Taas on kyselty millaisia mun päivät on, niin tässä tulee taas. Otetaanpa käsittelyyn Loppiaisen jälkeinen maanantai, joka oli monelle se lopullinen töihin paluu pyhien jälkeen, ja lapsille paluu kouluun. Mulle tää oli ensimmäinen kokonainen työviikko, koska töitä tehtiin jo viime viikollakin.
Mun päivä kulki seuraavalla lailla:
- 4.30 heräsin ensimmäisen kerran, ja olin aivan varma etten enää nukkuisi.
- 5.30 kello soi, jes olin kuin olinkin nukkunut vielä tunnin!
- Aamupalaa miettiessä ja eväitä pakatessa mietin, voi miksi en vain noussut 4.30, koska olisin voinut kätevästi keittää riisipuuroa aamupalaksi kaikille. Niin, miksi en, selkeästi oli taas syy sille miksi heräsin silloin.
- Aamu oli jotenkin poikkeuksellinen. Olin taas niin turhautunut nykymaailman pinnallisuuteen, nuorten ja vanhempienkin ylimeikkaamiseen ja laittautumiseen, että oma hiljainen mielenosoitukseni tarkoitti tänään meikkivoiteen pois jättämistä. Ja afro nyt on mikä se on.
- Toinen erikoisuus aamussa oli se, että valitsin päälleni housut hameen sijaan. Ja se on harvinaista se, todella. Toki jo puolessa välissä päivää koin jo oloni epämukavaksi tämän johdosta. Pieniä asioita maailmalle, mulle iso.
- Jotain hauskaa twistiä pitää kuitenkin olla aina, ja tänään ne olivat sammakko-korvakorut. Puhuisimme töissä kuitenkin uudesta Myyrä-ohjelmasta, joten sammakko sopi siihen aiheeseen erään biisin mukasesti hyvin.
- Nappasin matkaan pienen kahvitermarin sekä termosmukin. Toisen matkalle, toisen toimistolle, ettei tarvitse keskeyttää päivää ravaamalla keittiössä. Tärkeitä minuutteja.
- Tein eilen illalla ruuat tälle päivälle, mutta sille oli niin kova kysyntä jo illalla, että lapsille kyllä riitti täksi päivää, mulle ei. Katsoin erään lounaspaikan listan kuitenkin jo valmiiksi, hyvää keittoa olisi luvassa erään siirtymän varrella, joten ei haittaa.
- Välipalarahkan otin silti mukaan Helsingin päässä syötäväksi aamupalaksi, ja joulutunnelmissa mennään vielä ilmeisesti, koska maku oli luumu-kaneli. Toisen lapsista ehdin pussata ennen lähtöä, toinen heräilisi kouluun vasta kun olen jo Helsingissä, joten en mennyt vahingossa herättelemään. Nopee lasi vettä ja maitoa ja menoksi.
- 6.20 starttasin Helsinkiin, kymmenen minuuttia etuajassa loistavaa. Istuttuani autoon, muistin jo pian mitä kaikkea olin unohtanut. Piti ottaa mukaan pähkinöitä, unohdin. Piti myös laittaa jotakin tuoksua iholle. Etenkin juuri tänään piti, koska eilen tuli vedeltyä sen verran raakaa valkosipulia, ettei todellakaan tule kipeäksi, vieläkään. Unohdin senkin. Tsemppiä vaan vierustovereille, ja anteeksi.
- 6.25 Auton tankkaus ja let’s go. Pyörittelin jälleen silmiäni kun joku audikuski lähti valoista rotsi auki kaasu pohjassa motarin alkua suurella näyttämisen halulla, ja heti ensimmäisestä rampista ylös ja himmaus. Nää on taas näitä mun liikennejuttuja, jotka itseä hymyilyttää päivittäin kun tuolla ajelee.
- Ajomatkaan mahtui kuppi kahvia, yksi ääniviesti ja muutama töihin liittyvä äänitiedosto. Viikko alkaisi tuotantoyhtiön viikkopalaverilla.
- 8.15 olin Kaapelitehtaan pihassa, ja valmistauduin tekemään vähän töitä ja syömään aamupalan ennen palaverin alkua. Mutta yllätys oli suuri, kun ensinnäkin jo klo 7.33 oli tullut työpuhelimeen ensimmäinen tekstiviesti, 8.19 tuli ensimmäinen työpuhelu ja saapuessani toimistoon, olikin aamupalat valmiiksi katettuna. En ikinä muista näitä valmiiden aamupalojen aamuja.
- Ensimmäinen sykkeen kohoaminen tapahtui, kun muistin etten ollutkaan laittanut parkkimaksusovellusta käyntiin. No, onneksi tuo puolitoistatuntinen ei tullut kalliiksi, vaikka olisi helposti voinut.
- Päivään tuli heti pieni suunnitelmien muutos. Suunniteltu keitto jäi hakematta, koska aikataulut muuttuivat. Mutta, onneksi kollega halusi tilata ruokaa, niin hoituihan tuokin. Tuttuun tapaan söin jälleen töitä tehden tietokoneen ääressä. Jälleen, tärkeitä minuutteja. Ja se joka väittää ettei ole, niin voin kertoa, että muutamilla minuuteilla voi olla joskus tunninkin merkitys kun lasketaan sitä mihin kohtaan oma lähtö sijoittuu ruuhkaan nähden. Ja koska aikataulut odottavat myös Turun päässä, sillä vaan on väliä.
- 15.45 startti kotiin, juuri pois ruuhkan alta. Kotimatkalla ihmettelin ainoastaan sitä, että tämä viimeisin tonkka lasinpesunestettä kesti mulla perjantai-illasta tähän päivään ilman vilkuttelua sen vähäisyydestä. Siis kaksi päivää. Toki, kilometrejä siihen väliin mahtui noin 600. Mutta silti.
- Matkan aikana pyörittelin lähinnä silmiäni ja päätäni, kun muistelin ennen kotiin lähtöä luettuja ystävän viestejä eräästä kohtaamisesta. Ihmiset ovat erilaisia, todella. Kannattaa valita seuransa tarkkaan!
- Turussa parkkasin suoraan toisen lapsen treenisalin ulkopuolelle, ja tarkoituksena oli jatkaa työntekoa, ennen kuin treenit loppuvat. Mutta, pari pitkää puhelua riittikin siihen, että treenit jo loppuivat ja suunnattiin kotiin.
- 18.30 Eteisessä odottikin jo lätkäkassi, ja poikakin oli saapunut kotiin. Ensi kohtaaminen tälle päivälle. Taas oli multa mennyt päivän työreissuun tasan 12 tuntia, ja vielä jatketaan, tietty.
- Lapsilta välitön käsky tehdä ruokaa, no mitäpä muutakaan. Sitä ennen piti kuitenkin valottaa tyttärelle kirjahyllyn arkistoja, ja etsiä sopiva rikoskirja koulun tehtävää varten. Tarjosin Stephen Kingiä ja Patricia Cornwellia. Kingit olivat jo tuttuja, mutta näyttää se Cornwellkin toimivan jälkikasvulle.
- Sitten illallistouhuihin tyttären kanssa, jääkaapissa odotti possun sisäfilettä. Tytär paistoi pihvit ja minä tein kastikkeet ja lisukkeet. Toimii se näinkin.
- Nyt blogihommiin.
Tälle illalle riittää vielä puuhaa työn merkeissä, normaalia astioiden ja pyykin pesua. Aion myös ehtiä lukea päivän uutistarjonnan sekä somen viestit läpi, niihin kun en ole tänään vielä tässä klo 21.30 mennessä ehtinyt.
Tänään herättiin 5.30, mutta huomenna herätäänkin jo 4.30. Lähtö Helsinkiin tuntia aikaisemmin, koska erittäin, erittäin hektinen ja jännittävä päivä luvassa.
Ihanaa viikkoa kaikille! Nauttikaa tekemisestä ja välttäkää stressiä!