Kuukauden blogi: Kesäloma

Olette jälleen valinneet aiheen kuukauden blogille, se on “kesäloma”. Toukokuun kuukauden blogi tulee tässä.

Lapsuudessa kesälomat oli kesälomia, nykyään kesäloma ei edes ole mikään vakio.

Mulla lapsuuden kesälomiin liittyi erinäisiä tanssileirejä, tallilla hengailua, kesätöitä tai vastentahtoista mökkeilyä. Kaksi kesää vietin kesätöissä,ja näistä ensimmäinen oli teininä hernepellolla Sauvossa. Asuin tuon kesän samassa missifinaalissakin aikanaan kilpailleen ystäväni mökillä, ja joka aamu tunnollisesti fillaroimme herneenpoimintahommiin, satoi tai paistoi. 

Parhaiten mieleen jäi rento kesäloma joka sisälsi myös rahan tienaamista, ja joka vietettiin isosti ulkona. Itse työstä jäi parhaiten mieleen sadekelit, jolloin sadevaatteet päällä oli jotenkin mahtavaa upottaa polvensa mutaan ja alkaa poimia.

Edelliskesänä kävin tutustuttamassa lapseni tähän lapsuuden kesätyöpaikkaani. Silloin se ei vielä oikein maistunut, mutta tänä vuonna molemmat ovat jo ilmaisseet halukkuutensa poimintahommiin.

Toinen kesätyöpaikkani oli Tyksin keittiössä. Siellä toimin tiskipuolella, mutta potilasruokinta tuli enemmän kuin tutuksi monessakin suhteessa. Vaikka tiskaus oli hommiani, ehdottomasti hauskin osa päivästä oli aina se, jolloin ateriat koottiin tarjottimille liukuhihnalla. )okaisella oli oma roolinsa, ja toiset roolit olivat suositumpia kuin toiset. Oli eri asia, oliko ”lähettäjä” joka laittoi tarjottimen ruokainfoineen matkaan, vai kuuluiko siihen jengiin, joka koitti rytmityksen mukaan ehtiä lukemaan potilaan infot, ja laittaa kyytiin oikeat aterimet ja ruuat. Oli aina noloa, jos mokasi, ja hihna jouduttiin pysäyttämään. Mutta kyllä, ehdottoman mielekästä aikaa, ja silloinkin tuli fillaroitua töihin aamuyön tunteina.

Itse lomani vietin paljolti edesmenneen mammani luona Ypäjällä tai hänen mökillään Nauvossa. Tämä siksi, koska äitini oli usein töissä.

Ensimmäisessä kivaa oli se, että hevosia näkyi tässä Suomen hevospitäjässä paljon, ja usein kävelin hevosopiston suuntaan katselemaan laiduntavia hevosia. Ypäjä oli ja on edelleenkin heppatytön unelmapaikka, vaikka näillä talleilla minulla ei mitään roolia koskaan ollutkaan.

Mökillä oleskelu lapsuuden kesinä oli mulle enemmänkin kärsimystä. En pitänyt mökkeilystä missään muodossa, en nauttinut luonnosta oikeastaan muuta kuin hevosen selästä käsin, ja muutenkaan mökillä olosta ei tuntunut löytyvän kauheasti mitään mielekästä. Eräänä kesänä kuitenkin pääsin hoitamaan erään naapurin karitsaa, se oli kivaa, vaikka karitsa ei lopulta kovin pitkälle vammansa vuoksi sitten elänytkään.

Aina kesän lähestyessä mulla oli tapana lueskella erinäisistä heppalehdistä kaikki kesän leiri-ilmoitukset, ja haaveilla sellaiselle pääsystä edes joskus.

Ehdottomasti paras kesäni on ollut se, jolloin sain vuokrata kuukaudeksi hoitohevoseni ja asua kuukauden päivät tallin pihamaalla teltalla. Se oli suurta, merkityksellistä, ikimuistoista ja tuntui siltä kuin edes hetkellisesti omistaisi hevosen ja olisi todella osa jotain suurempaa. 

Kesäloma siintää jossain horisontissa, mahdollisesti

Toista on nykyään. Nykyään mökillä olo on mielekästä, ja nautin luonnosta aivan eri tavalla kuin lapsuudessa. Säännöllistä hevosten kanssa pyörimistä ei ole kesääni mahtunut enää nuoruusvuosien jälkeen, mutta vielä joskus, unelma elää edelleen.

Aikuisiällä työnteko on pitkälti määritellyt kaikki lomani, ja lomailun mahdollisuudet. Välillä mahdollisuuksia erinäisiin lomiin on, välillä ei ole esimerkiksi kesälomaa lainkaan, ja silloin lomat vain siirtyvät eteenpäin. Tässä ammatissa viihdealalla töitä on tehtävä juuri silloin, kun niitä on. Lomaillaan sitten kun tulee töistä taukoa, olipa se sitten mikä vuodenaika tahansa.

Lapset saatuani on käsitteeni kesälomasta luonnollisesti muuttunut. Vaikka itse olisi halukas tekemään töitä kesän läpi, niin ei ole voinut toimia, koska haluaa olla myös läsnä lasten lomissa.

