Mitä oikeasti tapahtui ensimmäisessä jaksossa, ja miksi Eevi äänestettiin ulos?
Tapahtumathan alkoivat hyvällä sykkeellä heimojaolla. Osalla oli selkeästi fiiliksiä niistä, keiden kanssa haluaisi pelata, ja niistä joiden kanssa ei. Mulla myös. Toivoin pääseväni samaan jengiin Wallun, Nooran, Hanneksen ja Vilman kanssa. Ensifiilis siitä, keiden kanssa mun tulisi olemaan vaikea muodostaa varmaan minkäänlaista yhteispeliä, joihin en täällä voisi pelillisesti luottaa yhtään, olivat Lotta, Niklas, ja Eevi. No, näitä ensifiiliksiähän päästiin punnitsemaan heti, kun heimot olivat selvillä. Eevin pettymyksen olisi nähnyt sokeakin, sitä ei pahemmin peitelty.
Koko homma alkoi skaballa, jossa hävisimme isosti. Osa laittoi mielessään häviön Eevin piikkiin, no niin tein minäkin. Eevin kanssa eivät kemiat toimineet muillakaan naisilla kovin hyvin, joten oli helppo päätös koittaa alkaa hoitaa Eevi ensimmäisenä ulos. Ensimmäinen ateriamme tuolloin kolmantena leiripäivänä annettiin Eevin haltuun, koska olihan hänen syntymäpäivänsä. Valitettavasti pelkän meriveden käyttö aiheutti sen, että vaikka olimme eläneet parilla kookoksella koko 8 hengen ryhmää kohti tuon kolme päivää, niin riisi oli niin tuskastuttavan suolaista, että aika vähiin sen syöminen lopulta meiltä jäi. Eevi oli siis vahvasti omassa tähtäimessäni alusta asti, koska jonkun piti olla.
Olin päättänyt, että tapahtuipa mitä vaan, johtajan rooliin en täällä lankea. Niinpä pidättäydyin olemaan mitään mieltä majan rakentamisesta, tulenteosta tai mistään muustakaan, ajatuksena että just go with the flow. Se oli tuskastuttavaa, koska yleensä olen se joka haluaa saada asiat etenemään ja tapahtumaan. Nyt piti suu kiinni katsoa sivusta kun kukaan muukaan ei halunnut johtaa. Olin päättänyt, että annan muiden alkaa pätemään, tekemään päätöksiä ja mahdollisesti siten ärsyttää toisiaan. Taktiikka nro yksi oli siis olla mahdollisimman huomaamaton hahmo, jota ei koeta uhaksi, siis “hajuton, mauton ja näkymätön”, mutta ottaa haltuun esim kokin paikka ja tehdä itseni näkyväksi tällaisissa hyötyasioissa.
No, aika huonosti kukaan muu edes lähti mitään liittoja rakentelemaan. Tiesin, että oli pakko toimia ja valita ekana, ennen kuin tilanne olisi kaukana hallinnasta. Vilma oli helppo puhua mukaan ajatukseen kasata isoa enemmistön liittoa, koska sillä mentäisiin pitkälle. Sillä ajatuksella sain mukaan myös Markon. Miska oli yksinäinen susi joka ei kuulunut joukkoon, mies, jota muut urheilullisemmat miehet karsastivat selvästi. Oli selvää, että ellemme me päätä mitä tapahtuu, Miska olisi leirimme ensimmäinen lähtijä. Vilmalla klikkasi hyvin myös Virpin kanssa, joten meitä oli neljä. Vielä Virpi puhumaan Miska mukaan, ja hallinta olisi meillä. Kysyimme myös Niklasta kuudenneksi, mutta ensireaktio paljasti, että Nikke ei kyllä tähän liittoon olisi lähdössä, vaikka Vilma muuta koitti mulle uskotella.
Toinen peli. Koskemattomuuskisa. Turpiin tuli taas. Vältin tiettyjä rooleja, ja pidin salaa huolta, etten hajota selkääni enkä polviani, tein vain asioita joihin hyvin pystyin. Sitten häviön jälkeen alkoi se kyräily. Se alkoi samalla sekunnilla kun häviö selvisi. Itselläni oli jo ajatus lähtijästä, ja tiesin että se toinen puoli porukasti ajatteli Miskaa.
Ja ainahan jotain tulee puun takaa, juuri kun luulet, että kaikki on hallinnassa. No nyt tuli Miskan auringonpistos. Miska oksenteli ja kuumeili, ja heimoneuvostoa odotellessa sitten houraili kipulääkkeissä. Muutamat omasta liitostamme olivat jo kääntymässä äänestämään Miskaa tämän tilasta johtuen, vaikka suunnitelman piti olla lukittu. Ensimmäiset epäilykset liiton pitävyyteen heräsivät.
Seuraavaksi oli itse tuo pelätty heimoneuvosto. Se oli pahin ja sitä pelätään syystä. Vaikka kuinka luottaisit suunnitelmaasi, niin sillä hetkellä kun saat soihdun käteesi, päässä ikään kuin pimenee, ja olet vain täysin tilanteen vietävissä. Pulssi on katossa, ja mielikuvitus tekee tepposiaan. Heimoneuvosto stressasi ja tuntui siltä, että saatat tukehtua ihan vain omaan nielasuusi. Olet varma että kaikki ovat valehdelleet sinulle, ja todellisuudessa ovatkin pelanneet koko ajan sinua ulos. Tajuat siinä, että sama reaktio tapahtuu myös varmaan kaikille muille, eli mihinkään et voi luottaa. Et voi luottaa muiden sanaan, kun itsekin meinaat vainoharhaisena alkaa muuttaa mieltäsi.
Mulla itsellä oli kuvitelma, että olemme olleet Vilman kanssa yhdessä ja päämäärätietoisesti kasaamassa tätä isoa liittoa. Se kuvitelma kuitenkin mureni heti heimoneuvostossa, kertaheitolla. Toivoin, että kamerat olisivat taltioineet ilmeeni, kun Juuso kysyi Vilmalta, kenen kanssa hän on ystävystynyt saarella hyvin. Vilman vastaus nimittäin olikin mulle hyvin yllättäen: “Virpi”. Tuolla hetkellä mun leuka loksahti syliin asti. Toki voi olla, että se putosikin vain kuvitteellisesti eikä todellisuudessa näkynyt kameralle, eli ulkoinen pokka piti, vaikka sisällä kiehui. Omassa tutkassani se oli epäilys tämän liiton pysyvyydestä osa 2.
Eka heimoneuvosto ohi, huh! Me selvittiin, Äänet jakautuivat Eevi 6, Miska 1 ja minä sain Ollilta oman ääneni. Sain tahtoni läpi, ja koetin salata tyytyväisyyteni tulokseen. Tämä onnistui siten, että kohdensin ajatukseni mahdolliseen ongelmaan, säilyykö nykyinen oletettu liittomme sittenkään niin vahvana, kuin kuvittelin? Ja kuka olisi mahdollisesti seuraava lähtijä heimostamme?