Heippa vaan täältä blogin puolelta pitkästä aikaa! Vierähti kevyesti puoli vuotta, mutta nyt on taas aika koostaa muutama ajatus tekstiksi.
Mitä kuuluu? Mihin olen kadonnut? Vastaus jälkimmäiseen on, en mihinkään ja samalla vähän mihin milloinkin haluan. Kuulumisia, no niitä tulee seuraavassa.
Viime vuosi oli mulle merkittävä. Se laittoi alulle paljon asioita niin ajatuksen kuin tekemisenkin tasolla. Tein paljon päätöksiä liittyen tulevaisuuteen ja itseeni, ja tuo sama matka jatkuu tänä vuonna entistä isompana. Ulospäin tämä ei välttämättä vielä kovasti näy, lähipiirille ehkä hieman, mutta itselle asiat näyttäytyvät nyt hyvin erilaisina.
Voi kevät
Kevät tarkoittaa mun kielessä helmi-huhtikuuta. Tänäkin vuonna se oli haastavaa aikaa. Se on ehdoton inhokkiaikani vuodesta, ja kaikki ongelmat tuntuvat kasautuvan siihen ajanjaksoon.
Keväästä ikävän tekee monikin asia. Isoin lienee se, että keväisin on vähiten ns ulkopuolelta tulevia työprojekteja, eikä mikään oma projekti yleensä mene tuolloin maaliin. Ulkopuolelta tulevat tarjoukset ja ehdotukset ovat usein kaikkea sitä, mihin ei itse halua lähteä mukaan, ne eivät vie minua suuntaan johon haluan mennä.
Joka vuoden alussa tuntuu kuin joku muu yrittäisi kirjoittaa valmiiksi sen, miltä vuoteni tulee näyttämään, ja se käsikirjoitus ei koskaan ole itseni näköinen.
Tähän kevääseen mahtui myös paljon takaiskuja läheisten terveydentiloissa, ja muutamissa muissa isoissa itseäni koskettavissa asioissa.
Kevät on myös aina todella outo ihmissuhderintamalla. Keväisin olen tunnetasolla herkin ja huomaan olevani ihmisenä yllättävänkin auki, usein vielä täysin uusille ja vieraille ihmisille. Silloin näkee aina oman deittailunsakin jotenkin paljon monimutkaisempana palettina kuin muun ajan vuodesta.
Alkuvuodesta kohdalleni osui pakollinen muutto, kun vanha kotini poistui vuokrakäytöstä. Hyvästelin jokirantaelämän parvekkeineen. Tilalle löytyi kuitenkin todellinen löytö ja helmi, josta on ollut ihana muokata rauhassa omaa unelmakotia. Koti löytyi ensimmäiseltä näytöltä, ja niinhän se on, että sen vaan tietää kun sen tietää. Uudessa kodissani ovat kaikki ne mahdollisuudet, joita en edes tajunnut edellisessä tarvitsevani.
Toki itse muutto taas oli suoraan helvetistä. Vasta nyt kuukausia myöhemmin olen täysin toipunut tuosta kokemuksesta. En tiennyt että ihminen voi traumatisoitua muutosta, tai ainakin muuttofirmasta, mutta näemmä.
“Miksi sinua ei näy missään?”
Tällä tarkoitetaan yleensä tv-ohjelmia, tapahtumia ja lehtijuttuja, eli miksen näy ruudussa, kutsuvierastapahtumissa tai lehdissä? Tällä hetkellä taidan kyllä näkyä isosti SOS-Lapsikylän tienvarsimainoksissa, sekä Mieli Ry:n kampanjoissa tv:n puolella, kuten jo useana aiempanakin vuonna.
Kutsuvierastapahtumat Helsingissä onnistuvat aikataulusyistä todella harvoin. Lisäksi turkulaisena minulla menee 4-5 tuntia ajomatkoihin nopeallekin visiitille, enkä tunne niihin suurta vetoa, tai koe niitä välttämättömiksi urani kannalta.
Eli kyllä näkyy, mutta vain harvoissa ja tarkkaan valituissa yhteyksissä.
Vuosi vuodelta teen enemmän töitä sen eteen, että selkeytän omia rajojani muille. Vaikka ne ovat olleet itselle selvät aina, muille niitä täytyy toistella. Se mihin projekteihin ja kampanjoihin lähden, mitä tuotteita mainostan, mistä asioista suostun antamaan haastattelua, ja mihin podcastiin lähden omilla tarinoillani tuomaan klikkiotsikoita, kaiken sen rajaan ja päätän itse.
Kysyjälle ja katsojalle näkyvät tietysti aina vain ne muutamat näkyvimmät julkiset hetket ja asiat. Näiden perusteella päätellään olenko kysytty, suosittu ja työllistetty. Yleisölle ei koskaan näy se varsinainen tehty työ, eivät nimet ohjelmien lopputeksteissä, eikä etenkään jatkuva tarjouksista kieltäytyminen.
Olen aina valinnut tarkkaan mitä ja miksi teen. Valintoja tehtiin jo ensimmäisinä mallivuosinani, kun pohdittiin kuka suostuu esittelemään turkiksia, kuka alusvaatteita, ja mikä yritys ei vain muuten ole jollekin ok. Asiat pitää tehdä aina omien arvojen ja tavoitteiden mukaan. Niin kauan kuin lähtee kaikkeen mitä ulkopuolelta ehdotetaan, silloin on muiden ohjattavissa ja menettää helposti sekä suunnan, että uskottavuuden.
Oman näköistä elämää omilla ehdoilla
Olen entistä tarkempi siitä, ettei kukaan muu kirjoita elämäni käsikirjoitusta ei ihmissuhteiden eikä työn puolella. Tiedän täysin oman suuntani, omat toiveeni, haaveeni ja suunnitelmani. Kaikkiin asioihin, jotka eivät johda minua siihen suuntaan, tai eivät tuo itselleni iloa tai inspiraatiota, niihin vastaus on nyt ja aina ei.
Joskus oli aika, että oli tarve pitää itsensä todella kiireisenä joka päivä ja näkyä paljon. Silloin itselle merkitsi enemmän määrä, eikä pelkästään laatu. Se ei ollut taloudellisesti yhtään hyödyllisempää, vaikka enemmän aikaa kaikkeen käyttikin. Tiedostan sen olleen joskus pakkotilanne ja keino paeta muita asioita silloisessa elämässä. Enää niin ei tarvitse tehdä. Enkä tarvitse näkyvyyttä yhtään enempää kuin mitä jo muutenkin saan.
En tunne oloani paremmaksi paahtamalla seitsemänä päivänä viikossa töitä hullun lailla. Nykyään menen aina eri projektien mukaan jonkin aikaa täysillä, ja lopun ajasta käytän rauhallisempaan tekemiseen, luomiseen, suunnitteluun, lapsiin ja etenkin itseeni.
Joskus joku sanoi, että kun vastaat pitkään tarjouksiin ei, ei sua kohta enää pyydetä mihinkään. No se ei kyllä ole toteutunut, vaikka joidenkin ehdotusten tiimoilta olen sitä jopa toivonut. Vieläkin tv-ohjelma-, haastattelupyynnöt ja muut työtarjoukset ovat arkeani. Mutta enää en lähde mukaan nuoruuden innolla, medianäkyvyyden tai muiden mielipiteiden takia. Jos se ei ole minua, tai sovi agendaani, en ole menossa. Haluan itse päättää miten haluan näkyä ja kuulua, ja missä ja milloin.
Tilaa vain positiiviselle
Puoli vuotta sitten tein omaan someeni muutoksia. Oma aikani somessa kuluu lähinnä omien postausten ja viestiboxin parissa, mutta huomasin parin asian vievän turhaa aikaani. Muutin muutamia asioita, ja tienasin itselleni näillä lisää aikaa, lisää seuraajia ja huomattavasti vähemmän luettavia viestejä. Tuolloin avasin myös maksullisen instagramin.
Lopetin myös sen pienenkin negan jakamisen. Vaikka olen aina ollut se, joka nostaa ahkerasti esiin epäkohtia ja ihmisten huonoa käytöstä, olen tehnyt tähänkin asiaan pieniä muutoksia. Nykyään tililläni eivät saa mitään näkyvyyttä edes huonona esimerkkinä mitkään törkykommenttien ja -viestien lähettäjät. Eikä eräässä triggeröitymiseen parhaiten sopivassa sovelluksessa nähdä eikä kuulla minulta juuri muuta kuin niitä kahvikuppikuvia, jos niitäkään. Haluan jatkossakin vaikuttaa siihen, että kanavissani näkyy vain hyvää. Blokkisormi on herkempi kuin koskaan.
Sinkkupäiväkirjat on uusi osio, jota aloitin tekemään maksullisen Instagramin puolella helmikuussa. Siellä tuli jaettua tavallista avoimemmin kokemuksia, tarinoita, oivalluksia ja fiiliksiä liittyen omaan elämään, deittailuun, parisuhteisiin ja sinkkuna elämiseen. Nyt toukokuun ajan se on ollut tauolla, mutta kesäkuussa palaan jälleen asiaan.
40+ julkisen sinkkunaisen elämä ja etenkin deittailu on aihealue, josta on muutenkin ollut vähemmän julkisia esimerkkejä. Olenkin erään hyvin vastaavassa tilanteessa olevan ystäväni kanssa huomannut, että aiheen tiimoilta on ollut kiinnostusta laajemminkin. Olemme huomanneet senkin, että yllättävän usein myös samat ihmiset ovat olleet deittailumielessä kiinnostuneita juurikin meistä molemmista.
Yhteenkään tv-ohjelmaan, haastatteluun tai podcastiin en ole kuitenkaan itse aiheen tiimoilta suostunut, koska ihmissuhteet ovat hyvin herkkä aihealue. Tällaisten aiheidenkin tiimoilta haluan pitää asiat ja ohjat tiukasti omissa käsissäni, ja jos jotakin asioista kerron, teen sen omissa kanavissani, omalla tavallani ja omien rajojeni sisällä.
Lomalla vai ilman töitä?
Sanoin tässä yhtenä päivänä erään keskustelun yhteydessä ääneen, että olen periaatteessa aina lomalla, ja käyn välillä tekemässä kivoja töitä ja projekteja. Se on mielentila, joka kantaa hyvin läpi senkin ajan, jolloin ulkopuolelta tulevia isoja tai hyviä projekteja on vähiten.
On ollut alallani tarvittava taito osata nauttia hiljaisemmista ajoista, ja elää ne hetket täysillä, vaikka tulevien projektien suhteen olisi epävarmuutta. On myös tärkeä taito löytää ja keksiä itseään ja mahdollisuuksiaan uudelleen vuodesta toiseen.
Juuri tänään tiedän isoimmat projektini tasan neljäksi kuukaudeksi eteenpäin. Sen jälkeen voi tapahtua mitä vain. Kalenterin tyhjänä oleminen ei tarkoita vain huonoa, se antaa myös paljon mahdollisuuksia hetkessä elämiselle, spontaaneille ja jännittäville seikkailuille. Ja näillä näkymin seikkailuja onkin taas luvassa.
Hyviä kesäisiä hetkiä kaikille!
