Yksi parhaista jutuista mun elämässä on vaihtelu. Jokainen päivä on tyystin erilainen, ainakin mitä tulee työasioihin. Saman päivän aikana voidaan mennä todella vakavasta aiheesta täysin viihteelliseen hullutteluun.
Esimerkiksi viime viikkoon mahtui vakavia haastatteluja rasismista, klassisen hillittyjä kuvauksia, sekä kolmen eri tv-tuotannon kanssa työskentelyä. Ehdottomana loppukevennyksenä menneelle viikolle toimi perjantai-illassa bingotytön rooli erään yrityksen juhlissa.
Mulle ihmetellään usein, miksi ihmeessä haluan käydä kaiken muun hektisyyden keskellä vetämässä vielä täysin huumoriin pohjautuvan bingon yritysjuhlissa, tai vaikkapa ajaa Savon sydämeen jakamaan kansalle ämpäreitä. No, koska mä voin! Ja faktahan on, että there´s no business like show business!
Mä rakastan vaihtelua, ja tiedostan että kaikki muut eivät. Tämä tällainen päivien isompi rutiinittomuus ja jatkuva erilaisuus ei tapahdu jokaisen elämässä, eikä se jokaiselle sovikaan. Joillakin on elämässään enemmistö paljon rauhallisempia päiviä, ja heille ne omat päivät voivat tuntua joko ihanan turvallisen tasaiselta tai vastaavasti uuvuttavan tylsiltä. Toisilla toimii päivärytmi ilman sen kummempaa vaihtelua, tutuilla rutiineilla. Joillekin ihmisille myös se hitaampi päivärytmi aiheuttaa jo tarpeeksi haasteita.
Minun rakastamani hektisyys ja jatkuva uudelleen organisointi ja uudelleen aikatauluttaminen tulipalojen sammutteluineen on laji, joka ei todellakaan sovi kaikille. Moni ei tällaista hallittua härdelliä haluaisikaan osaksi jokapäiväistä elämäänsä, mutta minulle se kuitenkin toimii, ainakin enimmän aikaa. Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, se on juuri se minun arkeni ja rutiinini, jatkuva säätö.
Monet kokevat paremmaksi seurata jonkun vauhdikasta menoa turvallisesti kotisoffalta villasukat jalassa, ja niin teen välillä itsekin, kun fiilis on sen mukainen. Ja nautin myös siitä erittäin paljon. Vapaalla ollessani antaudun hyvin mielellään ja helpostikin sellaiseen aikatauluttomuudessa leijailuun ja hetkestä fiilistelyyn ilman mitään velvotteita ja suunnitelmia.
Enimmän ajan kuitenkin haluan painaa hirveällä sykkeellä, olla tehokas, saada asioita aikaan ja tehdä mahdollisimman paljon erilaisia ja innostavia asioita, jotka tuovat erilaisuudellaan päiviin lisää mielenkiintoa, sekä tasapainottavat erilaisella maailmallaan toisiaan.
Mikä onkaan siis reseptini tähän alkaneeseen viikkoon? No, katsotaanpa ensin, miltä se oma tuleva viikko kalenterissani näyttää.
Sunnuntai-iltana touhuttunani erinäisten kotiprojektien parissa koko päivän, katsahdin varovasti, mitä seuraava viikko toisi tullessaan. Oma taktiikkani on mennä viikko kerrallaan, ja monesti myös päivä kerrallaan. Ei tulisi mieleenkään pohtia kuukauden päässä odottavan yritysjuhlan ohjelmarunkoa, vaan ihan ensin katsotaan mitä kaikkea on tapahduttava huomenna, ja sen jälkeen siitä eteenpäin viikkoa loppuun.
Kalenterista löytyi tälle viikolle reippaasti lasten harrastuksia, pelejä, pari huoltajien toimitsijavuoroa, discoja ja Halloween-juhla. Mukaan mahtui tietysti myös niitä omia töitä, joiden jokaisen paikkakunta oli tuttuun tapaan Helsinki. Tämä viikko sisältäisi Turku-Helsinki-moottoritien suhaamista ainakin neljänä päivänä.
Pienen lisähaasteen toivat mukanaan lauantaina saadut isot kurpitsat, jotka lupasin lasten kanssa kaivertaa, siis ainakin minun elämäni ihka ensimmäistä kertaa. Haasteellisen tästä yhtälöstä tekee nuo rajatut 24 tuntia yhdessä vuorokaudessa, joita tuntuu usein olevan aivan liian vähän.
Toisen haasteen toi mukanaan saapunut talvi, ja ei, haaste eivät ole talvirenkaat, koska ne vaihdoin jo ennakoivasti kuukausi sitten. Talvi tuo mukanaan sen haasteen, että haluaa olla kotona tavallista enemmän, haluaa ehtiä polttamaan kynttilöitä, kaunistaa kotia, kokata ja leipoa urakalla, jotta koti täyttyy vielä ihanista tuoksuista ja vaikkapa uuninkin lämmöstä. No, se ultimaalinen kotona olo nyt ei kuitenkaan ole mahdollista, joten nautitaan siitäkin vähästä, kun siellä ollaan.
Tai toki, jospa koittaisikin sujauttaa yhden etäpäivän tuonne kalenteriinsa, niin voisi yhden päivän olla tehokas työssään kotisoffalla ja villasukat jalassa.
Reseptini, joka toimii useimpiin viikkoihin, riippumatta siitä, onko kyseessä hektinen vai vähemmän hektinen viikko, kuulunee jotakuinkin seuraavasti:
- Ota jokainen päivä vastaan sellaisena kuin se tulee.
- Älä unelmoi liian epärealistisista ja suurista asioista tulevan viikon kohdalla, jotta et pety, jos ne eivät toteudukaan.
- Anna viikolle mahdollisuus yllättää sinut positiivisesti, muistaen iloita pienistäkin asioista ja kaikista onnistumisistasi.
- Älä aseta rimaa ja tavoitteita liian korkealle, jolloin viikkosi jää pahimmillaan muistoihin viikkona, jolloin et päässyt yhteenkään tavoitteeseen.
- Tee niitä asioita joista juuri sinä nautit ja tulet onnelliseksi.
- Lepää, jos olet levon tarpeessa.
- Kuuntele itseäsi, ja mieti, mitä sellaista voisit toteuttaa viikon aikana, jota juuri tällä viikolla nyt tarvitset. Olipa se sitten samoilu sienimetsässä, itsensä ylittäminen urheilusuorituksessa, häiriötön leffa- tai sarjamaratoni, kavereiden kanssa juhliminen tai suurempi siivousprojekti. Jos mahdollista, toteuta se.
- Lisää kalenteriisi ainakin yksi mieluisa asia, jota odottaa, jonka avulla selvitä mahdollisesta haastavasta viikosta.
- Anna itsellesi lupa myös epäonnistua, ja todeta, että aina asiat eivät vain mene putkeen. Jos pitää päästä rypemään epäonnistumisessa, tee se. Jos ei, jatka eteenpäin.
- Muista, että kaikkia to do-listan kohtia ei ole pakko hoitaa tällä viikolla.
- Älä suunnittele liikaa, jätä myös mahdollisuus muutoksille, extempore-ideoille ja hetkeen heittäytymiselle!
- Nauti joka hetkestä, muista nauttia elämästä, hymyile, kunnioita muita ja enjoy the ride!