Muutama viime viikko vierähti uuden tv-ohjelman kuvauksissa. Alan ihmiset tietävät, että työt eivät lopu tekemällä, ylityötunnit paukkuvat ja aina löytyy nurkan takaa jokin uusi tulipalo sammutettavaksi. Suomeksi sanottuna, päivät on pitkiä ja yöt lyhyitä.
Itselläni on tapana usein hektisimmillä hetkillä heittää someen ne päivän ainoat päivitykset juurikin herätessä ja nukkumaan mennessä. Luonnollisesti inboxit täyttyvät aina näihin aikoihin huolestuneiden seuraajien viesteistä, koskien liian lyhyitä yöunia.
Ei kuitenkaan huolta, ei tarvitse olla huolissaan, minä pärjään kyllä. Olen aina tullut toimeen lyhyillä unilla, ja päiviini on kuulunut usein useampia tunteja kun monilla muilla, koska pääsääntöisesti ajelen kohteeseen toisesta kaupungista. Toki kuvausten ollessa käynnissä, ajan vähemmän ja yövyn ystävän luona tai hotellissa, riippuen kuvausten lokaatiosta.
Asia jota moni ei ota huolehtiessaan huomioon, on että tällaiset rupeamat ovat aina hetkellisiä projekteja, jotka alkavat ja loppuvat. Työni ja aikatauluni eivät ole millään tavoin säännöllisiä, eivätkä rutiininomaisia. Ne liittyvät aina kulloinkin meneillään olevaan projektiin. Tämä tarkoittaa käytännössä, että projektien välillä päivät saattavat olla hyvinkin leppoisia, voi herätä milloin haluaa ja tehdä töitään täysin omalla aikataulullaan.
Mulla on elämässäni tarve tehdä sellaisia töitä ja asioita, jotka alkavat ja loppuvat. Pelkkä hitaan kehityksen odottelu, tuloksesta haaveilu, saman toisto ja tuijottelu tulevaisuuteen eivät tee minulle hyvää. Siitä syystä keikat ja tv-projektit ovat aivan unelmatyö, sillä niissä todellakin on aina alku ja loppu.
Ensin mietin, että sekä alku- että loppupäässä projektia on oma riemun tunteensa. Mutta itse asiassa näitä palkitsevia riemun hetkiä on projektin aikana yleensä viisi;
Hetki, kun mieluinen keikka lyödään kalenteriin.
Hetki, kun keikka alkaa.
Hetki, jolloin fiilistelee että nyt tämä keikka on meneillään.
Hetki, kun keikka on paketissa.
Ja viimeinen on se hetki, kun ohjelma tulee ulos tai keikasta alkaa liikkua muistoja ja vaikkapa kuvamateriaalia eteenpäin.
Nyt on taas yksi tv-projekti loppunut Suomen kauniissa kesäsäässä ja kolme seuraavaa projektia on taas alkamassa. Jokaisessa saan toteuttaa eri roolia, ja noudattaa erilaisia aikatauluja. Kohta hypätään taas vaihtelun vuoksi myös yötöihin, joten koittakaahan pysyä taas perässä mun rytmissä, ja muistaa, ettei sekään jatku ikuisesti.
Tärkeintä minulle on, että lepoa saa riittävästi silloin kun sitä kaipaa, ja että tukka putkella saa mennä silloin kun sitä haluaa. Itseään kuuntelemalla pystyy keskittämään energiansa niihin rupeamiin kun sitä tarvitaan, ja lepäillä voi sitten myöhemmin sen verran kun keho ja mieli vaativat.
Tämä ei ole ohje kuinka toimia, mutta tämä nyt sattuu toimimaan minun suht energiselle luonteelleni. Joten kuuntelethan sinäkin omaa kehoasi, etkä jonkun toisen.
Ihanaa ja aikataulutonta Juhannusta kaikille!