. Järkyttävä perfektionismini iskee tietysti juuri niiden suhteen. Täydellisten nastojen löytäminen on ollut prosessi, joka jatkuu edelleen, ja tulee varmasti olemaan aika lailla ikuisuusprojekti. Täydellisillä nastoilla tarkoitan juuri minulle mieleisiä värejä, juuri oikeanlaista muotoa, ja kokoa, ja sitä, että juuri niitä oikeita värejä olisi paketissa juuri oikean verran. Muuten joutuu ostamaan hirveän määrän, ja niitä väärän värisiä jää aivan kauheasti yli, ja tuollainen tarpeettoman tavaran ostaminen kun ei minulle sovi. Vähän kuin ostaisi tietyn karkkipussin aina parin tietyn karkin vuoksi, niiden, joita on tietysti aina vähiten, ja sitten tuskailee, että kukas söisi ne loput. Tässä täytyy ottaa myös huomioon se seikka, että lapsetkin matkustavat koko ajan enemmän, eli nastojen värejä täytyy muuttaa koko ajan, kun kävijäkokoonpanot tiettyjen maiden osalta muuttuvat. Tilanne ei siis pysy ennallaan, vaan elää koko ajan.
Joku voi ehkä kuvitella tästä seuranneen tilanteen. Aina, kun astun uuteen kirjakauppaan tai kauppaan, jossa myydään myös nastoja, hyvin helposti mukaan tarttuvat mahdolliset erilaiset uudet nastat. Tähän päivään mennessä en ole vielä kuitenkaan löytänyt niitä täydellisiä nastoja, ostanut kyllä aivan liian monenlaisia, mutta tämä projekti elää edelleen.
Tähän mun täydellisten nastojen metsästykseen meni jossain kohtaa itelläkin jo niin kovasti hermot, että ajattelin helpommaksi luopua koko kartasta. Ystäväni linkkasi kuitenkin netistä hienon raaputettavan kartan, ja mun ensi ajatushan oli että do diin, ratkaisu ongelmaan! Ajattelin, että tuohan on niin hieno, ja siitähän näkee vielä paremmin missä kaikkialla sitä oikein onkaan tullut käytyä. Ja ai että, kun saa raaputtaa koko maan vielä eri väriseksi, niin tämähän on visuaalisesti todella upea. Ja ennen kaikkea, siitähän näkee todella hyvin mitkä paikat ovat vielä koskemattomia. Näin ajattelin silloin, kun tilasin kartan nro: 4.
No, kaksi ongelmaa löytyi heti, kun tämä uusi kartta kotiini saapui. Kaksi vuotta olen nyt kyseisen kartan omistanut, ja yhden yhtä maata tai muutakaan kohtaa en ole siitä raaputtanut. Jaa miksi? Koska en raaski. Se on niin hieno tuollaisenaan koskemattomana, että en tiedä onko se sittenkään yhtä upea raaputettuna.
Ja se toinen ilmiselvä ongelma, siinähän ei mitenkään tule esiin se, kuka missäkin on käynyt. Nuo kuuluisat kokoonpanot joilla reissuissa on oltu, tai kuka on päässyt kyseisen kohteen kokemaan, ne jäävät kaikki tässä vaihtoehdossa aivan kokonaan uupumaan, eli taas palataan alkuun: Ne nastat ja niiden tärkeät värit.
Nyt siis seinääni koristaa kaksi nastatonta karttaa, joista ei kummastakaan ilmene siis yhtään mitään. No, tällä viikolla käyn keikalla erään uuden kaupan avajaisissa, jospa vaikka siellä olisi jokin uusi ihana nastavalikoima. Aina voi toivoa.