Kuvauksia, kakkua, kahvia ja Turun Murre

Tänään oli vähän erilainen sykkimispäivä. Ihan olin kotikaupungissani Turussa koko päivän, mutta tapahtumaahan riitti taas.

Ensin näin todella erikoista unta. Olimme jonkinlaista tyttöjen iltaa viettämässä erään vanhan työpaikan naisväen kanssa, ja siinä käytiin läpi kaikkien nykyhetken kuulumisia. Eräs oli pimittänyt kokokaan tiedon seurustelustaan, ja toinen sen, että oli kutsunut iltaamme myös tinder-treffien muodossa seuralaisen. Tämän lisäksi Vappu Pimiä oli paikalla, ja valmisti meille lohikeittoa sisältäviä koverrettuja pikkuisia leipäsiä, ja luonnollisesti heräsin juuri, ennen kuin pääsin niitä maistamaan.

Olen nyt lyhyen ajan sisällä nähnyt viisi unta, jotka liittyvät samaan Jenkeissä sijaitsevaan kauppakeskukseen. Siitä tiedän, että loma on hyvinkin vahvasti mielessä, ja myös sen, että kohde ei voi olla mikään muu, kuin kaupunki jossa tuo kyseinen ostari sijaitsee. Tästä syystä yllätyin positiivisesti, kun uni olikin nyt jotain ihan muuta. 

 

Me and my car
  • Päivä alkoi tänään ilman kelloa 7.20. Yleensä tähän aikaan olen ollut jo pitkän aikaa motarilla menossa kohti Helsinkiä, mutta tänään läsnäoloa vaativia töitä olisi Turussa. 
  • Toinen lapsista touhusi kouluunlähtöä, ja toisen kello soisi kohta. Pikaiset aamukuulumiset, ja tsempit kokeisiin vanhemmalle. Nuoremman kanssa aamupalan säätämistä ja kolikoiden kasaan raapimista bussirahaksi. Minä, joka asun kahden korttelin päässä bussitoimistosta, en ole saanut uutta bussikorttia ja sen lataamista aikaiseksi, en tänä, enkä viime kouluvuonna. Ohjelmassa oli myös kertaamista päivän erikoisista aikatauluista ja kuvioista. Taas tarvittiin isovanhempien apuja, kun koulu loppuu kolmelta aivan toisella puolella kaupunkia, ja neljältä pitäisi jo olla lätkäkamat niskassa menossa jäälle toisella puolella. Koti kamoineen ei ole kummankaan etapin lähellä, ja syödäkin lapsen pitäisi. Itsellä näyttäisi olevan vielä keikka täsmälleen samaan aikaan, niin isovanhemmat hätiin. 
  • Lapset lähetetty kouluun, nopea tsekkaus illan ja yön meileistä, sekä vastaaminen niihin. 17 meiliä lähetin, loput jäisivät iltaan, tai mahdolliseen rakoon päivän duunien välissä.
  • Tässä välissä myös tarkistus päivän keikan aikatauluista ja sisällöstä, vain huomatakseni, että viime viikonlopuna olin Levin talvikauden avajaisissa Jethron kanssa samassa seurassa, ja samaa miestä olisi luvassa tänään. Ja tietysti Tamia. Mitäs me turkulaiset!

 

  • Kuvausmeikit naamaan ja tukka kuosiin. Aamupala oli lentävästä lähdöstä johtuen pari tylsää paahtoleipää ja lasi maitoa. Edes kahvi ei tänään ehtinyt mukaan mun aamuun. 
  • Vaikka kuvauspaikka on kävelymatkan päässä kotoa, oli haettava auto parkkihallista. Lapsen lätkäkamat olisi toimitettava ennen töiden alkua isovanhemmille, koska aikaa poiketa hakemaan niitä koulun jälkeen ei ole pojan, eikä isovanhempien aikatauluissa, enkä itse välttämättä duunien välissä enää tuota tiputusta ehdi.
  • Päivän moka yksi, toivon ettei näitä tule montaa. Hain auton hallista, ja piti ajaa se lähemmäs kotia, jotta voin roudata kaikki lätkäkamat siihen. Lähestyessäni ex-anoppilaa, huomaan lähteneeni sinne suoraan, hakematta mukaan niitä nimenomaisia lätkäkamoja. Muistutti taas mua hetkestä, jolloin kerran istuin katsastuskonttorin ulkopuolella auton katsastukseen menossa, mutta havahduin olevani siellä väärällä autolla, katsastettava auto kotona. Niin mua. 
  • Tämän sähläyksen seurauksena en enää ehtinyt viemään autoa reissun jälkeen takaisin halliin ja kävelemään kuvauksiin, vaan ajoin paikalle ja maksoin kunniallisesti parkkimaksuja siitä, että parkkaan keskustassa parin korttelin päässä kotoa.
Sibbes-kuvauksissa
  • Sitten kuvaamaan Sibbesiin naisten muotia. Tuttu liike, jonka kanssa on tehty yhteistyötä sen aloitettua vuonna 2007. Kuvattiin 30 vaatekappaletta, aikaa hujahti vajaa pari tuntia, koska ollaan tehokkaita. Tässäkin. Ensi töikseni kuulin ihanalta vaateliikkeen omistajalta, että näytin erilaiselta. Syykin selvisi, rusketus on hävinnyt. Kyllä, tällainen puoliksi tummaihoinen haalistuu pitkin vuotta, ja keväällä ei ole pigmentistä tietoakaan. Kuvauskeikka päättyi ilman kuormasta syöntiä, kunnes näin erään mekon, joka sopisi erittäin hyvin tän päivän keikalle. Ja olinhan salaa tsiigaillut kuvausten aikana myös erästä neuletta. No, nämä piti sovittaa, ja mukaanhan ne lähti. Tällainen perus työtapaturma. 
  • Sitten kotiin. Joskus tällaisessa kohtaa unohdan olevani poikkeuksellisesti matkassa autolla, ja lähden kävellen, mutta nyt muistin autonkin, ihme kyllä. Kotimatkalla pikainen stoppi kaupassa, lapsille täytyy olla ruoka valmiina kun saapuvat koulusta ja treeneistä. Itsekin pitää muistaa syödä, vaikka hoppu onkin.
Ruokaa, kanelia, kahvia, riisiä!
  • Kotona jälleen meileihin vastaamista ja muita töitä sillä aikaa kun kana kypsyi uunissa. Pakko tehdä uuniruokaa, jotta ehtii tekemään muita asioita samaan aikaan. Onneksi olin muistanut ostaa uuden 5 kilon säkin riisiä, sitä kun tässä perheessä kuluu. Väliin mahtui myös päivän eka kahvi, ja kanelilla, koska talviaikaan se kaneli vaan usein eksyy mukaan. 
  • Kello 14.30, vielä hetki aikaa ennen kuin keikka alkaa. Safka naamaan, mekko päälle, naaman ja tukan tsekkaus ja menoksi.
  • Päivän keikka oli kaupunkilehti Turkulaisen 60 v juhlat Hansakorttelissa. Korttelin päässä kotoa, aika jees. Kolme tuntia kakkukaffeja, arvontoja, juontamista ja selfieitä.
Aina ihana Jussu Pöyhönen
  • Päivän keikkakohtaamiset oli taas erikoisia. Ihmettelen aina, kun joku kertoo näkevänsä mut nyt ekaa kertaa livenä. Etenkin Turussa, jossa olen pyörinyt jo 41 vuotta. Toinen paikalla olija puolestaan kyseli, aionko vielä ehtiä illan lätkämatsiin töihin. Totesin, etten ole kahteen kauteen siellä enää ollut. Todella erikoinen, ja heittämällä hämmentävin kohtaaminen oli kuitenkin tämä kolmas. Eräs nainen tuli kiittämään tapaani kertoa ääneen näistä dickpickejä, eli alapääkuvia lähettelevistä miehistä, koska kaikki tällainen häirintä on niin kovin yleistä. Samalla hän tuli pitkän tarinansa yhteydessä maininneeksi myös jotain erinäisten miesten seksuaalisista taipumuksista, ja sen, miten minä liityn heidän fantasioihinsa. Jep, ehkä aavistus liikaa informaatiota mulle.
  • Onneksi kuitenkin yksi tapaaminen oli toisen lapseni opettajan kanssa, ja palautetta hyvästä oppilaasta tuli. Eräs toinen henkilö puolestaan oli edesmenneen mammani vanhoja oppilaita ja muisteli hänen kovaa kuria. Aina tunneilla piti näyttää ensiksi kädet, ja jos eivät olleet puhtaat, jos oli jotakin liaksi määriteltävää, kuten vaikka kynsilakkaa, piti se hoitaa heti pois. Olen kokenut ja nähnyt tämän myös itse. Johtuukohan tästä, etten itse käytä juurikaan mitään kynsilakkoja tai muita, jäin miettimään.
  • Duunin lomassa piti ottaa itsekin pari selfietä, koska Turun Murre (koira), Tami, Jethro ja Jussu Pöyhönen. Ja olihan siellä näitä vähän itseä tuoreempia kaunottaria, Miss Turkua ja Model Of The World 2016 kansainvälistä voittajaa ja muita.
  • Keikan saldo siis yksi kakkupala, noin kaksikymmentä selfietä muille ja neljä mulle. Neljä nyrkkiä Tamin kanssa, parit poskisuudelmat Tamin ja Jethron ja Jussun kanssa, ja yksi iäkkäämmän naisen yllättäen antama pusu mun poskelle.
  • 19.00 keikka done, kävely kotiin ja katsomaan mikä meininki lapsilla, miten kokeisiin luku, mennäänkö illan treeneihin vai ei. Kokeet meni edelle.
  • Nyt blogi pakettiin, vastailut viimeisiin viesteihin ja meileihin, toisella kädellä lapsille jotakin syötävää, taas. Ja sitten täytyy vielä lukea kaikki loput meilit ja viestit, somettaa, ja lopuksi kipittää automaatille nostamaan pojalle sitä bussirahaa…

    Minä ja monet turkulaiset missit ja mallit, sekä Turun Murre ja Tami

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *