Kuukauden Blogi: “Kevät”

Kevät on mulle aina vuoden jollakin tapaa raskain aika. Syyt siihen ovat sellaisia, mitä ette varmasti osaa arvata.

Luulisi, että kevät on ihanaa, koska valo lisääntyy, kesä, tuo suosikkini kaikista vuodenajoista on tulossa ja lämpötila kohoaa. Lenkkimaastot eivät ole enää jäisiä, ja kohta nähtäisiin jo aurinkoa. Kesälomiakin voi jo suunnitella, ai että sitä kaikkea kivaa mitä voi tehdä kesällä!

Mutta hetkinen, eihän se menekään mulla näin.

Omalla alalla kun ei ole kesälomia, eikä muitakaan säännöllisiä lomia. Vapaata pidetään silloin kun se on erinäisten projektien välissä mahdollista tai pakollista. Vaihtoehto on pitää lomaa myös silloin, kun uskaltaa ottaa riskin ja ruksata kalenteriinsa loman. Loma on aina riski, koska silllä ajalla ei tee töitä, eli ei voi laskuttaa mitään, eikä sinä aikana tosiaan meille freelancereille ja yrittäjille ilmesty mitään kuuluisia lomarahojakaan. Eli pelkkää miinusta pankkitilille.

 

 

Keväisin pohditaan hyvin paljon tulevan kesän ja syksyn työkuvioita, ja tilanteesta riippuen suunnitellaan ja luodaan enemmän ja vähemmän jotakin uutta.

Toisinaan kesät täyttyvät jatkuvista työprojekteista, kuten tv-ohjelmien teosta taikka teatteripesteistä. Myös erinäiset irtokeikat saattavat täyttää kesän toisinaan runsaammin, toisinaan kevyemmin. Muutoin kesät ovat hyvin epävarmaa aikaa, jolloin mikään asia ei oikein enää etene mihinkään. Buukattavat keikat ja palaverit koskevat lähes aina tulevaa syksyä tai talvea. Tämän tiedostaminen ehtii aina jossakin kohtaa kevättä tulemaan uniin saakkaa, ja jos sille antaisi vallan, se varmasti näkyisi helposti myös stressinä.

Freelancerin elämässä kyseenalainen työtilanne ja kalenterissa ammottavat vapaat tunnit ja vuorokaudet ovat aina yksi iso ja pysyvä osa tätä hommaa, mutta etenkin keväällä ne tuntuvat aina suuremmalta rasitteelta. Kevät on sitä aikaa, jolloin monesti kadehdin vakityössä olevia ystäviäni, he suunnittelevat kesäänsä ja lomiaan jo aivan täysillä, ja palkka juoksee.

Johtuuko kevään ärsyttävyys myös siitä, että pimeys on kestänyt jo siinä kohtaa vuotta niin kauan? Se on varmasti yksi seikka.

Mutta, yksi iso asia, josta se johtuu omalla kohdallani, on sellainen, joka ei koskaan aukea muille. Se johtuu niinkin pinnallisesta ja yksinkertaisesta asiasta, että keväällä mä olen kirjaimellisesti vaaleimmillani. Aivan kuin liikaa ja liian kuumassa pesty vaate, joka on menettänyt värinsä ja haalistunut täysin. Se olen minä keväällä, tai ainakin siltä musta aina tuntuu peiliin kurkatessa.

Minä keväisin

 

Joka kevät tuntuu, että olen talven aikana menettänyt pigmenttini, ja sen myötä olen menettänyt jollain tapaa hetkellisesti pienen osan omasta itsestäni. Sen osan, jonka puolesta kuitenkin olen eniten elämässäni tehnyt töitä, sen osan, joka on syntymästä asti määritellyt minut. Ihonväri, erilaisuus, tummuus, pigmentti.

Muut eivät tätä juurikaan edes huomaa, lähinnä nauravat ja puoliksi loukkaantuvat, kun sanon olevani niin vaalea ja haalea, että itseä häiritsee. “Ethän sä voi sanoa noin, vertaa nyt hiukan meitä”.

