Julkisuus voi muuttaa elämän ja nettikommentointi voi tuhota sen

Ei ole tuulesta temmattu kysymys, kun missikokelailta kysytään ”Millainen olisi kohuotsikko sinusta?” tai ”Millaista lööppiä sinusta ei nähdä?” Kysymyksiä kannattaa miettiä, niiden kuuluu herätellä miettimään hyvissä ajoin ennen kuin leikki alkaa.

Kokemusta on

Olen ollut julkisuudessa 25 vuotta, joten tiedän mistä puhun. Olen kokenut jalustalle nostamiset moneenkin eri otteeseen. 90-luvulla oli “Lola-buumi”, jolloin kaikki halusivat minusta osansa. Jokainen, joka silloin luki yhtäkään lehteä tai katsoi televisiota, tiesi tasan tarkkaan, kuka olin. Nykyäänkin samanlaisia buumeja syntyy musiikki- ja tv-alan esiintyjien ympärille, mutta ei kaikkien.

Ennen nettiä palautetta annettiin lehtien yleisöpalstoilla. Henkilökohtaisin oli kuitenkin se kotiin toimitettu kirje. Posti toi kiltisti, vaikkei osoitteesta ollut hajuakaan. Nimi tai etuliite Miss Suomi (joskus myös miss Nigeria) riitti. Äitini säilytti kaikki negatiiviset postit ja hänkin sai niissä osansa. Kerroin monesti tekeväni niistä joskus kirjan, jotta ihmiset näkevät, mitä ne ovat, kun eivät muuten usko. Kirja tehtiinkin vuonna 2015. Kirjeitä löytyi kirjasta ihan hyvä otanta, vaikka asiaakin oli. Kaikki negatiiviset kirjeet eivät olleet rasistista, vaikkakin kohdallani lähes kaikki olivat. Hakaristejä kuvien päällä, K18-materiaalia mustasta miehestä ja valkoisesta naisesta, mitä milloinkin.

Media rakastaa suoruutta

Olen aina osannut painella ihmisten nappuloita tahtomattani. Monesti ihmiset ärsyyntyvät ja loukkaantuvat suoruudestani. Kai se on taito sekin, että saa toiset rakastamaan ja toiset vihaamaan. On vaikea löytää ihmisiä, jolla ei olisi mitään mielipidettä minusta. Se on aina joko erittäin positiivinen tai vahvasti negatiivinen, ei mitään siltä väliltä.  

Ollessani urani aikana julkisuudessa asioista jonkun kanssa eri mieltä, olen saanut mediassa lukea pahimmillaan olevani kiusaaja. Vastakkainasettelu on usein pelkästään median taitavaa työtä, tosielämässä niitä tilanteita ei ole ollut. Mutta valitsen kuitenkin nykyään erittäin huolella omat taisteluni, joihin julkisesti lähden.

Some avaa väylän

Some on oma maailmansa. Niin paljon kuin se antaa, se myös ottaa. Se on helppo väylä tavoittaa ihmiset hyvässä ja pahassa. Palautelaatikko odottaa, ei muuta kuin mielipide sisään tuollekin. 

Kuraa on tullut vuosien mittaan paljon minullekin, enkä odota sen loppuvan. On tullut aiheesta ja aiheetta, ja aiheet ovat vuosien kuluessa vaihdelleet. Olen ymmärtänyt toisinaan kritiikin syyn, mutta on myös paljon niitä, joissa ei ole mitään logiikkaa.

Kaikkea saamaansa palautetta ei tarvitse yrittää ymmärtää. Niistä ei tarvitse provosoitua, ei loukkaantua, ei pahoittaa mieltään, eikä ainakaan yrittää muuttaa toimintaansa miellyttääkseen tuntemattomia ihmisiä. Itseään ei tarvitse kehittää tuntemattomien ihmisten kommenttien kautta, ellei ole todella tehnyt jotain, joka rikkoo lakia tai muuten hyviä tapoja. 

