Tätä aihetta on muutama odotellut ja here we go. Lajittelin nämä kokemukset pariin kategoriaan, joten otahan hyvä asento..
- Yllätystreffit:
Raivostuttavimpia ovat nämä ns yllätystreffit. Se, kun et itse tiennyt olevasi treffeillä.
Kerran eräs tuntemani naisen aviomies lähestyi minua tapaamisehdotuksella, hänellä olisi yhteistyöehdotus vaatealaan liittyen, ok. Tapaamisen haluttiin olevan lounas, ok. Mielenkiintoiset työtapaamiset ovat ainoita joille lähden muiden kuin ystävien pyytämänä. Kaffepyynnöt, teatterireissut, ruokailuseuraksi saapumiset ja kävelylenkit on aina saanut osoittaa toisiin osoitteisiin.
No, saavuimme ravintolaan, istuimme syömään. Koko ruokailun ajan tuli tasaiseen tahtiin kyselyä mun elämästä, niin työstä kuin yksityisestä puolestakin. Mietin monesti, että joko jo, joko mennään asiaan? Siihen työkuvioon? Ei menty. Ruuan loputtua katselin kelloa ja totesin että olisko jo aika sille työasialle, jonka takia täällä olllaan? Mikäs se kuvio on, mihin mua kaavailit? No eipä hänellä sellaista ollut, oli vain halunnut päästä mun kanssa lounaalle. Voitte ehkä arvata mun ketutuksen tason, koska kyseessä oli vielä tuntemani ihmisen aviomies, eikä muutoinkaan minua kiinnostava yksilö. En siis ollut lupautunut treffeille, etenkään varatun miehen kanssa, vaikka hänen kalenterissaa ne sellaisina näkyivätkin. Kerroin hyvin selkeästi, etten todellakaan ole kiinnostunut kuin oletetusta työtarjouksesta, mutta hänen puoleltaan tarina sai puheiden muodossa vielä paljonkin jatkoa. Tästä lounaasta on seurannut aika ajoin ongelmia tämän nyt jo ex-vaimon suunnalta, eikä kisma väliltämme hiivu varmaan koskaan.
- Sokkotreffit:
Kaksi kertaa elämässäni olen joutunut sokkotreffeille. Yläasteaikaisen luokkakaverin järjestämästä sokkotreffi-illasta ei kovin paljoa kerrottavaa ole, en edes muista kyseisen deittikumppanin nimeä.
Toinen taas tapahtui silloisen hyvän ystävän toimesta, hän kun oli bongannut erään kiinnostavan oloisen mieshenkilön eräästä paikasta, jossa usein kävimme. Puhuimme paikan vartijasta, ja hän vakuutti meidän olevan match made in heaven. Hän siis järjestäisi miehen kanssani sokkotreffeille, ja niin oletankin sinisilmäisesti hänen järjestäneen, ellei kyseessä ollut totaalinen vedätys. Lopputulos oli perinteinen, koko päivän jännittämisen jälkeen menin sovittuun tapaamispaikkaan odottamaan, eikä hän, tai kukaan muukaan yksinäinen mieshenkilö koskaan saapunut paikalle. Perus.
- Lomatreffit:
Kerran Italiassa lomaillessani, rannalla maatessani kiinnitin huomiota komeaan rantavahtiin. Kun hän muutaman päivän päästä ehdotti treffejä, suostuin oitis. Toki, asetelma oli hauska, minähän olin ollut koko ajan makuullani ja hän oli jutustellut siinä kanssani minun yläpuolellani. No, odottelin korot jalassa treffiseuraa saapuvaksi, ja kävikin niin, että vaikka kohde tuli lähemmäksi, ei se muuttunut suuremmaksi. Treffikumppanini oli minua kirjaimellisesti olkapäähän asti, ja itselleni tuo asetelma tuntui hieman muulta, kuin mihin olin varautunut. Toki, makuuasennosta kaikki ohi kävelevät ihmiset näyttävät pitkiltä. No, Italialaiseen suoraan tyyliin herra halusi heti kietoa käden treffiseuransa ympärille, ja näillä mentiin. Hauskaa oli vaikka humoristisuutta oli joka tavalla muutenkin ilmassa, mutta se jäi siihen. Roberto ei saanut vastaanottaa ruusua.
- Julkkistreffit:
En ole koskaan innostunut tunnetuista tai julkisuudesta tutuista henkilöistä. Syitä lienee monia, yksi iso on se, että en halua yhtään enempää julkisuutta, kuin mitä väkisin itseni kautta jo saan. Kerran kuitenkin olen tapaillut erästä toista show-alalla työskentelevää henkilöä. Olimme tavanneet pariin otteeseen, ja olin yöpynyt kätevästi Helsingin työputken aikana hänen luonaan. Sitten tuli aika lähteä ulos erään työprojektin päätteeksi, ja siellä olisi pitänyt heti olla keskellä Helsinkiä julkisella paikalla käsi kädessä. No, sehän ei minulle sopinut. En halua tuoda treffejä julkisille paikoille, koska en halua että ”Lolan ex-poikaystävät”-listalle päätyy henkilöitä satunnaisten silminnäkijöiden ansiosta väärin perustein, ilman että he sinne millään tavalla kuuluisivat. Yksi sellainen siellä roikkuu nytkin parin lehden tilastoissa, ja se kyllä ottaa päähän. En siis halua julkisia katseita tapaamisilleni, jotka eivät välttämättä johda yhtään mihinkään. Tämäkin deittailu päättyi tietynlaiseen draamaan tästä minun hankaluudestani johtuen, ja kävipä ilmi, että puheissa mukana ollut ex-tyttöystävä ei oikeastaan ollutkaan exä, vaan kyseessä oli vain pieni tauko. No tämän jälkeen tarinassa seurasivat hänen puolellaan tämän “exän” kanssa yhteiselon jatkaminen, kihlat, häät ja pari lasta. Ei jatkoon.
- Tindertreffit:
Tinderiä mollataan ihan turhaan. Sieltä löytyi aikanaa myös helmiä. Olen tyytyväinen, että sain kokea tinder-aikakauden, niin tiedän mitä opetan tuoltakin osa-alueelta lapsileni. Paljon hyvää ja paljon huonoa. Tapasin muutaman hienonkin tyypin, vaikka meistä ei koskaan sen parin treffin jälkeen enempää tullutkaan. Nämä olivat fiksuja ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa en olisi muussa tilanteessa elämässäni kohdannut, se on aivan varma.
Mutta sitten, se pahin. Olin kerran jonkin aikaa keskustellut erään toisella paikkakunnalla asuvan kiinnostavan oloisen miehen kanssa. Saimme sovittua treffit työpäiväni päätteeksi, ja lähdin odotusta täynnä ajamaan päivän päätteeksi toiseen kaupunkiin muutaman tunnin päähän. Koska karsastan julkisia treffejä jo kamerakännyköidenkin takia, ainoa vaihtoehto oli tavata hänen luonaan. Leffa ja ruoka, näin sovittiin. Matkan aikana selvisi, että hän noutaisi ruuat lähiravintolasta, ok. Valitsisimme leffan paikan päällä, ok. Päästyäni parkkipaikalle ja saatuani tarkemmat koordinaatit, lähdin kohti kerrottua suuntaa. Näin jo kaukaa verskahousuissa hiippailevan hieman annetusta kuvasta poikkeavan hahmon saapuvan minua kohti noutoruokapussi kädessä, ja mietin sen kymmenen sekunnin ajan, jos vain tylysti kääntyisi ympäri ja pakenisi paikalta takaisin Turkuun. Kilttinä ihmisenä mulla ei ollut sydäntä kääntyä ympäri, vaikka näin jo kaikki katastrofin merkit. Menin kiltisti herran perässä hänen asuntoonsa, ja toivoin sydämeni pohjasta, ettei kukaan näe, tai ainakaan luule, että olemme treffeillä. Leffaksi valikoitui reilusti yli kaksituntinen toimintapläjäys, ja vannon, ettei yksikään leffa ole tuntunut niin pitkältä kuin se tuntui.
Istuin kahdenistuttavan sohvan toisessa reunassa lähes käsinojan päällä, nojaten niin paljon ulospäin koko leffan ajan, että kylkeni kramppasi jo ennen kuin oltiin puolessa välissä leffaa. Mutta tein kaikkeni, etten koskettaisi, etten vahingossakaan antaisi signaalia, että olen kiinnostunut. Lopputekstien alkaessa ampaisin salamana ylös ja vetosin aikaiseen työaamuun Turussa, ja poistuin. Kokemus oli ikävä ja kiusallinen, varmasti meille molemmille, vaikka jotakin kevyttä väkinäistä small talkia yritinkin jauhaa. Ei jatkoon.
- Money talks-treffiyritys:
Minut tuntevat tietävät, että raha on se, joka on ihmissuhdeasioissa mulle sellainen totaali turn off. Minua ei kiinnosta kuin oma raha, muiden noup. Rahasta puhuminen ja sen esittely, kehuminen jne, ei, ei ja ei. En suostu olemaan sellaisten ihmisten kanssa vapaa-ajallani tekemisissä.
No, löytyyhän multakin tarina, joka alkoi työtapaamisesta. Olin buukattuna messuille, ja edellisenä iltana pyydettiin jo saapumaan hotellille käymään läpi tulevaa. Jostain syystä suostuin, ajattelin ettei tarvitse sitten aamuyöstä ajaa, kun on jo valmiiksi mestoilla. No, illan asiat oli käyty läpi viidessä minuutissa, mutta tapaaminen se vaan jatkui ja jatkui muutaman tunnin. Messut menivät, ja kaikki hyvin. Mahdollisesti lisäkeikka samassa muodossa ensi vuonna, jäädään kuulolle.
Sitten vaihtuivat omat työkuviot, ja otin tavoitettavien kontaktien listalle myös tämän työnantajan, silloisen työpaikkani asiakkuusmielessä, koska tiesin yrityksessä olevan rahaa käytettäväksi.Sovimme tapaamisesta, jonka haluttiin olevan lounas tai illallinen. Ravintolan piti olla hieno, kun kerran syödään niin syödään hyvin, ok. Lopulta, hänen ehdotuksestaan tämäkin, päädyimme ajamaan Turun saaristoon. Matkaan mahtui lossejakin, eli kilometrejä oli. Seitsemän ruokalajin menu, ja viiniä, likööriä ja sikarikin päälle. Vielä ei ollut varmuutta yhteistyöstä, joten hän ehdotti seuraavaa tapaamista aiheen tiimoilta Pietariin. Kuulosti erikoiselta, mutta en edes miettinyt sitä sen enempää.
Menomatkalla mies oli kertonut eronneensa, ja aavistelin jo silloin pahaa. Päätin kuitenkin nauttia ruuasta, kun jo reissussa olin. Seuraava ehdotus oli lähteä hänen kanssaan täysin kustannetulle matkalle ulkomaille pariinkin kohteeseen, yhdistetylle työ- ja lomamatkalle. Sivulauseessa välähti, “avioeron jälkeen on aina vaikeaa, niin on varmasti kiva päästä matkustamaan”. Muitakin jänniä yksityiskohtia tuli, mutta jätetään ne nyt kohteliaisuussyistä mainitsematta. Kieltäydyin silti kohteliaasti, ja vetosin siihen, etten ensinnäkään halua tulla nähdyksi reissussa kahdestaan yhdenkään mieshenkilön kanssa, koska se tulkitaan välittömästi suhteeksi. Ei jatkoon, ei yhteistyötä, ja end of story.