Vuosikymmen tiivistetysti

Mennyt vuosikymmen oli täynnä isoja asioita. Niin työ- kuin yksityiselämän rintamalla lähes kaikki mikä on voinut mennä uusiksi on mennyt. 

Matkailu

Olen tutustunut ja rakastunut ihaniin uusiin maihin kuten Kuubaan. Olen päässyt kokemaan monta muutakin uutta mielenkiintoista maata, ja tiedostanut mihin kaikkialle seuraavaksi haluaisin suunnata, ja mihin en. Olen toteuttanut lasten kanssa 4 kesäistä roadtrippia Euroopassa, ja toteuttanut myös unelmaani yksin matkailemisesta.    

                

   

   

Työelämä

Olen lopettanut useissa niin sanotuissa työpaikoissa, tai paremminkin ehkä lopettanut pitkäaikaisen yhteistyön, ja monia muita työhön liittyviä projekteja ja asioita. Vastaavasti olen aloittanut yhteistyön monen uuden yrityksen kanssa.

Olen myynyt asuntoja, tehnyt hyväntekeväisyystyötä, esiintynyt Vareksessa ja näytellyt rehtoria kesäteatterissa Presidentin istuessa katsomossa. Olen myös joutunut tahtomattani laulamaan julkisesti ja ollut ehdolla vaaleissa, molemmista todetakseni että never ever again.

Olen myös kokenut kamalimman työmatkani ikinä, ja kamalimman työkeikkani ikinä.

Olen toteuttanut unelmiani kuten perustanut blogin, päässyt työskentelemään tv-maailmaan kameran toiselle puolelle, eli tuotantoihin, päässyt emännöimään suomalaisia Karibian risteilyillä, sekä päässyt kouluttamaan tulevaisuuden missikokelaita monessa muodossa, ja perustanut missikisoihin keskittyvän sivuston.

Olen tehnyt yhteistyötä lukemattomien yritysten kanssa. Monien kanssa se on ollut hyvää ja hedelmällistä, joistakin olen saanut oppia kantapään kautta että never again. Kuten edelliselläkin vuosikymmenellä, olen jälleen jäänyt ilman joitakin palkkoja.

Olen myös epäonnistunut monesti, ja kokeillut rahkeitani muutamissa työasioissa, vain huomatakseni ettei minusta tällaisenaan niihin vielä ole. Olen tullut hylätyksi, enkä todellakaan ole työelämässä saanut kaikkea haluamaani. Ja aion epäonnistua ja tehdä virheitä jatkossakin.

Onnistumisia on kuitenkin niin paljon enemmän kuin epäonnistumisia. Olen tehnyt päätyötäni eli juontanut pitkin poikin Suomea, jakanut milloin nimmareita ja milloin ämpäreitä ja poseerannut lukemattomissa yhteiskuvissa. Olen ollut mallina yrityksille, työskennellyt monessa roolissa eri urheiluseuroissa, ja katsonut siinä sivussa aivan liikaa jääkiekkoa. Olen ollut mukana lukemattomissa eri hyväntekeväisyyskampanjoissa vuosittain, ja vastaavasti aiheuttanut erinäisiä kohuja, yleensä liittyen missimaailmaan, vartaloon tai rasismiin.

Olen päässyt juontamaan viidessä eri urheilugaalassa, monissa muissa hienoissa palkintogaaloissa, Suomi 100-vuoden juhlagaalassa Dallasissa, ollut jakamassa palkintoja Venla-gaalassa, ollut saamassa porukalla palkintoa Venla-gaalassa, juontanut televisiossa ohjelmia kuten Suurin Pudottaja, kahdet Miss Suomi-kisat, Tangomarkkinat, Meidän häät, Suomen Kaamein kämppä, Tanssi Peppu Pieneksi, Swim.Bike.Run, sekä ollut esiintyjänä isommissa produktioissa kuten Hula Hula Suomi, Kaunis Elämä, Huippujengi ja Selviytyjät. Olen myös joutunut henkilökohtaisesti kokemaan kanavien hurjan mustasukkaisuuden esiintyjistään.

Olen vuosikymmenen aikana ohjannut ihmisiä liikkumaan kahdella eri kuntosalilla bodypumpin, sh`bamin ja bodyjamin muodossa. Olen päässyt itse nauttimaan hotjoogasta, avannossa käymisestä, tanssin ja ryhmäliikunnan monista eri muodoista, juoksemisesta, ratsastuksesta, ja aidosta salsasta Kuubassa kuubalaisten kanssa. Viime vuonna oli mahdollisuus jälleen hypätä myös laskuvarjolla. Kilpatanssia en ole ikävöinyt vielä tällä vuosikymmenelläkään.

Olen sotkeutunut pakollisesti syvemmin somen ihanaan maailmaan, joutunut kohtaamaan pitkään todella vieraaksi kokemani asiat, selfiet sekä dickpickit, joista molemmista on tullut arkipäivää. Edelleen tiedostan, että sosiaalinen media on paikka jossa minun on työni puolesta oltava, mutta samalla se on kuin toinen todellisuus, illuusiota, sillä siellä postattavilla kuvilla ja teksteillä ei monien kohdalla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Tanssi Peppu Pieneksi- ohjelman kuvauksissa Tallinnassa.

Risteilyemäntänä Karibialla
Tapio Suomisen kanssa juontamassa yhtä monista alueellisista Urheilugaaloista.
Suomen Kaamen Kämppä-ohjelman kuvauksissa rappukäytävässä odottamassa vuoroa.
Eduskuntavaalien 2015 väittelyssä Perussuomalaisten ehdokkaan kanssa.
Kaunis Elämä- ohjelman kuvaukset
Folke Westin kanssa Karibialla isännöimässä ja emännöimässä Lomalinjojen matkailijoita

Ihmissuhteet

Viime vuosikymmenellä olen eronnut ainutlaatuisesta yli 13 vuoden suhteesta, eli kokenut avioeron, sekä kaikki siihen liittyvät asiat, kuten unelmien kodista luopumisen ja lasten kodin muuttumisen kahdeksi kodiksi. Olen ollut kiitollinen noista vuosista, ja ymmärtänyt että kaikki asiat eivät vain voi säilyä ennallaan, ihmissuhteet muuttavat muotoaan. 

Eron jälkeen olen ehtinyt kokea hyvin opettavaisia ihmissuhteita, niin hyvässä kuin pahassa, niin ystävyyden kuin jonkin syvemmänkin muodossa. Yhtä kaikki, olen kokenut paljon ja ymmärtänyt millaiset asiat ystävyys- sekä parisuhteissa minulle toimivat ja mitkä eivät, mitä voin antaa, mitä en, ja missä voin joustaa. Ymmärrän nykyään paremmin mikä vahingoittaa minua ja mikä toista, mitä tarvitsen ja mitä en.

Olen myös löytänyt nykyisen miesystäväni ja tutustunut hänen kauttaan taas hyvin toisenlaiseen elämään. 

Olen onnellinen hyvän ystäväni puolesta, joka vuosien kärsimysten jälkeen on saanut vihdoin askel askeleelta elämänsä kuntoon, ja on saanut ikään kuin toisen mahdollisuuden.

Olen onnellinen myös muutaman muun tutun puolesta, joiden elämänlaatu on parantunut viime vuosien aikana vaikeimpien aikojen jäädessä taakse.

Olen saanut myös nauttia kahden lapsen kasvattamisesta, ja näiden erilaisten vaiheiden seuraamisesta. Olen muuttunut päiväkodissa käyvien pikkulasten äidistä teini-ikäisten äidiksi, ja futis-, lätkä- ja korismutsista pelkäksi lätkämutsiksi, mutta tilalle on tullut muita asioita. Teini-ikä on koittanut, ja seuraan suurella mielenkiinnolla mitä kaikkea seuraavat vuodet lasteni kanssa tuovat tullessaan. Ylpeyttä ja iloa, ja varmasti myös ongelmia ja turhautumista.

Talous

Olen hypännyt avioeron myötä täysin tyhjän päälle ja tuntemattomaan, lähtenyt liikkeelle jälleen kerran nollasta.

Olen muuttanut yritysmuotoani perheyrityksessä työskentelystä jälleen itsenäisemmäksi, tällä kertaa toiminimeksi.

Olen palannut asuntovelallisesta asuntovelattomaksi vuokralaiseksi. Muutin unelmieni omakotitalosta kaksioon, jossa en omistanut sänkyä, vaan nukuin kaksi vuotta pääosin sohvalla. Sittemmin olen vaihtanut isompaan asuntoon, ja hankkinut myös ihan oikean sängyn. 

Olen vaihtanut autoa Volvosta toiseen ja kolmanteen. Autot ovat tärkeä asia minulle edelleen, koska viime vuonnakin tuli mittariin reippaasti yli 60 000 km.

Olen luopunut isosta määrästä materiaa, sekä muutamista tärkeistä asioista uuden elämäntilanteeni edessä. Vastaavasti olen hankkinut joitakin asioita, joista olen unelmoinut nuoruudestani asti. Olen kierrättänyt aktiivisesti vaatteita ja tavaroita eteenpäin lahjoittamalla, myymällä, sekä kirpputorien, torin ja Uffin kautta, ja myös löytänyt uusia löytöjä näistä.

Terveys ja vapaa-aika

Olen myös vuosikymmenen aikana lukenut paljon, mutten tarpeeksi kirjoja. Olen ollut mukana monessa kirjoitetussa kirjassa, ja onpa minustakin ensimmäinen ns ”elämänkerta” kirjoitettu. Toisesta tehtiin jo ehdotus toisen kirjoittajan tiimoilta, mutta vielä ei aika ole oikea. 

Olen seikkaillut viime vuosikymmenellä tv-viihteen nimissä vuoristoissa ja viidakoissa ottaen aivan hulluja riskejä niin taloudellisesti, terveydellisesti kuin mielenterveydellisestikin. Olen itkeä vollottanut tv:ssä kahden ohjelman verran, kokenut fyysisesti hirveimmät 12+ km ikinä sekä tutustunut sairauksiin nimeltä vuoristorauti ja keuhkoödeema. Olen myös pidellyt käsissäni ohjelman, Huippujengi, voittamaa Venla-patsasta, ehkä se oli jonkinlainen kiitos kärsimyksistä. 

Muuten olen sairastanut vain flunssien ja pienten tulehdusten muodossa, vain kerran olen joutunut leikkauspöydälle. 

Fyysisesti kehoni on kokenut muutoksia myös tällä vuosikymmenellä. Se on kokenut moniakin shokeeraavia kokemuksia, vuoristoilmaan sopeutumisen, tai sopeutumattomuuden, ja omanlaisensa kärsimyksen nimeltä Selviytyjät. 

Muutoksia on kokenut paljon myös mieleni, henkinen puoli. Itsetuntoni oli hyvä jo vuosikymmenen alkaessa, mutta se on silti kokenut harppauksen eteenpäin. Olen aina ollut hyvin itsenäinen, mutta vuosikymmenen aikana minusta on tullut sen verran vahva nainen, että sitä on haluttu käyttää esimerkkinä. Olen päässyt puhumaan ihmisille livenä ja blogini kautta itsensä hyväksymisestä, ulkonäköpaineiden torjumisesta sekä itsetunnosta ja muista ajatuksista.

Olen vuosikymmenen aikana kokenut huonon työilmapiirin joka sairastuttaa valtaosan työntekijöistään stressiin, joka näkyy fyysisesti. Olen tehnyt lupaukset oman stressin vähentämisestä, ja luopunut sellaisista töistä ja ihmisistä jotka niitä ovat aiheuttaneet, ja onnistunut.

Olen palannut lähemmäs luonnollista minääni, vahvistanut omaa persoonaani myös ulkoisesti, sekä päässyt lähemmäs sitä afrikkalaista osaa minussa. Olen ottanut lisää tatuointeja, jotka kertovat minun tarinaani. Vuosikymmenen alussa lopetin hiusten värjäyksen, pidennysten käyttämisen ja olen tullut vihdoin sinuiksi oman afroni kanssa, asia, jonka kanssa olen kamppaillut suurimman osan elämääni. Tutkimusmatkani Afrikkaan minussa jatkuu edelleen, ensi vuosikymmenellä ehkä kiivaampana kuin koskaan ennen. Se, minkä kanssa en tule koskaan sinuiksi, on se, kuinka paljon vaaleampi olen vuodesta toiseen, Suomessa ollessa pigmentti haalistuu nopeaan kun aurinkoa on harvemmin saatavilla, eikä aurinkolomiakaan ole enää oikein tullut vietettyä.

Huippujengi-ohjelman kuvauksissa Perussa
Huippujengi-ohjelman voittama Venla-patsas

Vuosikymmenen aikana olen tutustunut mielettömiin ihmisiin niin Suomessa kuin ulkomailla. Olen nähnyt läheltä hienoja tarinoita, myös niitä rankempia, ja ymmärtänyt, ettei mikään estä minua tekemästä tälläkin vuosikymmenellä juuri niitä asioita ja valintoja, joita minä haluan tehdä. Maailmankatsomukseni on avartunut entisestään, ja halu oppia, nähdä ja kokea lisää tuntuu vain kasvavan.

Tämä vuosikymmen kuuluu minulle. Tiedän että tulen tekemään paljon asioita joista nautin ja mitä muut eivät ymmärrä. Seikkailuille, epämukavuusalueella olemiselle ja tuntemattomaan hyppäämiselle on varattu myös tilaa seuraavalla vuosikymmenellä. Joudun myös pakosta hyväksymään epäonnistumisia, sekä joitakin iän mukanaan tuomia seikkoja. Lasit ovat jo hallussa ja kohta on taas käyttöä hiusvärille.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *