On taas se aika vuodesta, kun kalenterin mukaan pitäisi olla syksy tai jopa alkutalvi. Lämpömittarin mukaan eletään kuitenkin taas jotain uutta loppukesää.
Sen lisäksi, että ajokelit ainakin omina ajoaikoina vaihtelevat jo jonkin verran, vaihtelee myöskin se, mitä voi pukea päälleen lähtiessään ovesta ulos. Itselle aiheuttaa ärtymistä se, kun on pukeutunut liian lämpimästi, ja huomaa automatkan aikana sulavansa ratin takana. Kaikenlainen ees taas säätäminen vaatetuksen suhteen on jossain määrin turhauttavaa, se kun ei vaan omalla prioriteettilistallani nouse päivän tärkeimpien asioiden top kymppiin sitten niin millään. Ikinä.
Suomi ja neljä vuodenaikaa. Niin usein mietin, kuinka paljon helpommalla sitä pääsisikään jossakin lämpimässä maassa asuessaan, kun ei olisi mitään talvivaateongelmia, ei sitä raivostuttavaa kerrospukeutumista, eikä puolen vuoden välein toistuvia toisten vaatteiden roudaamisia ees taas. Mutta näin nyt kuitenkin on.
Mulla on lasten syntymästä asti ollut periaate, että kaksi kertaa vuodessa menen ja myyn omia ja lasten vaatteita ja tavaroita kirppiksellä. Näin säilyy jonkinlainen kontrolli ja järki siinä, miten paljon vaatetta ja tavaraa on kotona olemassa. Vaatteiden myynti on myös ollut mulle keino oikeuttaa uusien vaatteiden ostaminen. Ensin on päästävä eroon vanhoista, joko kirppiksellä, tai annettava niitä halukkaille ystäville tai Uffiin, vasta sitten voi ostaa uutta.
Olen itse kaikkea muuta kuin shoppailija, joten uusien vaatteiden ostaminen tapahtuu harvoin ja valikoidusti. Pyrin ostamaan ajatonta ja käytännöllistä, vaatteita joita voi huoletta käyttää vielä monien monien vuosienkin päästä. Ja kun ostan, se onkin sitten tehokasta. Mutta, siitä maailmasta saatte lukea myöhemmin lisää.
Tässä viime vuosina on kummasti tuo minun kirpputoritahtini hieman hidastunut. On tullut päädyttyä kahden sijaan siihen yhteen kertaan vuodessa, jolloin tietenkään ei voi myydä jokaisen vuodenajan vaatteita. Samalla nälkä kasvaa syödessä, eikä myyntijakson loppua näy, kun koko ajan keksii ja muistaa lisää asioita, joita pitäisi vielä myydä.
Tällä hetkellä tuo eteenpäin laitettava vaatevuori on taas sen verran mittava, että viikonloppuna alkava kirppisrumba aiheuttaa pientä säätöä. Oma valintani on itsepalvelukirppis, johon vuokrapaikalle saa omat kamansa jättää myyntiin. Olen käyttänyt samaa kirppistä aina.
Ystävät ehdottavat välillä tehokasta yhden päivän kirppispöytää, jossa olen itse myymässä. Tämä ajatuksella, että kyllähän julkkikselta nyt halutaan ostaa mitä vain. No, ne kerrat kun olen sitä tehnyt, on se ollut kaikkea muuta kuin miellyttävää touhua, ja focus siirtyy oikeasta ostotarpeesta ihan muualle. Minä siis myyn ennemmin nimettömästi ja kasvottomasti, olematta itse läsnä, ja useamman päivän, tai viikon, tai kuukaudenkin putkeen. Silloin saavat ihmiset ostaa juuri mitä haluavat, eikä tarvitse pohtia tuliko nyt kerryttäneeksi julkkiksen bensarahakassaa, tai jotakin muuta. Toki tällöin minut voi bongailla paikkaa järjestämässä, tai tavaraa tuomassa, mutta siinäpä se.
Alkusyksystä olen kilttinä tyttönä ottanut myös vastaan useamman kassillisen tavaraa, joita ystävät eivät itse halua tai jaksa myydä. Olen niin tunneihminen, että kotoa löytyy jo itseltäkin niin lasten kymmenisen vuotta vanhoja vaatteita, kuin omia vaatteita, joilla on parhaimmillaan ikää jo parikymmentä vuotta. Tätä asetelmaa kun miettii, en oikein ymmärrä, miksi otan vielä tavaraa muilta vastaan, mutta siinä samassahan ne menevät. Kai. Välillä toki teemme lasten kanssa itse hyviä löytöjä näistä kasseista, ennen kuin ne päätyvät edes myyntiin asti.
Tänään aloittaessamme tuon vaatteiden ja tavaroiden lajitteluprosessin, kävimme läpi mielenkiintoisen pehmoleluepisodin. Tyttäreni katsoi ensin mitkä kaikki vanhat pehmolelut saa laittaa eteenpäin, sen jälkeen poikani kuittasi onko ok. Lopuksi tuttuun tyyliin saavuin tarkistamaan ja myös pelastamaan tilanteen, koska ei, ei, ei, Timon, Lilo, Madagascarin King Julian ja Mort eivät siis todellakaan ole lähdössä mihinkään, eivät ainakaan kirpputorille!
Pehmoleluja pitää olla, se ei katso ikää.
Ulkona oli tänään kaunis ilma, mutta ei voinut tarttua hetkeen, koska oli tartuttava toimeen, ja niihin pehmoleluihin.
