Viimeisen ja todella ikävän, mutta pelin kannalta pakollisen Veronican pudotuksen jälkeen vanhat Buwayalaiset olivat selkeästi hämillään siitä, miksi me Tuulin kanssa ollmme äänestäneet heidän laillaan Veronicaa. Pakkaa oli onnistuttu hieman hämmentämään ensimmäistä kertaa. Nyt katsottaisiin, joko Virpi olisi äänestämässä meidän mukaamme, mutta uskoisin kun näkisin.
Tuuli kertoi pelin tässä vaiheessa minulle, että hänellä on amuletti. Selvisi myös, että hän oli sitä tarjonnut Veronicalle, mutta Veronica ei sitä ollut halunnut.
Markon uskoimme olevan jo sulautuneen hyvin yhteen Buwayalaisten kanssa, koska ainakin minä ja Marko taktikoidusti välttelimme keskustelemasta näkyvästi mitään keskenään. Minun tai Tuulin olisi siis voitettava seuraava koskemattomuus. Olisimme selkeässä alakynnessä, ellemme saisi hajotettua ja sekotettua pakkaa nyt kunnolla.
Tuulilla tuntui olevan parempi yhteys Virpiin, mulla taas yhteisen historian vuoksi Miskaan, joten Tuuli puhuisi ahkerasti Virpille, minä puolestani Miskalle.
Palkintokisa.
Korttitalohommia. Ei olisi mun laji, ei tämäkään. Käsityöhommat ja kärsivällisyys kyllä, mutta korttitaloa olen tainnut kokeilla sen kerran ja huonolla menestyksellä. Kyyristely ja/tai pakollinen kyykkiminen ei myöskään onnistuisi minulta kivutta, joten palkinto menisi aika varmasti jollekin toiselle.
Tehtävän alettua alkoi kaatosade, mahtava lisä tilanteeseen. Pelin päättyessä olin sillä hetkellä kärkiporukassa, mutta voiton nappasi Virpi. Virpi lähti yllätyspalkintoineen johonkin muualle, me muut palasimme leiriin ja aloitimme urakkamme, eli litimärän leirimme ja tavaroidemme kuivattamisen ja lämmittämisen.
Suunnitelma käyntiin. Virpiä ei voitu nyt lainkaan lämmitellä hänen ollessaan poissa. Näimme kuitenkin tilaisuutemme tulleen Miskan suhteen, kun huomasimme hänen jäävän toistuvasti yksin muiden miesten jutellessa kauempana keskenään. Meistä myös näytti siltä, että Virpin puuttuminen porukasta hieman vaikutti Miskaan, joka ei äkkiä ollutkaan enää yhtä itsevarman oloinen. Miska ei selvästikään näitä muiden miesten keskusteluja huomannut, ja sopivan tilaisuuden tullen mainitsin tästäkin asiasta hänelle. Hän voisi itse nähdä sen ja miettiä tilannetta, ja pääasiahan oli, että pieni epäilyksen siemen oli kylvetty. Ison liiton rakoilu olisi nyt kaikin tavoin toivottua. Samalla tietysti toivoin, että huomatessaan kertomani olevan täysin totta, hän saattaisi ymmärtää, että halusin todellakin auttaa häntä eteenpäin pelissä. Näin hän osaisi varmistelella selustojaan ja pitää silmänsä auki.
Tiesin jo Wallun ja monen muunkin tajunneen Kimin olevan unelmavastus finaalissa, siksi hänestä pidettiinkin nyt kiinni kynsin ja hampain. Mutta se, missä kohtaa kaikki muut lähtisivät saarelta, ja ketkä ne olisivat, oli täysin auki. Ison Buwayaliiton rikkominen oli ehdottomasti selviytymisemme kannalta koskemattomuuden voittamisen lisäksi päätavoite, ja samalla se, että muut hoksaisivat vaikkapa käyttää minua ja Tuulia äänestysnappuloinaan saadakseen jonkun vaarallisen oman liittonsa jäsenen ajoissa ulos. Ennen kuin olisi liian myöhäistä.
Koskemattomuuskisa.
Virpi palasi aurinkoisena mutta salamyhkäisenä reissustaan, eikä saanut kertoa meille vielä mitään. Dominoa olisi luvassa.
Uskoin itseeni tässä tehtävässä, kärsivällisyyttäkin olisi, kiirettä ei tarvitsisi pitää tässäkään. Laskeskelin tarkkaan rakenteiden yksityiskohtia ja etäisyyksiä vs palikoiden määrä, ja koitin kuiskutella niitä myös Tuulille. Jomman kumman olisi voitettava. Suunnitelma oli selkeä, mutta kaikkia huoletti tuuli, joka puhalsi välillä kovemmissa puuskissa ja heilutti rakenteita. Toki tilanne oli kaikille sama.
Kisa alkoi ja näin heti, kuinka eräs meistä huijasi heti. Kesti jonkin aikaa ennen kuin hänen “mittansa” huomattiin, mutta lopulta kuitenkin. Mulla kuohuu aina, kun joku rikkoo sääntöjä. Selviytyjissä tällaisia “niillä rajoilla”-tilanteita oli muutamia, ja kohdistuivat aina muutamiin samoihin hekilöihin. Mutta on muistettava, että reiluus ja oikeudenmukaisuus eivät kuulu millään lailla tähän peliin.
Onnistuin hyvin vaikka tuuli kävi lähellä palikoitani, mutta kyllä tämä hoituisi. Jälleen olin paljon hitaampi kuin muut, mutta muut myös joutuivat aloittamaan alusta usesti. Tein oman palikkajononi kerralla valmiiksi, olin jännittyneenä palaamassa testaamaan ns täydellistä jonoani, ja viimeisellä askelmalla tuli tuuli, helutti kehikkoa, enkä edes huomannut, koskiko kehikko lopulta jalkaani. Se siitä. Koskemattomuus meni siinä. Kaikki uusiksi. Nyt ei rauhallisuus enää toimisi, pitäisi kiriä myös vauhtia. Jos tämä ei ollut turhauttavaa, ei sitten mikään.
Uudet yritykset eivät enää onnistuneet niin pitkälle, ja tunsin kuinka lonkat kramppasivat kuumuudessa ja polvien nostelussa, tapahtui jo rakenteisiin kompurointia, eli peli oli menetetty. Toivoin Tuulin pärjäävän paremmin. Koskemattomuus meni lopulta toistamiseen Wallulle. Ei hyvä. Kisan jälkeen huomasin vielä mokanneeni skabassa eräällä toisellakin tapaa, ja sekös ärsytti lisää.
Virpi kertoi meille kisan jälkeen reissustaan, ja samantien myös kyseisellä saarella odottaneesta amuletistaan. Voi apua! Nyt Virpi vasta vaarallinen onkin! Kiltteytensä ja “haluan että kaikki voittaa”-pelitaktiikkansa lisäksi hänellä olisi vielä sekin suojanaan. Ihmiset pörräsivät Virpin ympärillä, jokainen halusi varmistaa oman paikkansa tässä asetelmassa. Muut onnistuivat estämään kaikin keinoin minun ja Tuulin lähestymisyritykset Virpin suuntaan, aina joku tuli väliin. Virpi vältteli meitä myös hyvin taktikoidusti itse, edelleen, eli ei epäilystäkään siitä, että luvattua yhteistä äänestystä ei koskaan tapahtuisi.
Nyt, jos emme saisi tietää kumman hyväksi käyttää tänään amulettia, minä tai Tuuli lähtisimme aivan satavarmasti. Olimme tähtäimessä, koska kaikki muut olivat ainakin näennäisesti yhdessä.
Teimme selkeän suunnitelman. Tuuli olisi iloinen ja avulias kaikkien kaveri, joista muut saattaisivat vielä ajatella olevan mahdolliseksi liittolaiseksi. Minä puolestani mököttäisin näkyvästi ja esittäisin kaikin muinkin tavoin saareelaisiin ja kilpailuun kypsynyttä. Olisin lopun ajan päivästä niin huonolla tuulella, niin ärsyttävä kuin mahdollista, niin, että kaikki haluaisivat minut välittömästi ulos. Näin saisimme varmuuden, että äänet tulisivat minulle, ja kohdistaisimme amuletin minuun. Markon piti vielä ennättää kuiskaamaan Tuulille varmistus siitä, että oletuksemme ennen heimoneuvostoa olisi varmasti oikea. Ja kyllä, nimeäni kuiskuteltiin siellä ja täällä, suunnitelma oli hyvä ja toteutuessaan aivan loistava.
Mutta olisiko meidän ääniemme kohde Kim? Mietimme mahtaisiko Virpi hoksata käyttää oman amulettinsa heti ensimmäisessä äänestyksessä? Epäilimme tätä, ja päätimme koittaa huuhtoa Virpin pois pelistä amuletteineen. Silloin suunnitelmamme olisi toteutuessaan vieläkin loistavampi! Ja, Kim saisi jo toistamiseen uskoa, ettemme todellakaan äänestä häntä.
Olimme heitelleet silloin ja tällöin ääneen muille ilmaan lentäviä lauseita Virpin vaarallisuudesta lopputuleman ja finaalin osalta. Kaikki äänestäisivät Virpin voittoon. Tälläkin koitimme saada muita äänestämään toisiaan vastaan meidän avullamme. Kaikkea yritettiin. Virpi pitäisi myös saada ymmärtämään, että jos meidät pudotetaan, eivät miehet ota häntä mukaansa matkaan. Hän olisi ulkona ennen yhtäkään liittonsa miehistä. Mutta, ei…
Heimoneuvostoon menimme itsevarmoina ja jännittyneinä suunnitelmamme onnistumisesta. Meillä olisi varma tieto, että äänet kohdistuisivat minuun. Huomasimme muiden levottomuuden kun Tuuli kaivoi esiin amuletin ja sanoi pelaavansa sen jonkun toisen hyväksi. Minun. Minä en ainakaan lähtisi tänään. Ja se oli tietysti hyvä tieto, koska loppuun asti silti hieman epäilin, käyttääkö Tuuli amuletin minuun vai ei.
Mutta, se mitä tapahtui, tuli meille aivan puskista. Emme ikipäivänä tajunneet, että tässä olikin nyt viety Markoa aivan 6-0. Amulettimme pelasti nyt täysin väärän henkilön. Yhtään ääntä ei tullut minulle. Kaikki Markolle ja Marko kotiin. Hänen säätämisensä kahden liiton välillä lävähti nyt kasvoille.
Suunnitelmamme oli ollut hyvä. Jos muut olisivat äänestäneet minua, me Virpiä, ja Virpi olisi käyttänyt amuletin, lähtijä olisikin ollut Markon äänellä Kim. Jos ja jos ja jos.
Tähän peliin mahtuu niin monta jossittelua, mutta tämä meni nyt näin, niin pieleen kuin olla ja voi. Meidän tilanteemme Tuulin kanssa heikkeni juuri todella isosti, jos vielä suinkin mahdollista.
Lue myös nämä: