Olen ihminen, joka tykkää yleensä tehdä töitä yksin ja tykkää joka tavalla olla paljon yksin. Aika yksinäistä työtähän ovat kaikki keikoille ajelut ja yksin bäkkärillä hengaamiset koko bileillan läpi kun odottaa niitä satunnaisia juontohetkiään. Niistä nautin, mutta ne eivät pelkästään riitä.
“Tähteys” ja yksin tekeminen ei riitä
Olen sanonut monesti, etten voisi koskaan elää niin, että esimerkiksi pelkkä some olisi ammattini. Se ei riittäisi minulle. Sehän se vasta yksinäistä tekemistä onkin, ja siinä jos jossain tulee myös pahimmillaan oltua sellaisessa somekuplassa. Niin ihania kuin erilaiset kuplat ovatkin, ovat ne myös vaarallisia jatkuessaan pitkään. Silloin ei näe enää maailmaa ulkopuolella ja siitä mitä tapahtuu kuplassa, uhkaa tulla ainoa todellisuus.
Nyt osaan kuitenkin ehkä pukea tämän ajatuksen vielä paremmin sanoiksi. Kun on suurimman osan työelämäänsä ollut asemassa, jossa on tavallaan tahtomattaan aina se huomion keskipiste ja tietyllä tavalla ”tähti”, se ei minulle ammatillisesti riitä mitenkään. Olen aina tarvinnut viereen jotain normaalimpaa, vaikka moni tavoitteleekin juurikin sitä ihan pelkkää tähteyttä tälläkin hetkellä.
Tästä löytynee yksi syy, miksi olen aina haalinut itselleni myös töitä, jotka ovat sidoksissa johonkin täysin toiseen maailmaan, alaan tai yritykseen, nähdäkseni enemmän myös muiden ihmisten työtä ja kokeakseni erilaisia ammatillisia näkökulmia. Töitä, jotka eivät millään tavoin liity kuuluisuuteen tai tähteyteen, ainakaan omaani.
Tarvitsen osaavia, inspiroivia, tehokkaita, ja motivoivia ihmisiä ympärilleni. Sellaisia, joita monien silmissä olen heille. Mulle ei vaan mitenkään riitä se, että on vain minä, ja kaikki inspiroituvat vain minusta. En kestä ajatusta, että asiat pyörisivät jatkuvasti minun ympärilläni.
Vaikka moni inspiroituu minusta, minäkin tarvitsen inspiroivia ihmisiä ympärilleni
Tarvitsen ympärilleni itseäni osaavampia ihmisiä. Ihmisiä, joiden osaaminen ja kokemus tietyllä tavalla haastaa minua. Lahjakkaita ihmisiä, ihmisiä joilla on vankka osaaminen omalla alallaan. Tarvitsen myös ihmisiä joiden elämäntarinat ja kokemukset ovat minulle inspiroivia, ja yhteisöjä, joissa on lukemattomia eri osa-alueiden osaajia.
Mä olen usein ystäväpiirissä se, jonka töistä moni inspiroituu, ja ihminen jonka työt kiinnostavat muita eniten. Ystävien ja muidenkin ihmisten mukaan olen se, jonka tekemisestä moni saa energiaa ja motivaatiota. Somen kautta tulleet palautteetkin ovat usein sitä, joissa kerrotaan kuinka “voimaannuttava” olen ja kuinka paljon olen antanut monelle, kuinka oma tekemiseni ja tarinani on rohkaissut ja auttanut muita tekemään päätöksiä tai saavuttamaan jotakin.
Mutta ihan yhtä lailla minäkin tarvitsen sitä, että voin innostua ihmisistä ympärilläni, saada heiltä oppia tekemiseeni, haastaa itseäni, ja kenties saada uutta näkemystä ja rohkeutta tehdä jotain ehkä taas askeleen vaativampaa. Ihailen ihmisiä, jotka vaikuttavat minuun siten, ja jotka näen ammattitaitoisina ja tehokkaina.
Tarvitsen ympäristöä ja ilmapiiriä jossa huokuu ammatillinen lahjakkuus, kunnianhimo ja osaaminen, ja joka samalla on myös jollain tapaa luovaa. Minuuttiaikataulu ja sinne tänne sykkiminen, jatkuvasti muuttuvat tilanteet ja pieni tulipalojen sammuttelu ovat jotain mistä nautin suuresti. Näissä tilanteissa olen todella mukavuusalueellani. Siksi tv-maailma tuntuukin todella hyvältä ja omalta. Ja nimenomaan tuotannon puolella jatkuvasti vaihtuvissa erilaisissa projekteissa työskentely.
Kun osaaminen kiinnostaa enemmän kuin henkilö
Tv-porukassa on se hienous, että siellä saa olla ihan oma itsensä. Siellä ei ketään kiinnosta miltä joku toinen näyttää, ei ole odotuksia pukeutumisesta tai muusta. Tämä kaikki on todella tervetullutta, koska koko työelämäni ajan kaikki ovat olleet kiinnostuneita osaamisen rinnalla ehkä jopa sitäkin enemmän siitä miltä näytän ja mitä mulla on päällä, ja roolit ovat tuoneet mukana tiettyjä vaatimuksia ja odotuksia pukeutumisesta esiintyjänä. On ainutlaatuisen vapauttavaa, kun työstäni ollaan enemmän kiinnostuneita kuin minusta ihmisenä.
Fakta on, että kun on kerran päässyt tuotannon puolelle, ei ainakaan minua kiinnosta juurikaan olla itse esiintyjän asemassa. Se olisi vähän kuin palaisi takaisin päin etenemisen sijaan. Pari vuotta takana, ja lisää kiitos!
Onnekseni tein urani aikana kolme tarkoin harkittua realitya esintyjän roolissa, ja niistä kaikista sain paljon. Ne olivat Huippujengi, Kaunis Elämä ja Selviytyjät. Niitä tuskin tulee kohdalleni enempää, mutta ne olivat erittäin tärkeitä kokemuksena. Jokaisesta olen saanut jotakin merkittävää elämääni.
Juontaminen on taas asia erikseen, se on eri tavalla työtä ja sijoittuu mielestäni johonkin ohjelmassa esiintymisen ja tuotannossa työskentelyn väliin. Juontajan roolissa kun ei ole oikein kunnolla osa kumpaakaan porukkaa, näin olen ainakin itse kokenut.
On täysin eri asia katsoa ohjelmaa ja tehdä sitä
Tv-maailmassa tehdään todella paljon erilaisia ohjelmia, ja jokainen ohjelma vaatii tekijät. Ne vaativat suurelle yleisölle näkyvät esiintyjät ja juontajat, mutta myös valtavan tuotantotiimin josta yleisö ei tiedä mitään. Koko prosessi on yhtä suurta perhettä, jossa koitetaan saada Suomen kansalle toimiva kokonaisuus kasaan niin teknisesti kuin sisällöllisesti.
Alan ulkopuolella olevalla ihmisellä ei ole kyllä pienintäkään käsitystä siitä, miten ohjelmia tehdään ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Vaikka kuinka selitän ihmisille mikä työnkuvani milloinkin on, ei se silti aukea.
En jaksaisi yhtään väitellä ihmisten kanssa asioista, kuten miltä joku ihminen näyttää televisiossa jossakin ohjelmassa, tai miten hän käyttäytyy. En myöskään siitä, miksi jotain samoja ihmisiä on ohjelmissa aina mukana kyllästymiseen asti, tai miksi jotain tiettyä ohjelmia edes tehdään kun se jonkun mielestä vain pitäisi lopettaa. Alan ulkopuolinen ihminen ei vain pysty sitä käsittämään, mutta kaikkeen on todellakin aina syynsä, ja kanavat tarjoat ohjelmia joita kansa haluaa katsoa.
Itseäni kiinnostaa tuotantoihmisenä olla mukana mahdollisimman erilaisissa tuotannoissa, niin kokemuksen kuin jatkuvan oppimisenkin kannalta. Näin tapaa myös eniten muita alan ammattilaisia, jotka ehkä ovat jo vakiintuneet jonkun tietyn genren ohjelmiin. Olen onneksi saanutkin tehdä monia erilaiseen genreen kuuluvia ohjelmia elämäni aikana, rakkautta, sisustusta, urheilua, elämänmuutoksia, kauneutta, seikkailua, vähän kaikenlaista. Viihdettä joka tavalla.
Se mitä ohjelmaa milloinkin tekee, ei välttämättä kerro mitään ihmisen omasta elämästä tai varsinkaan arvoista. Mielestäni se ei ole pohdinta, johon olisi kauheasti syytä lähteä, sillä kuin tekee vain oman työnsä vaikeammaksi. Jos lähtee kyseenalaistamaan kaikkia eri ohjelmissa tapahtuvia asioita, tai dissaamaan erilaisiin ohjelmiin lähteviä ihmisiä, ei tällä alalla ihan hirveästi tarvitse työskennellä. Se alkaa myös olla raskasta sekä muille, että henkisesti omalle itselleen. Siksikin jokainen ohjelma on oma kuplansa, eikä liity tekijöiden omaan elämään.
Matkan varrella on ollut lukemattomia ohjelmia joihin en itse ole halunnut esiintyjäksi. Koskaan se ei ole silti tarkoittanut, että ohjelma olisi huono tai että esiintyjät siinä ovat huonoja tai erikoisia. Syyt ovat olleet muita. Ammatillisesti olen saattanut haluta hyvinkin paljon olla niissä mukana, mutta eri roolissa. Vastaavasti on paljon ohjelmia joita itse haluan katsoa, mutta voi olla etten kuitenkaan halua olla itse niitä tekemässä.
Inhoan olettamuksia ja sitä kun päätellään miksi teen tai en tee jotakin. Yhtä lailla inhoan neuvoja ja mielipiteitä ulkopuolisilta ihmisiltä. Näitä on kuitenkin tullut läpi elämäni, analyyseja siitä miksi teen jotakin työtä, ja miten milloinkin haen huomiota. Samoin on tullut niitä neuvoja joissa ohjeistetaan mitä minun ei kannata tehdä ja mitä kannattaa. Se on erittäin raivostuttavaa, enkä voisi kuvitella toimivani itse samoin.
Odotan taas seuraavaa ammatillisesti kiiinnostavaa ja itseäni haastavaa luovaa kuplaa, ja jännitän sitä, mikä se taas lopulta tulee olemaan.
Nyt ihanaa sunnuntaita kaikille!