On taas se aika vuodesta, kun ihmiset ovat poikkeuksellisen kiinnostuneita taloudestaan.
Toki tässä marraskuussa ollaan poikkeuksellisesti kiinnostuneita myös muiden taloudesta, koska eletään tätä ihanaa verokuukautta, jolloin täytyy tehdä valintoja jos haluaa välttyä lukemasta verotus- ja tienaamisotsikoita mediasta. Mä olen skipannut pari päivää kaikki uutissivustot juuri tästä syystä.
Mä kuulun siihen porukkaan joka on kiinnostunut omasta taloudestaan aina, joka päivä, ja vertaan ja pohdin ja funtsaan ja perustelen valintoja ja vaihtoehtoja itelleni. Huom. itselleni, ja myös lapsilleni, mutten juurikaan muille.
Mä haluaisin aina onnistua tekemään sekä edullisimman että miellyttävimmän valinnan, ja turhaudun hiukan jos epäonnistun.
Viimeksi turhauduin kun ostin kolme lohimedaljongia tutusta kaupasta ja hinnaksi tuli yli kaksikertaisesti enemmän, kuin ostaessani paria päivää myöhemmin saman setin eräästä vieraammasta kaupasta. Fail! Toki, pieni asia, mutta raha-asiat on isommassa juoksussa kaikkea muuta kuin pieniä asioita.
Mulle talous on tärkeä, ja joka päivä mielessä oleva asia. No freelancerillä se on pakostakin mielessä ehkä enemmän kuin vakituisella palkkatyöläisellä, kun joka päivä pitää pohtia seuraavia keikka- ja työdiilejä ja joka päivä pitää myydä sitä osaamistaan.
Käyttäisin itsestäni ehkä termiä valikoiva rahankäyttäjä.
Toisilla on aivan itsestäänselviä elämän säännöllisiä kuluja, joita mulla taas ei ole lainkaan. Omia valintoja. Näiden kulujen tilalla mulla on joitakin muita, jotka taas eivät välttämättä kosketa monia muita ihmisiä, koska saattavat liittyä vaikka olennaisesti mun työhön.
Törsääjää musta ei saa tekemälläkään, vaikka olenkin tunnettu hankinnoista ja valinnoista mitä muut eivät aina allekirjoita. Tapanani onkin tehdä suurempia täsmähankintoja kerralla, liittyen juurikin vaikkapa tuohon keikkavaatepuoleen seuraavien vuosien keikkoja ajatellen. Mutta jokainen onkin vastuussa oman elämänsä valinnoista, ja elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee.
Joku mikä on tärkeämpää kuin jokapäiväinen talousajattelu, on kuitenkin se elämästä nauttiminen. Ei me olla tultu tänne vain selviytymään, vaan myös nauttimaan elämästä!
Olen luvannut itselleni ennen kaikkea nauttia tästä yhdestä ainoasta elämästä, ja siihen kuuluu se, että osaa toisinaan sulkea silmät eurojen laskemiselta ja antaa mennä. Sillon kuin haluan palkita itseni vaikkapa ihanalla matkalla, sen teen jos näen sen mahdolliseksi. Jos tarvitsen uuden auton, sen hankin, perusteet löytyvät siihenkin.
Tällä hetkellä olen aivan eri tilanteessa kuin olin vaikkapa viisi vuotta sitten. Silloin elelin sen hetkisessä unelmatalossani, ja asuntolainaa löytyi. Se palveli hyvin sen hetkistä tilannetta, ja iso laina oli itsestäänselvyys. Se mahdollisti monta ihanaa asiaa elämässä, vaikka materian perään en olekaan.
Tällä hetkellä asun vuokralla, ei ole asuntolainaa, ja elämä on aika erilaista, ihanaa myös. Molemmissa on ehdottomasti hyvät puolensa niin kuin myös huonot. Mutta pääasia on, että on onnellinen.
Tällä hetkellä elän kuitenkin vielä enemmän hetkessä, nautin itsekkäämmin elämästä, ja teen enemmän valintoja joista juuri mulle tulee hyvä olo.
Olen omistanut monta lainaa elämäni varrella, ja tiedostan, että joskus niitä tarvitsee vähän enemmän, joskus vähemmän.
Me ihmiset ollaan tosi erilaisia rahankäytön suhteen, kuin myös rahasta puhumisen suhteen. Mulle raha on aina ollut yksityinen asia, enkä haluaisi puhua siitä muiden kanssa. Olen aina myös halunnut itse pystyä päättämään, miksi juuri jonkin tietyn lainan sitten valitsen. Mutta nykyään on toisin, koska vaihtoehtoja on todella paljon.
Kaikkien kannattaisikin vertailla eri lainavaihtoehtoja rauhassa ennen päätöksen tekoa, silloin pääsee paremmin määrittelemään unelmilleen lopullisen hinnan.
Seuraavan kerran kun itse olen lainanhankinnan edessä, kyseinen tarve on luultavasti taas uusi auto tai asunto. Mutta ei voi tietää, se voi toki olla jotain aivan muutakin josta vielä en ole edes osannut unelmoida!
Nykyään kun on niin paljon vaihtoehtoja, Sortter lainavertailu on hyvä apu siihen pohdintaan, mistä sen lainansa lopulta ottaa.
