Miten meni noin omasta mielestä? No ei mennyt kauheen hyvin, ja vielä kaiken lisäksi läheltä piti! Jaan mun tämän päivän teille, mutta toistamiseen numeroina.
- 1. Se on hyvä luku aloittaa. Tähän päivään mahtui yksi jäätävä läheltä piti tilanne liikenteessä, kun rekka meinasi taas toistamiseen mun elämässä tulla päälle. Mulla vaan nyt sattuu olemaan pieni trauma taustalla rekan kanssa ojaan päätymisestä. Joskus 15 vuotta sitten ajoin ulos tieltä sen myötä, että väistin ohitustilanteessa minun kaistalleni liukuvaa ja kääntyvää rekkaa. Vaihtoehdot olivat joko ulosajo tai törmäys, valitsin ulosajon tien yli ja hankeen. Siitä asti on sydän lyönyt reippaammin joka kerran rekkaa ohittaessa, enkä todellakaan jää niiden viereen junnaamaan samaa vauhtia. En jää odottamaan mitä tapahtuu, jos vaikka joku liukuisi taas päälle, vaan painan kyllä kaasua päästäkseni nopeammin ohitettavan rekan ohi. No tänään sitten, palasin kotiin töistä, ja aivan loppumatkasta, olin ohitustilanteessa rekan kanssa moottoritien sillalla, ja sieltähän saapui taas ohitettava rekka mun kaistalle. Ihan täydellinen de ja vu! Kyseessä ei nytkään ollut mikään pieni parin sentin viivan ylitys, vaan reipas puolen metrin kauhaisu mun puolelle. Kiittelin taas kitkarenkaitani kun väistin sillankaidetta kohti tien reunan lumikasaan, ja luojan kiitos pääsin pois tilanteesta ilman auton hallinnan menetystä, ja ilman kosketusta rekan, sillankaiteen tai minkään muunkaan ei toivotun elementin elementin kanssa. Sykettä tasaillessa menikin sitten loppumatka. Epätodellista jälleen.
- 6. Siihen aikaan soi aamulla herätyskello, ja kuusi on myös määrä jonka tilasin Mäkkärin nugetteja kotimatkalla.
- 7. Tähän aikaan lähdin ajamaan toimistolle Helsinkiin, ja seitsemän on myös määrä, jonka todellisuudessa niitä Mäkkärin nugetteja sain.
- Kello 12 mietin ekan kerran, että mistä ravintolasta hakisi tänään lounasta, kun säästin kotona tehdyt ruuat tietenkin lapsille tälle päivälle.
- 12.30 taisin miettiä sitä lounaalle ehtimistä toisen kerran, ja sitten kello olikin jo kohta liian paljon.
- 2 tyrmättyä haastattelupyyntöä mahtui tähän päivään. Yksi lehti ja yksi radio. Pakko, koska aika ei vain riitä. Ei muita syitä. Elän sellaista hektisyyden huippua taas työrintamalla, ettei kalenteriin mahdu enää yhtäkään keikkaa tai haastattelua lisää. Kaksi kuppia ainoastaan kahvia tähän päivään, vaan. Se on vähän se. Kello kaksi mietin myös kolmatta kertaa tänään sitä lounasta, mutta tajusin, etten ehtisi tähän työpäivään sitä enää ymppäämään millään.
- 3 kuunneltua ääniviestiä, ja kolme oli se kellonaika jolloin lähdin Helsingistä Turkuun. Myös 3 särkylääkettä mahtui tappamaan tätä kerran kuukaudessa osuvaa päänsärkyä.
- 4 asiaa pysähdyin ostamaan apteekista, lukeman olisi ehdottomasti pitänyt olla viisi, mutta ei voinut taas millään muistaa kaikkea. Myös neljä vastattua puhelua.
- 5 vastaamattomia eli niitä multa ohi menneitä puheluita, ja kello viideltä olin myös tänään poikkeuksellisesti jo kotona.
- 9 soitettuja puheluita tänään
- 10 äänitettyä ääniviestiä, ja näiden lisäksi yhden myös poistin, koska sävy oli ehkä hieman liian kärkäs.
- 14 lähetettyä sähköpostia
- 21 saatua työmeiliä
- 56 saapunutta whatsup-viestiä
- 107 läpikäytyä hakemusta.
Tää päivä menee loppuun niin, että käyn hakemassa pojan vielä lätkätreeneistä, ja pääsen kipittämään päivän ainoat ja ensimmäiset rappuset. Sitten halailen molempia lapsia ennen kun päästän heidät nukkumaan, ja vastaan vielä muutamaan työpostiin, lueskelen mun somekanaviin tulleet viestit ja ehkä jopa postaan jotain. Sitten alan tutkimaan miltä näyttävät Miss Universum-kisojen kandiaattien departure- ja arrival-kuvat, koska se on se aika vuodesta taas!