Mutta tässä ei olekaan kyse siitä, mitä on taas verrattuna johonkin toiseen, vaan se mitä Suomessa asuessa tummalle iholle tapahtuu, kun se ei saa aurinkoa. Kyse ei ole siitä, etteikö vaalea iho olisi kaunis, päinvastoin, mutta jokainen afrikkalaista verta omaava tuntee käsitteen “harmaa, kuiva ja haalistunut iho”. Sillä kun ei ole mitään tekemistä kauniin ja vaalean ihon kanssa. Ja itse ainakin olen niin huono ihoani rasvaamaan, mitä tällainen Suomessa asuminen tällä genetiikalla vaatisi, että enpä ainakaan auta tilannetta mitenkään.

Näitä tilanteita tulee vastaan oman pään ulkopuoleltakin. Talven loppupuolella joissakin kuvauksissa meikkaaja saattaa yllättyä meikkivoidevalinnan vaaleudesta ja stylisti kommentoida että olenkin liian vaalea johonkin ajateltuun asuun. Kyllä, muutkin huomaavat eron, ei tämä ole vain omassa päässä. Ne värit ja sävyt, jotka ovat aina sopineet mulle ja joista olen vuosikaudet kuullut että ”ne niin sopivat sulle kun sulla on tuota kaunista omaa pigmenttiä” niin keväällä ei sovi. Ei niin millään. 

Asia saattaa tuntua samalta, kuin koko elämänsä pitkiin hiuksiin tottuneelta napsaistaankin yhtäkkiä keväällä ponnari saksilla veke. Jotain puuttuu ja kaikki mihin olet tottunut, onkin yhtäkkiä poissa. 

Nuorena tuli joskus käytettyä jotakin äidin sävyttäviä päivävoiteita keväisin, ja tietysti tanssimaailma ja siihen liittyvät itseruskettavat olivat oma lisänsä, jolloin tämä asia jäi hieman pimentoon.

Aikuisiällä en kuitenkaan ole käyttänyt en sävyttäviä voiteita, en itseruskettavia, enkä koskaan ole testannut suihkurusketuksia tai solariumiakaan. En koe niihin mitään syytä enkä tarvetta. En muista sitä tavallista kosteusvoidettakaan oikein käyttää, niin kaikki muukin tuntuu kovin ylimääräiseltä. Mutta, koitan saada aina osumaan jonkin loman kevääseen, jotta saan jotakin pigmettiä taas pintaan, edes pari auringonsädettä.

Mun meikkipussissa kulkee vuoden aikana neljää eri sävyä meikkivoidetta, ja kesällä mennään tummimmalla. Vuoden varrella eri sävyjä sekoitellaan kunkin hetken ja tarpeen mukaan, ja nyt olin ennen lomaa taas siinä tilanteessa, että vaaleinkin oli melkein liian tumma.

Huomattavasti kotoisampi, ns oma väri

 

Multa kyseltiin paljon, miten mä otan kevään vastaan, siivoanko, uudistanko, teenkö jotakin uudelleen sisustusta jne.

No, otan kevään vastaan joko hukuttautumalla töihin, suunnittelemalla kesän juttuja, tai tyhjentämällä vaate- ja muita kaappeja turhasta tavarasta ja materiasta. Koitan päästä eroon liioista vaatteista ja tavaroista, ja kohdistan aina osoitteeksi erinäiset kirpputorit, Torin, Uffin ja Pelastusarmeijan laatikot. Jos on muita kohteita mielessä, näitä saa aina ehdottaa. Lähtökohtaisesti lahjoitan ja luovutan paljon tavaraa ja vaatetta, mutta jotakin haluan kyllä myös myydä.

En harrasta vuodenaihkoihin tai tiettyihin juhlapyhiin kohdistuvia siivouksia, eikä mulla ole elämässä kauheasti muitakaan rutiineja. Oma työni kun on ikään kuin rutiinitonta, niin se on aina määritellyt myös muun elämän. En myöskään koe sisustamista asiaksi, joka olisi erikseen mainittava ja josta olisi tehtävä numeroa. Tässäkin elän enemmän tarpeen ja käytännön mukaan.

Mutta, nyt olen taas käynyt lomalla, saanut ehkä sen pari hassua auringonsädettä edes kasvoille, ja odotan niitä lisää. Kesällä pitääkin sitten ahmia aurinkoa, jotta se säilyy taas mahdollisimman pitkälle ensi kevääseen.

Viime kesänä olin tummimmillani palattuani Filippiineiltä Selviytyjät-kuvauksista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *