Pitkästä aikaa tein teille sellaisen perinteisen minun päiväni-blogin. Kulunut viikko oli aikamoista haipakkaa. Oli paljon töitä ja tapahtumaa, juhlia ja juhlittavaa, mutta erittelen sieltä teille kuitenkin yhden päivän erikseen, viikko kun ei mahdu blogiin. Se päivä on torstai.
Päivän agendana olivat torstaina tv-tuotantohommat Helsingissä Warner Bros Finlandilla, erään lehden pikaiset kuvaukset, sekä turkulaisen ravintolan avajaiset keskellä Helsinkiä. Lisäksi mielen tasolla tehtiin vahvasti tyttären rippijuhlien suunnittelua.
- 6.30 ylös, ja olisi pakko päättää vihdoin se tämän päivän mukaan pakattava varustus. Eli sadekelin kestävää kampausta ja juhlien pukukoodin mukaista asua, sekä jotakin kuvauksiin sopivaa vaatetta.
- Aloitin päivän teellä, myslillä ja luonnonjugurtilla. Varmistin, että nuorempi lapsi on hereillä, ja tähtäsin avaamisaikaan Varimport-nimiseen Apple-kauppaan. Sunnuntaina olisi oma syntymäpäivä, 42 vuotta mittarissa, ja olin päättänyt ostaa itselleni lahjaksi ainakin uuden toimivan puhelimen, koska vanhan kanssa on ollut ongelmia jo kuukausikaupalla.
- Koitin parkkihalliin saavuttuani bongata pulun poikasia, koska puluvanhemmat ovat nyt hautoneet parkkihallissamme olevassa pesässään jo todella pitkään. Ei näkynyt, kukaan ei ole tainnut siis vieläkään nähdä koskaan niitä kuuluisia pulun poikasia.
- Ilahduin siitä, että Apple-kaupan herrat avasivat ovet jo 8.58, ja keskusteltuani hetken myyjän kanssa keskiviikon ensitapaamisen jälkeen, valitsin uuden luurin, ja olin ulkona kaupasta jo 9.06. Tehokasta.
- Kipaisin vielä eväät päivään kaupasta, ostoksina klassikko valmislounas pinaattikeitto, ja Oatlyn kaurakaakao ja kahvi.
- Hain nuoremman lapsen kotoa 9.25 ja sanoin “Muistuta sitten, että jätän sut kyydistä, ettet päädy mun mukana Helsinkiin asti”. Jep.
- Lähdin viemään lasta kaverin luokse Turku-Helsinki välille ja luonnollisesti Jvg:n ja Eveliinan uusinta hittiä kuunnellessani ajoin kuin ajoinkin ohi liittymästä. Lapsi luonnollisesti nauroi vieressä äitiään. Tein melkein 20 km:n ylimääräisen lenkin tästä johtuen.
- Pudotettuani lapsen ystävälleen, jatkoin itse Helsinkiin kohti tämänhetkistä päätyöpaikkaani Warner Bros Finlandia.
- Höpöttelin ja kuuntelin autossa koko matkan ääniviestejä.
- Päätin parkata poikkeuksellisesti kalliimmalle parkkipaikalle, joka on aivan toimiston vieressä, koska afro ja vesisade on yhtälönä huono, mikäli päivän aikana on vielä väliä miltä näyttää toimistopäivänkin jälkeen.
- Tein kompaktin neljän tunnin työpäivän toimistolla. Seuraamalla mediaa viimeisen viikon sisään, olen saanut vastauksia muutamiin omiin töihini liittyviin kuvioihin, niin kävi tänäänkin.
- Söin pikaisen noin kymmenen minuutin pinaattikeittolounaan. Jollei mukana ole kotona tehtyä ruokaa eväänä, enkä halua maksaa ravintolalounaasta, pinaattikeitto on silloin aina se, joka tulee mukaan. Suosikkimerkkejä on parikin.
- 15.40 heipat toimistolle, ja keskustaan kohti seuraavia päämääriä.
- Keskustelin keskustan parkkihallissa puhelimessa suunnittelija Kisu Korsin kanssa tulevien Tangomarkkinoiden iltapuvusta, jonka sovitus olisi seuraavana aamulla. Puvusta tulee ihana, aina, Kisu Korsi on ehdottomasti mun luottosuunnittelija, jos joskus haluan jonkun suunnittelijan tekemiä asuja. Hänen asujaan on näkynyt päälläni erinäisissä juhlatilaisuuksissa useinkin.
- 16.00 saavuin kuvauksiin puoli tuntia etuajassa, koska tapanani on aina olla ajoissa, jopa liiankin. Poseerasin kannessa poikkeuksellisesti omalla tukalla ja meikillä. Aikaa ei nykyisellä työtahdilla ole sellaisiin kunnon pitkiin haastattelu- ja kuvaussessioihin. Muutama iso kansijuttu on mennyt siksi puihin tältä kesältä, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska tuli tuossa roikuttua erään ohjelman tiimoilta otsikoissa tahtomattani koko pitkän kevään ajan. Nykyään myös lähes jokainen blogi päätyy joidenkin kohtien osalta ainakin verkkomediaan, eli näkyvyyttä näyttäisi olevan. Eli, kyllä sitä sitten taas joskus ehtii poseerata.
- Annoin kuvaajan päättää neljästä vaatteestani oikeaan taustaan sopiva vaatteen. Naureskelimme yhdessä erään vaatteen aiheuttamalle mielikuvalle, ja totesin mielessäni, että se on yksi harvoista ostoksista jota hiukan nyt kadun.
- Poseerasin myös kuvaajalle toiseen projektiin samalla kertaa. Kaksi aika erilaista kuvaa siis oli hakusessa.
- Kuvaus done, ja vaihdoin päälle mekon jota ei valittu kuvattavaksi lehteen.
- Siirsin seuraavaksi auton parkkihallista lähemmäs illan juhlapaikkaa ja ihastelin kuinka Helsingissä näkyy Pride-viikko.
- 17.30 olin parkissa, ja olisi puoli tuntia aikaa avajaisiin. Koska sijainti on lähellä Minna Parikan myymälää, päätin toteuttaa nopeana täsmäostoksena agendani uusista puputennareista, jotka ovat olleet hankintalistalla jo yli vuoden. Tämäkin menisi syntymäpäivän piikkiin. Etsin hakemani tennarit, sovitin, ostin, lähetin terveiset omistajalle ja poistuin. Tajusin myöhemmin, että unohdin maistaa ihania karkkitarjoiluja joita myymälässä oli, täytyisi palata joku päivä korjaamaan tämä virhe.
- 17.50 vein ostokset odottamaan takaluukkuun. Pidin jalassa sinnikkäästi vanhat ja hieman kirjavat sateenkaari-Converset noin kymmenen vuoden takaa, koska Pride-viikko ja Pride-kuukausi. Pridea on erittäin tärkeä viettää, mutta omat ajatukset ovat teemassa silti vuoden ympäri yhtä vahvasti.
- Seuraavaksi treffasin frendin, jota en ole nähnyt livenä vuosikausiin. Naurahdin kun hänellä oli jalassaan liki identtiset Minna Parikat kuin mitä itse juuri ostin.
- 18.00 olivat vuorossa turkulaisen Ravintola Bassin avajaiset Esplanaadilla, sinne suuntasimme yhdessä. Onnittelin omistajia hienosta paikasta, näin paljon turkulaisia ja myös tuttuja helsinkiläisiä.
- Nautimme jonkin aikaa tarjoilusta, tosin jälleen vain varovasti ja enemmän ruokapuolesta, koska olin autolla. Vältin vieläkin täpärästi osterit, joiden en ajatellut ehkä koskaan elämässä päätyvän omaan elimistööni. Epäonnistuin lähes kaikissa itsestäni otetuissa kuvissa, ja keskustelin vuosien jälkeen ihanan Ritva Enäkosken kanssa tapakulttuurista ja hänen nykyisistä projekteistaan. Siinä on aika kiehtova ihminen.
- 20.00 Palasin kohti Turkua, ja koitin muistaa nyt napata lapsen kyytiin matkalta. Onnistuin.
- Tiputin lapsen kotiin edeltä, ja lähdin viemään autoa kauemmas parkkihalliin. Suunnittelin käyväni vielä kävelymatkalla lähikaupassa ostamassa pari puuttuvaa aamupalatarviketta.
- Vältin todella täpärästi lokkikolarin samaisen lähikaupan edessä.
- Skippasin kaupan, koska tajusin, että mulla oli aivan liian monta kassia kannettavaa, kaupan käytävät eivät riittäisi leveydeltään.
- 22.00 kotiin ja halaamaan toista lasta. Tytär kehoitti mua laittamaan leivät paahtimeen ja istumaan seurakseen keskustelemaan hänen kanssaan päivän tapahtumista. Näin tapahtui, oli myöhäisillan tyttöjen juttutuokio.
- 23.00 Laitoin vielä muutamat viimeiset työviestit menemään, mutta kohta päivä olisi pulkassa.
- Kävin päivän sometarjontaa selailtuani muutamat keskustelut toisen ystäväni kanssa missimaailmaan liittyen, ihmettelimme suuresti erään maan missivalintaa, ja ylistimme muutamia muita, ja loimme ilmoille odotuksia ja päätelmiä loppuviikon kansainvälisten kilpailujen mahdollisista sijoituksista voittajineen.
- Siirryin illan tunteina valitsemaan vielä suunnittelijalle pukuun sopivia kenkiä, ja tajusin ettei sellaisia kyllä valikoimissani ole. Täytyy siis toteuttaa plan B, ja etsiä tangoille vielä oikean väriset ja tarpeeksi matalat kengät, ettei taas juontajaparille tarvita jakkaraa, kuten edellisellä kerralla tapahtui.
- 00.30 valmistauduin nukkumaan, ja siihen, että perjantaina tehtäisiin vain ja ainoastaan valmisteluja tyttären rippijuhliin, koska lauantaina juhlittaisiin!