Se, miksi joku haluaa oksentaa pahan olon juuri sinun päällesi, voi olla täysin riippumatonta sinusta. Saatoit osua kohdalle väärällä hetkellä, tai aihe osui liian lähelle omia kokemuksia. Viha ja inho kohdistuu tunnettuihin ihmisiin usein aiheetta, ja taustalla voi olla ongelma omassa elämässä tai mielialassa, vihaa, kateutta, puhdasta ilkeyttä tai kaunaa jostain entisestä tapahtumasta.

Sopiva somekäyttäytyminen 

Twitterissä puhutaan aika ajoin “sopivasta somekäyttäytymisestä”. Moni kertoo nimimerkin takaa, ettei ikinä voisi omalla nimellään olla siellä tuomassa esiin mielipiteitään. Jos siis jo lähtiessä ajatus on se, että jutut ovat loukkaavia tai vahingollisia, lähtötilanne on kyseenalainen.

Mulla ei ole ollut mahdollisuutta koskaan kirjoitella niin, ettei joku tuntisi. En silti koe tarvetta perustaa peitenimellä tiliä voidakseni huudella nimettömästi asioita ilmoille. Olisi ihailtavaa, jos jokainen ajattelisi ennen postaamista, miltä asia näyttäisi omilla kasvoilla postattuna ja miltä kyseinen kritiikki tai palaute tuntuisi itseensä tai perheenjäseneensä kohdistettuna.

Ja tappouhkauksia reality-ohjelmissa esiintyville? Epätodellista. Uskomatonta.

Julkisuuden kääntöpuoli ja vaikuttajan vastuu

Vastuu tekemisistään seuraajiensa edessä on niin nuorilla kuin aikuisilla. Kaikki eivät silti tunnu ymmärtävän, että jokin asia voi hetkessä pyyhkäistä ennen niin hyvän maineen olemattomiin.

Vuoden 2017 Miss Malesia Samantha Katie James kommentoi taannoin rasistisesti Jenkkien mellakoita ja mustien protestointia. Tämän seurauksena hän sai kerralla enemmän julkisuutta, kuin koskaan missivuotensa aikana. Kaikki negatiivista. Hänelle on lyöty maailmanlaajuisesti otsaan kaikkien aikojen vihatuimman missin titteli, ja kyseiselle tittelille tulee seuraaja paljon harvemmin kuin kisojen voittajille.

Amerikassa suosittu tubettaja Myka Stauffer on kohun silmissä, koska luopui adoptiolapsestaan. Suuri ja vaikea asia muutenkin, mutta ollessaan julkisuudessa, monet vaikeatkin asiat joutuu käsittelemään kaiken kansan silmien alla, halusi tai ei.

Julkisuus ei koskaan ole vain positiivinen asia. Vaikka jokainen voi nykyään tubettaa tai nousta tunnetuksi monissa eri somekanavissa, ei siihen silti kannata jokaisen alkaa. Täytyy miettiä, kestääkö oma pää ja onko valmis siihen, mitä se voi pahimmillaan tuoda tullessaan.

Mutta sitten on se positiivinenkin puoli. Se mahdollisuus vaikuttaa, auttaa muita, olla tukena tai esimerkkinä, tehdä asioita vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, kuulla positiivista palautetta ja saada kuulla niitä positiivisia kokemuksia, joihin olet muiden elämässä ollut osallinen. Yksi positiivinen kumoaa aina kymmenittäin huonoja.

Kun julkisuus pelottaa

Julkisuutta pitää hiukan pelätä. Jokainen, joka ei yhtään pelkää, on julkisuuteen kaikkea muuta kuin valmis. Täytyy muistaa, että julkisuutta ei voi hallita. Joka niin luulee, on väärässä. Yrittää toki voi, ja joillakin se oman julkisuuskuvansa kiillottaminen onkin täysipäiväistä työtä.

Silti julkisuudesta on valtavan paljon hyötyä, jos sen pystyy hyödyntämään oikein. Parhaimmillaan se on mieletön voima, ja voi tuoda elämään hienoja asioita ja mahdollisuuksia.

Mutta se kääntöpuoli. Jokainen uusi tulokas nostetaan jonkinlaiselle jalustalle ja lähes jokainen korkealle nostettu myös yritetään pudottaa sieltä. On pari poikkeusta Suomessa, joita ei koskaan pudoteta jalustalta. Heihin liittyy ns. “julkisia salaisuuksia”. Syyt tällaisen taustalla voivat olla mitä vain.

Ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön

Ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön, sanotaan. Leikki on valitettavasti muuttunut rajummaksi, eikä kyse ole millään tavalla leikistä, vaan oikeista ihmisistä ja heidän elämästään. Samaan aikaan, kun ihmisille kynnys mediassa esiintymiseen on madaltunut, samaan aikaan palautteesta on tullut suorempaa, ja sen antamisesta helpompaa.

Toiset selviytyvät julkisuudesta pienemmillä kolhuilla. Paineita kasautuu kuitenkin itse kullekin, moni muuttaa toimintatapojaan julkisuuden vuoksi ja luopuu rakkaistakin asioista. Toisille julkisuus saattaa tuoda mukanaan ahdistumista, ulkonäköpaineita, eristäytyneisyttä ja jatkuvaa itsensä kyseenalaistamista.

Kun uusia missiehdokkaita tulee kilpailuihin, aina joku kertoo hakevansa kilpailusta itseluottamusta. Väärä paikka, sieltä sitä ei saa. Moni onkin jättänyt kisan kesken arvostelun tai kohun takia.

Julkisuudesta pääsee kuitenkin aina pois, jos oikeasti haluaa. “Poistun julkisuudesta”-ilmoitukset ovat pääosin yhtä tyhjän kanssa, näin ilmoittavat eivät useinkaan poistu. Ne, jotka poistuvat, tekevät sen hiljaa ja itsekseen, tai sitten vain lakkaavat kiinnostamasta mediaa ja ihmisiä.

Realityn lumo ja voima

Olen työskennellyt viihde- ja tv-maailmassa koko urani. Olen ollut sen jokaisella puolella, vaikka enemmistön muistikuvissa on vain yksi vahvimmin mieleen piirtynyt rooli. Olen ollut haastateltava, haastattelija, toimittaja, kilpailija, kilpailun vetäjä, arvosteltava missi, missien kouluttaja ja tuomari, esiintyjä, arvostelun kohde ja arvostelija sekä esiintyjien rekrytoija. Väitän tietäväni aika hyvin, miten kuvio toimii, toki aina voin itsekin oppia lisää ja hyvä niin.

Kaikki eivät sovi julkisuuteen, kuten kaikki eivät sovi kokeiksi tai pankkivirkailijoiksi. Epäonnistumiseen on pakko varautua myös tällä saralla. Erona moniin aloihin on kuitenkin se, että jokainen, joka haluaa julkisuuteen, sinne halutessaan nykyään pääsee. Keinoja on monia, kuten lahjakkuus, tunnettu kumppani, some-suosio ja television monet ohjelmat. Ja tunkua on. Siitä kertoo se, että monet haluavat esille jokaista mahdollista reittiä.

Ihmiset tarvitsevat erilaisia persoonia, joista lukea. Tarvitaan tarinoita, joihin samaistua, joiden kautta saa peilattua omia ajatuksia. Osa haluaa myös toisinaan kokea sen tunteen, miten paljon parempia ihmisiä oikein itse ovatkaan. Menestystarinoiden vierelle tarvitaan inhimillisiä virheitä, surullisia kohtaloita ja tavallisen ihmisen leima. 

Jos ja kun

Mä kerron omille koulutettaville mielellään miten kohdata julkisuus, ja olen auttanut hädässä monia. Olen selvinnyt itse monista kohuista säilyttäen silti arvostuksen ja uskottavuuden. Kohuja tulee aina, mutta millaisia, sitä ei etukäteen voi aina tietää, mutta paljosta vastaa itse tekemisillään. 

Jos päädyt tai hakeudut julkisuuteen, älä koskaan lue nettikommentteja ja keskusteluja itsestäsi. Älä lataa itsellesi Jodelin kaltaisia applikaatioita ja vahtaa vainoharhaisena, mitä sinusta puhutaan tai ei puhuta.

Tunnettuus, seuraajamäärät, suosio ja tykkäykset ovat tämän päivän juttu. Ethän kuitenkaan anna niiden arvottaa sinua.

Hyvää sunnuntaita!

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *