Muistan, kuinka monta kertaa olen ollut tämän kysymyksen edessä. Milloin se on tullut vastaan koulussa, lapsuudessa, kavereiden ystäväkirjassa, tai aikuisiällä haastatteluissa.
Meillä kaikilla on kysymyksiä, joihin ei osaa vastata, tai kysymyksiä, joihin vastaaminen vie loputtoman paljon aikaa jo pelkän pohdinnan puolesta. On myös kysymyksiä, joihin ei halua vastata, koska kokee vastauksen olevan lopullinen ja liian henkilökohtainen.
Yksi viikottain toistuva asia mun sosiaalisessa mediassa on se, kun kaverit kyselevät hyvien Netflix-sarjojen perään. Ok. Tehtävähän on hyvin helppo. Jokainen voi lähtökohtaisesti lähteä kertomaan toiselle, mikä oli katsomisen arvoinen sarja tai elokuva. Aivan kuin jokainen voi kertoa, mikä on hyvä ruoka. Meillä kaikilla on tästä mielipide. Eikö?
No, nämähän ovat taas makuasioita. Mulla on moneen muuhun verrattuna niin erilainen maku, että enpä lähtisi kyllä ketään neuvomaan. En oleta, että kauhean moni muu tykkää samasta sisällöstä, mitä itse jaksan tuijottaa tuntikausia putkeen. Se mitä itsekseni katson, on myös jollakin tapaa hyvin henkilökohtaista, ehkä en edes halua avata sitä tietoa muille. Olenkohan yksin tämän ajattelun kanssa?
Yksi vaikeimpia kysymyksiä vastata, on ollut yksinkertainen kysymys: “Mikä on sun lempielokuva?” tai “Mikä on sun lempisarja?” Ja “miksi?” Näihin mä jumituin. Aina. Jokaisen ystäväkirjan kohdalla. Ja haastatteluissa. Kyllähän jokainen nyt tietää, mistä leffoista ja sarjoista tykkää, ja mikä on se yksi ehdoton suosikki. Luulisi… No minä en tiedä!
Eihän tämä ole mikään elämää suurempi aihe, vaan todella kevyt. Tämänhän pitäisi olla helppo!
Aivan maailman vaikeimpia kysymyksiä mulle nämä tällaiset lempparikysymykset. Ne kohdat jäävät multa usein haastatteluissakin vastaamatta, koska vaatii pitkällisen pohdinnan, jotta osaisi vastata niihin totuudenmukaisesti. Epätäydellinen vastaus ei mulle kelpaa, vaan jää häiritsemään oikeen tosissaan. Jännää sinänsä, että hieman suuremmat ja merkittävämmät asiat pystyy kuitenkin kertomaan sujuvasti miettimättä, olipa tilanne kuinka kuumottava tahansa, mutta näihin helppoihin mä jumitun.
Heitänpä pallon aiheesta teille.
-Oletko koskaan ajatellut mikä elokuvissa ja sarjoissa miellyttää juuri sinua?
-Millaisista elokuvista ja tv-sarjoista pidät? Ja mksi?
-Vai pidätkö ehkä sittenkin oikeastaan siitä todella ihanasta näyttelijästä?
-Osaatko vastata rehellisen oman mielipiteen, heittämättä esiin tämän hetken katsotuinta ja puhutuinta tv-sarjaa?
-Onnistutko purkamaan atomeiksi sen, mikä juuri sinua niissä oikeasti miellyttää, ja mikä vastaavasti työntää pois?
-Mikä on se juttu, joka saa keskeyttämään katselun?
Näitä asioita olen elämäni aikana kyllä pohtinut, ja aika moneen pystyn vastaamaan, mutta en siihen, mikä on mun lemppari.
Tunnistan itsessäni tiettyjä asioita leffojen ja sarjojen suhteen. En halua yleensä katsoa mediassa ja kavereiden kesken liian hypetettyjä elokuvia, sarjoja tai näyttelijöitä. En ainakaan silloin, kun kaikki muutkin niitä katsovat. Jotkut kaverini muistavat aina mainita, että no niin, taas Lola haluaa boikotoida jotakin. Noh, ei se kuitenkaan ihan niin ole, se syy voi olla ihan muu.
Melkein meillä jokaisella on joku näyttelijä, jonka kaikki tuotannot haluaa katsoa. Siltikin, vaikka leffa itsessään olisi ihan väärää genreä. Jokaisella on joku näyttelijä, jolle voi antaa anteeksi huononkin roolin tai sarjan. Mutta sitä on mielenkiintoista pohtia, mistä se johtuu? Onko se ulkonäkö? Tapa olla? Tapa puhua? Vai voisiko kyseessä olla se kuuluisa karisma?
Vastaavasti jokaisella on se joku näyttelijä, joka ärsyttää niin paljon, että ennemmin tuijottaa pari tuntia paljasta seinää, kuin leffaa, jossa kyseinen näyttelijä on. Vaikka muut kehuvat maasta taivaaseen, tunnet olosi vaivautuneeksi, koska et vaan pysty. No mistä sekin sitten johtuu? Onneksi valikoimaa on, eli kaikkea kaikille ja kaikille kaikkea. Mä löydän onneksi näihin molempiin kategorioihin heti pari nimeä, joten pystyn valikoimaan.
Tiedostan todella hyvin, mitkä tyylilajit mulle sopii, ja mitkä ei. Näistäkin jokainen tyylilaji vaatii sen oman mielentilan. Mulla jokainen valinta on sitä, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsen, ja odotan aina saavani katsomiskokemukselta jotain tiettyä, tai jotain, mitä en etukäteen edes tiedosta. Muuten kokemus on epäonnistunut.
Jos jätetään mainitsematta kaikki perusjutut, kuten juonenkäänteet, aihepiiri, uskottavuus, nättelijäsuoritukset, se imaiseeko elokuva mukaan tunnelmaansa ja pois tästä hetkestä, niin sitten on listaan vielä ainakin yksi hieman erikoinen.
Oon vuosien saatossa huomannut, että mulla on todella erikoinen suhde esimerkiksi estetiikkaan elokuvissa ja sarjoissa. Mä haluan aina nähdä luonnollisia kasvoja ja luonnollista kauneutta. Haluan nähdä niitä todella aitoja ja koviakin kokeneilta kasvoja, ja ehdottomasti aitoja ilmeitä. Haluan itse löytää sen jonkinlaisen kauneuden joko roolihahmon tai ulkoisen olemuksen kautta. Ehkä vähän niinkuin oikeassakin elämässä, karismaa on oltava! Liian laitetut, tehdyt, selkeästi ohjelman muusta habituksesta esiin pomppaavat ja liikaa korostetut kauniit ihmiset jäävät mietityttämään, ja silloin ne häiritsevät kokemusta. Outoa, eikö? No, tämä on vain yksi monista aihealueista, jotka mulla ainakin vaikuttavat siihen, jatkanko jonkin sarjan tai elokuvan katsomista vai en. Mutta niitä seikkoja on monia, tämä on yksi erikoinen sellainen.
Eräs sairaalassa työskentelevä ystäväni ei pysty katsomaan mitään sairaalasarjoja, koska tapahtumat ja toimintatavat niissä eivät ole hänen silmin mitenkään realistisia. Uskon tämän pätevän myös moneen muuhun ammattikuntaan. Itse pystyn helposti hyppäämään vaikkapa tuohon esitettyyn fiktiiviseen sairaalamaailmaan mukaan, mutta omat faktoihin liittyvät perfektionistiset piirteet tulevatkin sitten esiin ihan muissa yhteyksissä.
Lähes kaikki kilpatanssin ympärille sijoittuvat ohjelmat entisenä kilpatanssijana ärsyttävät mua aivan suunnattomasti. Tähän maailmaan minä en pysty sukeltamaan tavallisen katsojan silmin, en ilman että kiinnittäisin huomiota teknisiin asioihin ja faktavirheisiin. No mutta aiheeseen sopivasti, TTK:ta odotellessa! Ja sepä onkin sitten ihan oma blogirupeamansa se…
Mutta todellakin, se yksi helppo kysymys, mihin en pysty vielä tässäkään iässä vastaamaan. Lempisarja tai lempielokuva.
Kuvat: Bo Stranden