Olen pyrkinyt alusta asti lasten arjessa olemaan äiti, joka on kotona lasten lähtiessä kouluun ja saapuessa sieltä, ja tekemään työt sekä sinä aikana, että sitten illalla ja viikonloppuisin. Tällöin pidemmät projektit sekä muut epäsäännöllisyydet on ollut toisinaan helpompi tuoda mukaan yhtälöön, ja olen silti ollut läsnä lasteni elämässä paljon, vaikka vastaavasti teen toisinaan todella paljon töitä. Vasta viimeisen vuoden aikana olen hieman muuttanut työntekotapojani, koska lapset ovat isompia ja myös työni on ollut erilaista.

Kesälomat on aina pitkälti määrittänyt erikseen jokainen kesä omine projekteineen. Jos olen kesäteatterissa, lomia saattaa olla mahdollisuus pitää vasta esitysten päättymisen jälkeen. Jollei ole, niin toiveissa on, että ehkä sinne kauden keskelle osuu sitten useampia vapaita peräkkäin.

Mikäli kesä koostuu vain yksittäisistä keikoista eri puolilla Suomea, silloin on helpompi löytää pidempiä vapaita kausia kalenterista, ja voi useaankin otteeseen leikkiä olevansa ihan oikeasti lomalla. Jokaista kesää yhdistää kuitenkin se, että suosin kesäisiä keikkoja ja tapahtumia huomattavasti enemmän kuin vaikkapa studiossa tehtäviä kuvauksia. Niitä kun voi tehdä vuoden ympäri, mutta kesä on vain kerran vuodessa.

Tämä kesä tehdään taas hyvin tiiviisti töitä, mutta koska etätöihin on jälleen mahdollisuus, voi työnteon lokaatio olla välillä hyvinkin kesäinen, kuten vaikka oma parveke, piha tai vaikkapa se kuuluisa mökki. Vaikka todellisuudessa en ole vielä koskaan pakannut mökille läppäriä mukaan.

Lasten kanssa olen aina pyrkinyt viettämään vielä enemmän yhteistä aika juuri kesällä, mutta sen suurempia kesälomareissuja emme ole Suomessa tehneet. Yksi huvipuistokeikka pitää kuitenkin kesään mahduttaa, mielellään lasten kavereiden kanssa, ja aika usein reissussa onkin ollut minä ja neljä lasta.

Meille on lasten kanssa muodostunut perinteeksi reissu ulkomaille autoillen. Joka vuosi se ei millään toteudu, mutta tänä vuonna jälleen. Päivämäärät on lyöty lukkoon, laivamatkat myös.  Jokaisella alkaa jo olla niitä “siellä on ainakin ihan pakko käydä”-paikkoja, mutta mitään sen kiinteämpää ei olla lyöty lukkoon, eikä lyödä. Kesä ja kesäloma on fiilistelyä varten, fiilispohjalta mennään ilman sen suurempia toteutus- ja suorituspaineita.

Mun kesään on viimeiset 15 vuotta kuulunut myös ilman poikkeusta ainakin ne yhdet festarit, ja ne on tietysti Turun omat, eli Ruisrock. Jopa toista lasta odottaessani olin viimeisilläni tapahtumassa mukana, edes sitten sen yhden päivän.

Ruissi on ollut vuosikausia mun ehdoton kesän kohokohta. Ikinä en ole suostunut vielä ottamaan töitä niiden ajankohtaan. Viime vuonna olin todella imarreltu, kun sain vielä tehdä Ruissiin liittyvän spiikkausduuninkin. Erään kesäteatterin aikana teki tiukkaa esityspäivien kanssa, mutta silloinkin menin muiden perästä heti kun esitykset oli tehty. Tästä vuodesta ja osallistumisesta en vielä täysin varmuudella tiedä, vielä on yhtälössä liian monta muuttujaa.

Vaikka tähän kesääni ei suunnitellun reissumme lisäksi muuta varsinaista lomaa sitten mahtuisikaan, niin muutamasta asiasta en kuitenkaan tingi:

  • Aurinko. Sitä on saatava jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.
  • Pehmis. Pehmiksiä on maisteltava jos mahdollista, niin eri makuja. Kotini lähellä on kioski, josta saa lakritsipehmistä, ja kesän ensimmäinen vielä odottaa.
  • Mökkeily. Jonkun mökille on päästävä edes kerran lepuuttelemaan.
  • Uinti. Vaikkei se tapahtuisi Suomessa, se voi tapahtua jossakin muualla.
  • Vapaat hetket. Jokainen mahdollinen vapaa hetki kesässä on elettävä kuin olisi kesälomalla. Eli aion nauttia jokaisesta hetkestä, olinpa töissä tai vapaalla. Koska KESÄ ja ainakin jollain on se kesäloma.
Nämä kuvat tuli otettua tänään täysin extempore, kun näin kotimatkalla hauskan ladon ja teki vain mieli pysähtyä sen luokse fiilistelemään aurinkoista ilmaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *