Tänään se alkaa. On sunnuntai-aamu, ja olen pitkästä aikaa aidon kiinnostunut illalla starttaavista TTK-livelähetyksistä.
Pahoittelen jo etukäteen, tämä ei ole ohjelman tai kilpailijoiden ylistyskirjoitus. Nyt tulee myös negaa.
Oma suhtautumiseni kilpatanssin ympärille sijoittuviin ohjelmiin on ollut aina todella negatiivinen, enkä edes yritä peitellä sitä. TTK lienee mulle pahin kaikista.
Inhoan sitä olettamusta, että kilpatanssi olisi helppoa ja iisiä, ja kuka vaan voi oppia sen tuosta vaan. Joillekin katsojille välittyvä illuusio siitä, että tähtioppilaat ovat yhtäkkiä opettajiensa taitotasolla, on raivostuttavaa. Hermoja kiristää aina nähdessäni kirjavan määrän tekniikkavirheitä yhdistettynä ylempien kilpaluokkien kuvioihin, kun mennään ikään kuin höntsäillen. En pysty siihen ollenkaan, antakaa anteeksi.
Kirjoitin monina vuosina TTK-arvosteluja pariinkin lehteen. Onnistuin kommenteillani suututtamaan useita julkisuuden henkilöitä, jopa pahemmin kuin ohjelman oikeat tuomarit. Koomista eikö? Niin minustakin! Eräskin veti nenäänsä minun lehtiarvostelusta niin ison herneen, että kutsuttaessa erääseen minun juontamaani ohjelmaan vieraaksi, suostui hän sillä ehdolla, että me emme koskaan kohtaa.
Mistäköhän tämä sitten johtuu? Jaa-a.
Arvostelulajit ovat arvostelulajeja, eikä tätäkään formaattia ole keksitty pelkässä ylistystarkoituksessa.
Missiksi valittaessa olin tunnettu paitsi R-viasta, ihonväristä, liian isoista reisistä, myös kilpatanssista. 16 vuotta SM-tasolla kilpailua, niin tanssi on määrittänyt minua ja elämääni paljon, muutamat tavat ja opit tulevat kulkemaan aina mukana, niin hyvässä kuin pahassakin.
Mun vuonna koko missifinaalikin oli vähän liian läpinäkyvästi rinnastettu kilpatanssiteemaan, toki olihan meitä tanssijoita finaalissa kaksi. Voitettuani, menin joihinkin ohjelmiin sisään tanssimalla, minua kuvattiin lehtiin ja haastateltiin ohjelmissa tanssipuvuissa, ja myös tangomarkkinoilla piti tanssia ministerin kanssa suorassa lähetyksessä. Sellaista oli 90-luvulla, harva muistaa näitä nyt.
Siihen aikaan huipputanssijat tunnettiin toki hyvin, mutta vain pienissä tanssipiireissä. Mun suuria idoleita olivat niin Hanna Karttunen kuin Katja Koukkulakin, ja ovat kyllä todella korkealla korokkeella edelleen.
Tuntuu oudolta itsensä korostamiselta kirjoittaa tästä, mutta en minä itse sitä keksi, että kilpatanssille misseyteni toi todella paljon julkisuutta. Se nyt vain on fakta, jonka alan ihmiset tiedostavat, olipa se silloin heidän mieleensä tai ei, ja monen mieleen ei ollut. Seuraavan askeleen isompaan julkisuuteen tekivät luonnollisesti mestaruuksillaan Jukka ja Sirpa, ja viihteellisellä tasolla TTK:n saapuminen Suomeen. Kohta kilpatanssin tiesivät kaikki, ja melkein osasivatkin.
Tämän oman tanssihistoriani vuoksi kiehahdan joka ikinen kerta, kun kuulen jonkun toimittajan ihmettelevän että “miksi ei Lolaa ole pyydetty tähtioppilaaksi?” No, mitäpä luulet?! No siksi, koska Helena on yksi mun vanhoista valmentajistani, ja aivan mieletön nainen onkin. Ja siksi, että monen ohjelman opettajan kanssa on kisattu koko mun tanssiura samoilla parketeilla, ja samassa sarjassa. Luulisi näistä jo selviävän, että siksi!
Näitä asioita pääsen onneksi puimaan välillä yhdessä muutaman vanhan kilpakollegan kanssa, onneksi joku ymmärtää. Mutta tässä tulee esiin jälleen se, että en voi sietää, kun joku ei selvitä faktoja, ennen kuin kysyy jotakin..
Mulle on ollut alusta asti jotenkin todella vaikea hyväksyä TTK ja sen mukana tuoma vaikutus. On ollut vaikea päästä mukaan siihen kansakunnan huumaan, jonka ohjelma aina synnyttää. Muilla tanssifrendeillä ei näin ole ollut. Mulle on myös jäänyt tietty allergia lajiin, sain siitä aikanaan niin tarpeeksi, että en halua olla enää missään tekemisissä sen kanssa. Liittynee siihen, että olen niin täysillä tai ei ollenkaan-tyyppi, tai siihen, että en halua hyväksyä sitä, kuinka oma urani sillä saralla loppui.
En pidä siitä, että joistakin tähtioppilaista on vuosien varrella välittynyt nesteen nouseminen hattuun, luulo, että ollaan paria askelta muuta kansaa korkeemmalla. Lisäksi opettajien taidot jotenkin hassusti menevät katsojan silmissä samalle viivalle oppilaiden kanssa, eikä eroteta huipputanssijaa harjoittelijasta. Tänäänkin joku twiittasi että Mikko on aivan pro. No onhan se, taitaa olla 30 vuotta ammattimaista otetta ja lukuisia mestaruuksia mittarissa! Tätä minä juuri tarkoitan…
Toisinaan kisan jälkeen tähtitanssijat myös käyvät keikoilla esittämässä kilpatanssia, ja mä näen punaista, ja sen, että se syö esiintymisiä ja arvostusta niiltä oikeilta tanssijoilta.
On ihan kiiva, että opitaan uutta lajia, ja joillekin avautuu ihan uusi maailma tässä. Olin minäkin opettelemassa, vuorikiipeilyä, eikä tarvitse enää ikinä leikkiä sitä. Oikeasti tuo kilpatanssin opettajien osaaminen on vuosikausien ja vuosikymmentenkin takana. Nyt nähtäviä kaikkia yläluokan avoimia kuviota ei päässyt itse kokeilemaan kuin vasta vuosien ja vuosien ala-sarjoissa kisaamisen ja perusaskelten tahkoamisen jälkeen, niin tämä formaatti, tai lähinnä sen vaikutus vaan jotenkin ahdistaa. Vähän kuin pitkän linjan muusikoita ahdistivat aikanaan tv:n laulukilpailut. Mutta respect kaikille ex-kisakumppaneille ja uusillekin opettajille, en tosiaan ikinä pystyisi tuohon mitä te teette.
Mutta sitten sitä positiivista. Ohjelmahan itsessään on hieno, sitä en dissaa yhtään, todellakaan. Se avaa monelle katsojalla maailman, josta ei ole tiennyt mitään, ja tuo lajille lisää julkisuutta ja harrastajia, sekä opettajille töitä. Toivottavasti. Kilpatanssi on hieno laji, se on taidetta, ja sitä pitää kunnioittaa, aivan kuin sen taitajiakin. Monelle studiossa paikalla olevalle katsojalle ohjelma on elämys, mutta ei kannata pettyä, jos oikeissa kisoissa Blackpoolia lukuunottamatta eivät sitten loista aina ne kristallikruunut, eikä viini virtaa.
Elävästi jäi mieleeni kun eräänä vuonna olin livenä katsomassa kuvauksia, ja yleisö saapui hienona kuin tanssiaisiin konsanaan. Lämpiössä hörpittiin viiniä ja oltiin tärkeitä vieraita, tanssisalissa kisattiin siitä, kuka näkyy ruudussa. Tähtitanssijat kipittivät tervehtimään kannustajiaan strassikoruissaan ja silkkisissä aamutakeissaan, ja Joidenkin egot pullistelivat tällaisenkin entisen tanssijan edessä selvästi. Mulle se oli jotenkin todella koomista ja myös aika kiusallista.
Mutta, tänä vuonna olen poikkeuksellisesti tosi innoissani tästä, lieneekö syy omassa asennemuutoksessa, että olen vihdoin sujut ohjelmaidean kanssa. Toki se voi johtua myös omasta henkisestä kasvusta, tai sitten mielenkiintoisista tähtioppilaista. Tästä muuttuneesta asenteesta johtuen päätin jo blogia aloitettaessa, että tällä kaudella sanon taas pari sanaa..
Ennen ohjelman alkua nimesin pari selvää suosikkia: Tuure, Jaana ja Pekka Pouta. Yhdellä baletti- ja jazztausta, Jaana osaa salsa-taustansa myötä olla vietävänä ja Pekka on vain persoonana niin hulvaton.
Ensimmäisen illan jälkeen kommentit ovat kuitenkin pareille seuraavat:
1.Jaana ja Marko, cha cha: Jaana oli oletetun hyvä, ja ulkoisesti menee läpi täysin. Mutta ilmehdintää lukuunottamatta hieman liian turvallisen oloinen aloitus Jaanalta. Pystyy antamaan niin paljon enemmän kunhan vapautuu. 7 p.
2.Marja ja Matti, jive: Tiesin että Maria tulee heittäytymään, vaikkei tekniikka olisikaan hallussa. Aika odotettava räväkkä veto, sieltä kun parantaa ryhtiä ja sulkee polvet välillä, niin hyvä. Jos mulla olis Marian sääret, en tuota pidempiä hameita olisi varmaan koskaan edes hankkinut. Upea mimmi, vaatekriisit veks ja odotellaan lisää oppimista. 7 p.
3.Hannes ja Kia, tango: En tiennyt yhtään mitä odottaa, minulle vieras tähtioppilas. Hieno, vakuuttava ja aidon oloinen tunteikas tango. Odotellaan lisää vakioita, ne lienevät Hanneksen ilmeinen vahvuus. 9 p.
4.Marita ja Sami, valssi: Maritan karisma ja hymy on niin taattua, että tässäkin sillä sai anteeksi paljon. Pelkään, että oli Samille hieman raskas vietävä, näytti minun silmään siltä. Odotan Maritan legendaarisia jalannostoja. 7 p.
5.Aki ja Saana, cha cha: Jään aina kaipaamaan Saanalle sellaista potin räjäyttävää paria. Akilta löytyi kyllä varovaista heittäytymistä, mutta viihdyttävä oli ainoa mitä tästä sain. Uskon enemmän vakioihin hänenkin kohdallaan. 6 p.
6.Lotta ja Mikko, jive. Sujuvat ja näyttävät akrobatiat ja temput, kuten osasi arvata. Lotta on peloton ja kilpailunhaluinen, ja se näkyi esityksen koreografiassa. Kun ei nyt vaan sattuisi mitään.. Ei kuitenkaan kovin tanssillinen veto teknisesti ja ryhdillisesti. 5 p.
7.Aino-kaisa ja Jurijs, valssi: Rauhallinen ja tyyni meininki, mutta tanssillinen sulavuus ja luontevuus hiukan puuttui, vaikka oli peitetty hyvin koreografialla. Vahvat jalat näkyvät hyvin liikkeessä. Vakiotanssit ovat varmasti vahvuus heillä. 6 p.
8.Pekka ja Jutta, valssi: Ihana herkkä, iloinen ja keinuva valssi, Pekan ryhdikäs ja vahva olemus pelkkää plussaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan lisää. 8 p.
9.Tuure ja Ansku, cha cha: Tuurelta odotin todella paljon, ja sitä saikin. Tuure on eri lähtötasolla kuin muut, flirtti ja intensiivisyys ihan omaa luokkaansa. Nyt odotetaan mielenkiinnolla lisää vaativia kuvioita ja kunnon showta. Anskun puku oli vähän liiankin koukuttava katsoa, meinasi Tuure jäädä välillä huomiotta.. 8 p.
10.Edis ja Katri, tango. Illan ehdoton yllättäjä oli Edis. Odotin paljon kankeampaa menoa, mutta nyt saatiinkin nähdä kuuma ja otteessaan pitävä tango. Mieletön koreo ja tarina, ja tuli fiilis, että haluasi tanssia kyseisen herran kanssa. Voimakas, terävä ja tulinen tango. 9 p.