Koronan aikana olemme kaikki olleet aika tiiviisti kotona. Me esiintyjät ja viihteen alalla työskentelevät ihmiset olemme olleet enemmän tai vähemmän työttöminä, riippuen pitkälti siitä, minkälaisiin projekteihin kukakin ehti lähteä mukaan ennen koronaa.
Viihdettä please!
Luovuutta halutaan, viihdettä halutaan ja ennen kaikkea ilmaista sisältöä halutaan, se on tullut selväksi. Monella ei ole varaa maksaa enää juuri mistään.
Sosiaalisessa mediassa on helppo tehdä erilaisia videoita ja monet eri vaikuttajat ovat laajentaneet omaa osaamisaluettaan tänä poikkeuksellisena aikana. Hyvä heille ja niille, jotka sitä ovat toivoneet. Yksi ja toinen leipoo, kokkaa, kertoo reseptejä ja jumppaa joko livenä tai ainakin videon muodossa. Itsekin olen kertonut pieniä tarinoita kuvien takaa, mutta siinä se.
Olen törmännyt seuraaviin kysymyksiin toistuvasti:
Miksi et tee kokkausvideoita?
Miksi et tee leivontavideoita?
Miksi et tee jumppavideoita?
No syy on yksinkertainen; koska en halua.
Ensinnäkään se ei vain ole yhtään minun juttuni. En koe minkäänlaista halua ja tarvetta kuvata kotiani kaikelle kansalle.
Lisäksi kotini on täysin yksityinen paikkani. Sinne on tervetullut hyvin pieni määrä ihmisiä.
Tämän kertoessani saan usein vastaukseksi ihmettelyä. Tekeväthän monet muutkin suomalaiset sekä todella isot maailman tähdet videoita kotoaan ja avaavat auliisti kotiensa ovet kaikelle kansalle jopa televisiossa, niin miksi en minä voisi? Eihän se nyt niin kamalaa ole, jos sohva tai keittiö hieman vilahtaa, eihän? On se, minulle.
Koti on turvapaikkani, ainoa paikka, jossa saa olla rauhassa ja poissa ihmisten katseilta. On tärkeää, etteivät ihmiset tiedä, millainen kotini on ja miten siellä aikaani vietän.
Kiinnostusta on ollut
Kotiani ei ole koskaan saanut kuvata lehteen, vaikka esittelyjä on pyydetty alusta asti. Vastaus on aina ollut ei. Poikkeus tehtiin, kun ostin ensiasuntoni Vantaalta missivuoden jälkeen. Kyseessä oli asunto, jossa oli tarkoitus yöpyä Helsingin suunnalla paljon ollessani. Kyseistä asuntoa remontoitiin ja sisustukseksi hankittiin vain tarvittavat kalusteet. Tämän annoin median myös kuvata, koska eihän se ollut koti, pelkkä tyhjä asunto, josta tunnearvo ja henkilökohtaisuus puuttui.
Haastateltavalle ehdotetaan usein haastattelu- ja kuvauspaikaksi haastateltavan omaa kotia. Tämä tapahtuu etenkin, kun toimittaja saapuu Helsingistä toiseen kaupunkiin tekemään juttua. Kätevää, mutta minulle se ei sovi. Parissa kodissani on käynyt vuosien varrella kertaalleen toimittaja. Nyt ei puhuta lapsuuden kodista, jossa missivuonna asuin, vaan omista kodeista. Kyse on ollut kahdella viimeisellä kerralla tietyistä luotettavista toimittajista, joiden kanssa on juteltu sisällä ja kuvat juttuun on otettu ulkona.
Yhden ainoan kerran annoin järjestää kuvauksen kotonani vieraan toimittajan ja kuvaajan kanssa. Olohuoneesta tehtiin yhdelle seinustalle studio. Kotini ei pitänyt näkyä kuvissa, eikä kodista pitänyt puhua jutussa. Juttua tarkastaessa selvisi, että kotia kuvailtiin siinä laajasti. Puutuin siihen, enkä sen jälkeen ole antanut kotiini pääsyä kuin näille kahdelle aiemmin mainitulle erityiselle toimittajalle tietyin ehdoin.
Pyhä paikka
Monia tämä kodin suojelu ihmetyttää. Mua on kiinnostanut pikkutytöstä asti todella paljon, mitä kaikkea muiden kotona oli ja kuinka siistejä eri ihmiset ovat. Sisustusohjelmia ja kiinteistönvälityshommia tehneenä olen edelleen sitä mieltä, että ihmisten kodit ovat todella kiehtovia ja kiinnostavia ja kertovat ihmisestä paljon, usein enemmän kuin he ajattelevatkaan.
Itse en ole halunnut suurelle yleisölle paljastaa kotiani, en tavaroitani, en sisustustyyliäni tai sen puutetta. Olen kieltäytynyt tekemästä televisiosta tuttuja kokkausohjelmia kotonani sekä esittelemästä vaatekaappiani.
Kotini on salainen ja ikioma valtakuntani. Jo ajatus siitä hirvittää, että joku tuntematon tietäisi, millainen kylpyhuoneeni on tai miten ja missä nukun. Julkisuudenhenkilönä uteliaita ihmisiä tulee vastaan arjessa päivittäin. Ihmisten mielenkiinnon syyt ja taka-ajatukset voivat olla mitä erikoisempia, se aiheuttaa varovaisuutta.
Kodin säännöt
Asuessani taannoin omakotitalossa, järjestin joka kesä isot monipäiväiset juhlat. Kaikki tiesivät, että aveceista neuvotellaan etukäteen. Kuka tahansa ei ollut tervetullut kotiini, sillä huonoja kokemuksia riitti.
Olen lähettänyt useasti seurueen tai yksittäisiä henkilöitä pois kotoani tylyinkin saatesanoin. On selvää, että jos ei osaa käyttäytyä kotonani, ei ole sinne tervetullut. On kotonani tapahtuneita ikäviä asioita, joita en ole vieläkään antanut anteeksi, vaikka kyseiset ihmiset ovat tilanteiden pakosta sinne uudelleen saapuneetkin.
Kontrollifriikki
Näin toissa yönä unta, että imuroin ystäväni kotia ja tein sen väärin. Ironista.
Kielsin itse aikanaan ihmisiä imuroimasta kotonani, koska mielestäni he tekivät sen väärin. Olen myös kieltänyt muilta auttamisen, kuten siivoamisen, järjestelemisen ja astianpesukoneen täyttämiset, koska haluan tehdä ja laittaa asiat itse tietyllä tavalla. Ollessani nykyään muiden kotona varon aina laittamasta asioita vääriin paikkoihin.
Monesti olen kuullut ehdotuksia siivoojan hankinnasta vain sen vuoksi, että teen paljon töitä. En voi kuvitellakaan, että joku muu luuttuaa lattiani ja koskee tavaroihini. En tiedä, olenko puhtaasti vain kontrollifriikki tai onko kyseessä sellainen “kyllä minä pärjään, en tartte apua”-asenne. Mielestäni omassa kodissani minun pitää pystyä hoitamaan asiat kuten siivous itse niin kauan kuin olen terve ja hyvinvoiva.
Sisustus, tyyli ja maku
Sisustusbuumi on ollut valoillaan sosiaalisessa mediassa ja blogeissa pitkään. Yhä useammat haluavat kotinsa esiin muiden ihailtavaksi. Osalle koti on iso osa brändiä ja työtä.
Kyllä minäkin pidän muiden kodeissa näkyvistä asioista, mutta en ole trendien perään. En itse uskaltaisi bloggailla kotini sisustuksesta. Minulle se olisi ahdistavaa. Kaikki eivät saa, eikä kaikkien tarvitsekaan tietää, mitä kotini pitää sisällään. Vaikka kyseessä onkin kaikkea muuta kuin joidenkin tunnettujen ihmisten hulppea miljoonakoti, niin tämä ihana vuokrakotini on yhtä arvokas ja sisältö jää vain harvojen tietoon.
Tirkistely ja yksityisyys
Julkisuudessa olevien ihmisten elämä ja asiat kiinnostavat aina enemmän, samoin kodit. Kun mulle sanotaan, että eihän se haittaa, jos sohvan kulma hieman näkyy, vastaan, että kyllä haittaa. Se kertoo jo, että minulla on sohva ja minkälainen se sohva on.
Julkisuus itsessään on asia, jota ei voi hallita. Kotini ja sen avaaminen muulle maailmalle taas on hallittavissa, kuten sekin, mitä kaikkea itsestäni yleisölle omissa somekanavissa annan ja kerron. Minulle koti on pyhä ja yksityinen paikka ja pysyköön se niin.
Pitäkäähän huoli itsestänne ja kodeistanne!