Shoppailun monet muodot, osa 3. Internet on ihana, vai onko?

Oonko mä tosiaan vaan vanhanaikainen vai onko kyse pelkästään mieltymyksistä ja tottumuksista? No, mä väitän, että asiassa on pikku ripaus vanhanaikaisuutta, ja muu osa on jaetusti totuttua tapaa tehdä asioita, ja ehdoton enemmistö on puhdasta mieltymystä.

Ihmeissäni kuuntelen niitä tuttujani, jotka vaahtoavat tilanneensa netistä milloin mitäkin. Milloin on tilattu hirveä määrä meikkejä, suteja, kenkiä, huonekaluja tai vaatteita. Koko ajan pukkaa uutta pakettia, ja aina on jokin shoppailusivusto auki. Todella, siis todella vierasta mulle. Tavallaan jollakin tapaa myös kadehdin sitä ostamisen helppoutta heidän tapauksissaan, toki enhän mä ole läheltä nähnyt kuinka stressaavaa tai ajallisesti rankkaa puuhaa se heille on. 

Sen lisäksi ihmettelen muutenkin, kuinka paljon monet ihmiset shoppailevat ja kuinka paljon ihmiset käyttävät shoppailuun rahaa, olipa heillä sitä tai sitten ei. Nettishoppailussa on mun mielestä se vaara, että rahaa on niin helppo syytää menemään ja luottokorttia vinguttaa sellaisen omistaessaan. Pikavippimainosten bannerit eri sivustojen evästeissä, niillä tuskin on ainakaan negatiivista vaikutusta joidenkin ostopäätöksiin. Ostaminen, siihenkin on moni koukussa.

 

Harvoja netistä hankittuja vaatteita

Mä taisin aloittaa mun nettishoppailuun verrattavan shoppailun nuoruudessani, kun sain kerran tai kaksi vuodessa tilata postimyyntiluetteloista parit uudet vaatteet. Silloinhan ei tosissaan netistä, eikä nettikaupoista ollut vielä tietoakaaan. Ellokselta se kaikki alkoi, ja muistan että mukaan tulivat sittemmin myös Halens, Hobby Hall, Anttila ja H&M-katalogit. Suurinta huvia oli, kun pohdin tulevan vuoden vaatetusta, mitä uusia vaatteita saisin tänä vuonna, missä viihtyisin varmasti koko vuoden. Tilauslistojen täyttäminen ensin lyijykynällä, ja sittemmin valintojen vahvistaminen kuulakärkikynällä, se oli ihanaa. Toki listan karsiminen inhimilliseen rahasummaan, se ei ollut. Mutta kun ei ollut varaa ostella, niin piti olla kiitollinen niistäkin muutamista.

Mutta löysinpä tästä heti tiettyjä ongelmia. Huomasin nopeasti, että yhdetkään mitoitukset eivät sopineet mulle, mutta enemmistöä käytettiin edullisuudesta johtuen siitä huolimatta. Mutta väkisinkin jäi fiilis, että vaatteessa ei ole vikaa, vaan minä olen se vaikea puettava ja väärän mittainen ja mallinen ja ties mitä. Pahin muisto on ripiltä pääsemiseen tilattu mekko, jossa selän olisi pitänyt olla reippaasti pidempi kun mulla. Ei se mekko istunut kyllä mistään muualtakaan. Mulla nyt vaan menee niin, että jalat on pitkät ja yläkroppa on lyhyt. Joo, ei toiminut, ja hirveällä hädällä sitten kaupungin kauppoja koluamaan uuden ja edullisen mekon löytämiseksi. Kävi siis hyvin selväksi, ettei meitsin kropalle löydy kovin monista tarjolla olevista liikkeistä sopivia vaatteita. No, onneksi äiti osasi niitä tehdä, ja osasin itsekin.

 

Nettishoppailua voi harrastaa kätevästi villasukat jalassa kotisohvalta käsin

 

Olen aina ollu vaikea shoppailija. Mulle ei tosiaankaan riitä se, miltä joku vaate näyttää jonku toisen päällä. Mulle ei mukavuudesta ja tuntumasta kertomaan riitä se, mitä lukee tuoteselosteessa materiaalista, eikä se, mitä joku valmistaulukko tai edes myyjä kertoo mun koosta. Yhtä lailla kuin instagram-maailma on valheellinen ja muokattu, niin voivat olla myös monien nettikauppojen kuvat. Mun täytyy itse nähdä, kokea ja tuntea vaate, tiedostaa mitoitukset ja toimivuus mun kropalle. Vain minä tiedän, mitkä kohdat ovat mulla käytössä ne kriittiset.

Joka kerta, kun itse poseeraan jonkin liikkeen vaatemallina, muistan että tosiaan, vaikka joku näyttää kuvassa päällä todella hyvältä, se ei välttämättä ollut sitä mulle tuntumaltaan. Vastaavasti myös ne hyvät löytyvät näissä tilanteissa helposti. Vaatteen pitää tuntua tietyltä, jotta siinä viihtyy. Kutsutaan sitä sitten vaikkapa mukavuudenhaluksi. Tätä tuntemusta ei saa tilaamalla vieraasta nettikaupasta, joten uskon vahvasti siihen, että 9/10 valinnoista menisi tällöin omalla kohdalla hutiin.

Tälläkin hetkellä instagramia selatessani joka toinen mainos on jonkin nettikaupan mainos. Ei ole toivoakaan, että ehtisin selata edes näiden kaikkien jollakin tapaa kiinnostavien sivustojen valikoimat läpi, saatikka sitten uskaltautua tilaamaan jostakin merten takaa, sillä riskillä, ettei materiaali, laatu tai muu sopivuus vaan natsaa.

Nettishoppailussa on mulle aivan liian iso mahdollisuus mennä pieleen, eikä mulla ole aikaa siihen mahdolliseen sovittelu- ja palautusrumbaan. Kun ostan vaatteita, ostan vain sellaista, joita taatusti esim työssäni tarvitsen, ja pystyn käyttämään ja hyödyntämään enemmän kuin yhden hetken. Kaiken on oltava ajatonta, koska en voi sietää sellaista kertakäyttöistä kulutusta ja trendien perässä juoksemista, mitä valitettavasti esimerkillään monet meistä julkisuudenhenkilöistäkin edustavat. Mä haluan aina hankkia vaatteen, johon voin huoletta pukeutua näin halutessani vaikka seuraavat viisi tai kymmenenkin vuotta, olipa se jo nähty lehtikuvissa tai instagramissa. Aivan sama. Muistelen tässä, että tälläkin hetkellä kotoani löytyy joskus 90-luvulla postimyynnistä ostettuja koristetyynyjä, enkä ole niistä luopumassa vieläkään.

 

Nettishoppailusivusto, jota saatan lähteä kokeilemaan

Nyt olen päättäny uskaltautua hiukan enemmän tähän nettishoppailun maailmaan. Olen ostanut tänä vuonna jo 4 vaatetta netistä, ja se on kuulkaas paljon se! Nyt aion tilata samasta kaupasta pari lisää, koska olen heidän mitoituksesta hyvin perillä, tutustunut tuotteisiin myös ihan livenä heidän omassa liikkeessään, tunnen laadun ja miellyttävyyden, ja tiedän että ne toimivat mulle aina. Vaikkakin viime toimitus kesti normaalin kahden viikon sijaan yli kaksi kuukautta muutamien kirjavien käänteiden takia, silti tilaan uudestaan.  

Yhdestä toisesta kaupasta tilasin vuoden aikana yhteistyön puitteissa 6 vaatetta, niistä sopi päälle 5. Eli erehtymisen vaara on näissä aina olemassa, ja niin kävi. Kuvaa katsoessa kun ei välttämättä aina muista, että tuo kohta jää mulla aina isoksi, tai tuo on se, joka on aina liian lyhyt tai ahdas.

Päätin ystävän ehdotuksesta rohkeasti kokeilla uutta liikettä, mutta kuinkas kävikään. Kävin selaamassa erään tunnetun nettikaupan yhden tietyn kategorian läpi vakaassa ostomielessä, mutta huonostihan siinä kävi. Mitään en tilannut, enkä edes halunnut, koska mua häiritsivät ja ärsyttivät niin paljon kuviin käytetyt mallit. Nämä on niin tunnejuttuja.

Jos näen vaatteet vain kuvassa jonkun muun ihmisen päällä, silloin on malleilla todella iso merkitys asiaan. Ei se mallin koko, mutta rakenne ja mittasuhteet on oltava oikeat ja myös selkeästi nähtävissä, jotta voin kuvitella, miten vaate ehkä istuisi itselle. Jos mua yhtään ärsyttää mallit, joita sivusto käyttää, se loppuu siihen, ja nyt kävi näin. Next! Mutta jos taas mallit miellyttävät, voi jokin uusi sivusto vielä löytää tien mun lompakolle. Ehkä.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.