37 päivää kotona

Nyt on 37 päivää siitä, kun meillä alkoi omasta aloitteesta etäkoulu ja se sellainen omaehtoinen pysyttely kotona. Listasin muutamia huomioita, joita tässä ajassa on tullut tehtyä oman perheen kohdalla ja muuten.

Etäkoulu

Tässä on ollut hyviä ja huonoja puolia havaittavissa. On ollut ihana lukea ihmisten päivityksistä, että koulukiusatut lapset ovat voineet keskittyä nyt puhtaasti kouluun pelkäämättä sinne menoa. Toki samalla harmittaa, että paluu sinne voi olla taas kova paikka. Monelle muullekin etäkoulu on ollut opiskelumuotona parempi, kotona on ollut parempi keskittyä. Osalla tilanne on toinen, se on huono, jopa katastrofaalinen.

Meillä lapset ovat sen ikäisiä, että opiskelut sujuvat pääosin itsenäisesti. Itse lähinnä tirskun, kun kuuntelen salaa videoituja oppitunteja ja muistelen omia kouluvuosia. Vielä en lähtisi lukitsemaan vastausta sen suhteen, onko tämä toiminut oppimisen kannalta paremmin vai huonommin. Taitaa olla hieman ainekohtaista, ja eroja on kouluissa ja opettajissa, kuin myös oppilaissa. Silti eniten meillä mietityttävät kaikki kevään arvosteluperusteet, koska toisella lapsista on se yläkoulun viimeinen kevät ja vielä pitäisi korotella numeroita ja jännittää, mihin lukioon pääsee.

Liikunta

Oma liikkuminen ei ole kokenut muutosta tämän ajan kuluessa. Olen aina ollut hyvä liikkumaan kotona, ja kotoani löytyy aina jotakin laitteita ja painoja. Meillä ryhmäliikuntaohjaajilla on myös valtavia määriä ohjausmateriaaleja dvd:n muodossa eri lajeista, joita on ihan mielenkiintoista kahlata nyt läpi asiakkaan näkökulmasta.

Lapsille tämä on kuitenkin haastavampaa, koska aktiiviset palloiluharrastukset katkesivat kuin seinään. Vaikka lenkillä käydään ja harjoitteita tehdään ohjeiden mukaan, ero on suuri. Tästä puuttuu se iso osa lajien mielekkyyttä, se sosiaalinen kanssakäyminen, joukkue- ja ryhmätoiminta.

Kannustan jokaista ihmistä etsimään ne omat keinot liikkua ulkona tai sisällä. Aika moni tuntuu somessa tuskailevan liikunnan puutteen kanssa, mutta vaikeina aikoina kannattaa olla itselleen myös armollinen, eikä asettaa heti niitä liian korkeita tavotteita tässäkään.

Ruokailu

Ruokailut ovat haasteen paikka monessa kodissa sekä rahallisesti, ajallisesti että mielikuvituksellisesti. Ruokailun suhteen on pitänyt nyt olla vieläkin suunnitelmallisempi kuin ennen. Näin yleensä meillä lasten viikoilla onkin, mutta lapsettomilla viikoilla enemmänkin improvisoin.

Ennen korona-aikaa mulla oli tapana käydä isossa kaupassa tekemässä viikon ruokaostokset kerran viikossa, nyt se on harventunut kertaan kahdessa viikossa. Itse ruoka on muuttunut ainoastaan siten, että nyt tulee tehtyä enemmän ruokia, joiden valmistusaika on paljon pidempi ja määrät ovat vielä isompia, jotta riittää useampaan ateriaan. Aika paljon on tänä aikana tullut tehtyä erilaisia keittoja, ja niihin en ennen ole hirveästi panostanut. Ja tietysti nyt jos koskaan on parempaa aikaa leipoa kaikenlaista vähän useamminkin. Olen aina rakastanut ruuanlaittoa, ja harmitellut että se ei sovi niin hyvin yhteen hektisen elämänrytmin kanssa, niin olen onnellinen, kun nyt siihen on ihan eri tavalla aikaa.

Pukeutuminen

Olen huomannut että somessa moni kertoo kotona oleskelun aiheuttaneen luopumisen päivittäisestä pukeutumisesta, helposti ollaan yöpaidassa koko päivä jollei ole videokokouksia.

Kyllä mullakin kiertää muutamat samat paidat päivisin päällä, mutta yöpaidassa ei ole tullut vietettyä kuin vain jokunen päivä. Mutta kaikki hameet ovat jääneet kaappiin, tilalle ovat tulleet suosikkivaatteina erilaiset collegehousut ja trikoot. Meikkiä on vältetty ja parvekkeella aurinkoa otettu.

Provosoituminen

Elämme monin tavoin kriittistä aikaa. Ilmapiiri on sellainen, joka oikein odottaa mihin voisi taas iskeä kiinni. Kaikessa täytyy olla todella varovainen, niin tekemisissä ja sanomisissa. Nyt ollaan monissa kodeissa todella herkillä ja paha olo halutaan oksentaa johonkin. Nyt ei ole aika tahattomasti provosoida eikä provosoitua. Oma kärsivällisyyteni on ainakin vedettynä ihan äärimmilleen ja yritän ymmärtää ihmisten käyttäytymistä vielä normaaliakin enemmän. Olen tunnettu pitkästä pinnasta, mutta kyllä tänä aikana varmaan tehdään jonkinlaisia ennätyksiä vielä tässäkin.

Ostaminen ja raha

Olen kuullut paljon tarinoita siitä, mitä ihmiset ovat nyt isolla rahalla netistä ostaneet. No, mun ostaminen on kyllä kuollut aivan täysin tänä aikana, enkä muutenkaan hirveästi shoppaile. Enemmän katson vaatehuonettani sillä silmällä, että mitä kaikkea pitäisi taas lahjoittaa tai myydä pois. Ruoka on ainoa, mihin menee rahaa, koska ajaminenkin tipahti aika nollille. Bensaa ei kauheasti tarvitse ostaa, koska töitä ja muita ajomatkoja ei juurikaan ole. Ainoat ruuan ulkopuoliset asiat, joita olen ostanut tänä aikana, ovat kirjekuoret sekä jokin dvi-liitin. Koska nyt ei rahaa mistään oikein tule, ei sitä oikein voi mennäkään. Tilanteen myötä on tullut myös muutettua kaikki puhelinliittymät edullisempiin ja suljettua turhia suoratoistopalveluita.

Siivoaminen ja projektit

On ihana ajatus, että nyt, kun on kotona, koko ajan voisi tehdä erilaisia siivous- ja järjestelyoperaatioita. Mutta ei, ei voi, eikä mielestäni pidäkään. Siisteyden ylläpito on luonnollisesti hyvä ja tärkeää, ja joillekin tilanne on paras mahdollinen erilaisten remppojen ja muiden projektien toteuttamiseen. Itselläni on vasta ollut projekteina valokuvien järjestelyt ja kotitoimiston täydellinen uudelleenorganisointi, ja olen himoillut kirjahyllyyni uutta järjestystä ja täydennystä erään tietosanakirjasarjan muodossa. Kuukausi sitten ajattelin, että nyt jos koskaan on hyvä hetki ottaa projektiksi tuo jo kerran aloitettu ja kesken lopetettu 1000 palan Minion-palapeli, mutta ei toivoakaan. Kyllä sen edelle on osunut kummasti ihan muuta tekemistä. Ehkä sitten toukokuussa…

Muiden auttaminen

Kukin auttaa tavallaan ja muistettava on, ettei tästäkään saa ottaa paineita. Joidenkin voimavarat menevät täysin oman elämän hallintaan ja päivästä selviämiseen. Toinen pystyy auttamaan taloudellisesti, joku toinen hoitamalla käytännön asioita, joku tuomalla positiivisuutta ihmisille. Joku tekee hyväntekeväisyyttä, joku ostaa yritysten lahjakortteja. Toisten keino on olla tukena, kuunnella, pitää yhteyttä ihmisiin ja kenties selvitellä kimurantteja hakemuskuvioita toisille. Mä olen tehnyt jonkun verran hyväntekeväisyyttä tutuille yrityksille eri tavoin. Olen toiminut ruokakuskina, toteuttanut yrityksille kuvauksia kotonani ja näitä teen sen mukaan, miltä tuntuu. Olen myös koittanut levittää sitä positiivisuutta ympärilleni omalla somekäyttäytymisellä ja somehaasteellani, jutellut paljon seuraajien kanssa ja tarvittaessa auttanut kavereita työhön liittyvissä asioissa. Mun yksi voimavarani on positiivisuus ja se myös ärsyttää monia, mutta meillä on kaikilla omat keinomme.

Sosiaaliset kontaktit

Sosiaaliset kontaktini ovat aika samaa tasoa kuin ennenkin, toki nyt tulee vielä enemmän soiteltua Facetime-puheluita ja kyseltyä kuulumisia tutuilta ja ystäviltä. Moni on ihmetellyt omaehtoista eristäytymistäni, mutta olen muistuttanut heitä, että se ei kauheasti poikkea normaalista. Itselleni näiden fyysisten kontaktien minimointi on enemmän kuin helppoa, mutta tiedän, ettei kaikille. Toisille kavereiden päivittäinenkin näkeminen on mielenterveyden kannalta erittäin tärkeää. Koetan tehdä tässä itse vain parhaani ja voin vaikuttaa vain omiin valintoihini. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo.

Mieli

Mielestä huolehtiminen on nyt tavallista tärkeämpää. Kannattaa tarkoituksella välttää sellaisten sivustojen lukemista, jotka itseä ärsyttävät ja ahdistavat. On ihan mahdollista ja hyväkin valita mitä uutisia, ohjelmia, musiikkia ja somesisältöä päästää päiviinsä. Nyt on hyvä hetki lisätä niiden määrää, jotka saavat hyvälle tuulelle. Jokainen tietää parhaiten ne itselleen toimivat, eikä toisten keinoja kannata väheksyä ja arvostella. Tässä kohtaa on hyvä olla itsekäs, eikä pakottaa itseään toimimaan samoin kuin joku muu selviytyäkseen.

Jaksamista ihmiset!