Mallin elämässä on yksi iso toistuva kiusaus. Vaikkei itse olisi millään tavalla kova shoppailija, niin houkutuksia tulee nenän eteen tuon tuosta.
Itse en ole edes kuumimpina mallivuosinani koskaan kuluttanut aikaani lukemalla muotilehtiä, enkä tutkimalla mitä ovat uudet trendit missäkin päin maailmaa. Nykyäänkään en seuraa muotisivustoja enkä muotiblogeja, myönnän olevani näistä täysin ja totaalisen out. Olen ollut aina. Olen myös suosinut lauseita “tieto lisää tuskaa” ja “poissa silmistä, poissa mielestä”, eli en edes halua tietää, mitä kaikkea onkaan nyt missäkin tarjolla. Mitä enemmän joitakin ihanuuksia näkee tai tietää niiden olemassaolosta, sitä suurempi hinku niihin saattaa tulla, eli tämä on myös hyvin tietoinen taloudellinen päätös.
No, tämähän menee vaikeaksi aina silloin, kun käy niin, että edessä on kuvaukset, muotinäytös tai jokin juontamasi tv-projekti, johon tarvitsee joka jaksolle vaatteita joltakin yhteistyökumppanilta, tai toisinaan myös omista kaapeista. Katsotaanpa..
- Muotinäytökset:
Muotinäytöksessä lavalla kävellessään oppii helposti tykästymään joihinkin päällään oleviin vaatteisiin, ja tunne siitä, että nämähän todella toimivat, pakkaa vahvistumaan näytös näytökseltä. Eri asia onkin sitten se, käyttäisikö niitä oikeassa elämässä, mutta siinä tilanteessa se ajatus usein jää aika toissijaiseksi. Jos joku asu päällä tykkää kävellä muotinäytöslavalla, on aika helppo siirtyä kävelemään niissä vaatteissa myös muissa yhteyksissä. Etenkin kun näkee kuvia itsestään lavalla, ja joku istuu erittäin hyvin, tuntuu hyvältä, ja nyt vielä kuvissakin näyttää hyvältä, niin se on monesti menoa.Useimmiten näitä vaatteita saa ostaa jollakin alennuksella, joten hintakin on silloin kohdillaan.
- Kuvaukset
Toinen samanlainen tapaus on kaikki erilaiset kuvaukset. Kyseessä voivat olla muotikuvaukset, jossa tehdään liukuhihnalta esim 10-50 vaatteen kuvaus aika nopealla tahdilla. Silloin kontakti yhteen vaatteeseen jää aika lyhyeksi, onneksi. Muotikuvauksissa saattaa tulla tarjonnan paljous vastaan. Silloin onkin vielä tärkeämpää pysyä maltillisena, koska tavallaan olisi kätevää, jos kaikki palkka ei saman tien menisi niihin vaatteisiin.
Sitten ovat kuvaukset, jotka ovat vaikka itsestä tehtävää henkilöhaastattelua varten lehteen. Tässä tapauksessa stylisti on tuonut ison garderoobin vaatteita, joista sovitellaan ja etsitään sopivat asut. Niistä harvemmin tulee heräteostoksia tehtyä, koska stylisteillä on vahvasti tapana tuoda vain tiettyyn haettuun teemaan sijoittuvia asuja. Merkit ovat usein myös kalliita, jotta saadaan hieman sitä luksusta ja muodikkuuttakin kuvauksiin, käyttipä kuvauskohde sellaisia oikeassa elämässä tai ei.
Molemmissa kuvaustapauksissa, malli saattaa saada ostoksistaan alennusta. Joissakin harvoissa tapauksissa vuosien varrella on joitakin vaatteita saanut itselleen kuvauksen tai näytöksen jälkeen. Ne kerrat ovat kuitenkin poikkeuksia. Kuulen usein hassuja olettamuksia siitä, että mallit saavat lähes aina pitää esittämiään vaatteita. Se oletus on kuitenkin väärä.
- Tv-ohjelmat
Kolmas on erilaiset tv-kuvaukset, johon parhaimmillaan on jokin sponsori. Se voi olla itse hankkimasi jo tuttu ja mieleinen vaatemerkki tai vaateliike, tai jonkun muun toimesta hankittu mahdollisesti täysin uusi tuttavuus. Näissä tv-kuvaustilanteissa on myös ihailtavan paljon aikaa miettiä, fiilistellä ja huomata käytännössä toimivat ominaisuudet. Monesti saattaa sama asu olla päällä kokonaisen kuvauspäivän, joten jollei sopivuutta siinä huomaa, ei sitten missään.
Monet näistä yrityksistä, joita erilaisten kuvausten yhteydessä on tullut tavattua, ovat sellaisia, joiden valikoimiin ei muuten ole tullut tutustuttua. Tästä mallista on esimerkkinä Kaino. Heidän tuotteisiin olin kyllä törmännyt joissakin yhteyksissä, mutta koska en ole kovin innokas sovittelija ja etsijä, en ole alkanut sovittelemaan näitäkään. Viime keväänä päästyäni heidän malliston kasvoksi, on ollut helppo asioida heidän kanssaan suoraan jatkossakin. Eikä suomalainen käsityö koskaan menetä arvostustaan minun silmissä.
- Tarjouspäivillä juontaminen
Sitten ovat vielä nämä kaikki mahdolliset tarjouspäivät. Pahimpia ovat monen päivän setit, jolloin jo työnkuva on kävellä tavarataloa ympäri kertoen tuotteista ja tarjouksista. Kummasti siinä väleissä ehtii myös sovitella ja tykästyä jos jonkinlaisiin huippualennettuihin vaatteisiin. Helppous on taattu kun työaikana on jo hoitanut shoppailunkin. Tässä myös pätee se vaara, että palkkansa kuluttaa saman tien. Eli malttia tarvitaan…
Tänään kävin pakollisilla täydennyksillä eräässä keskustan vaateliikkeessä. Oli taas hyvin lähellä, etten häipynyt saman tien, koska myyjä oli sinnikäs kuin kesän viimeinen ampiainen. Huolimatta toistuvista “Kiitos, mä pärjään kyllä” ja “Kiitos, et voi auttaa minua, tiedän itse ihan tarkkaan mitä haen”-lausahduksista, hän jatkoi luetteloaan uutuuksista ja materiaaleista ja siitä mikä voisi nyt olla hyvä ostos.
Tässä yksi syy, miksi kuvaukset, näytökset ja tv-jutut ovat helppoja ja huolettomia tapoja hoitaa shoppailuja. Etenkin kun ei jaksa eikä pystykään kuluttamaan aikaa erinäisiä sopivia vaatteista metsästäessä, koska se ei vaan sovi mulle.
