Multa on aina kyselty uran varrella kauheasti mun idoleita. Keitä ihailin, ketä katsoin ylöspäin, kenestä otin mallia? Voiko toinen nainen olla myös esikuva ja ihailun kohde vai onko nainen naiselle aina susi?
Olen vastannut aina, ettei mulla ole oikein ollut varsinaista idolia. Seiniäni koristivat lapsuudessa hevosten kuvat, eivät mallien, laulajien ja näyttelijöiden. Olen kuullut tämän ymmärretyn kuitenkin myös ikään kuin olisin ollut mielestäni itse parempi eikä kukaan ole kelvannut idoliksi. No sitähän se ei tarkoittanut, asia oli aivan toisin. Tuolloin ei ollut nettiä ja sosiaalista mediaa, josta olisi voinut etsiä itselleen päivittäin omia esikuvia.
Tallessa ovat ne vihot joihin leikkelin nuorena tyttönä ulkomaisten näyttelijöiden tai laulajien kuvia. Bongailin heiltä erilaisia tyylejä, joita olisi kiva päästä itse joskus toteuttamaan. En ajatellut koskaan, että pyrkisin samalle alalle kuin nämä muutamat naiset, vaan ihailin heidän kauneuttaan, karismaa ja tyyliä.
Voiko toista naista kehua?
Tänäkin päivänä arvostan korkealle monta samoilla ja eri aloillakin työskentelevää naista. En häpeile kehua heitä avoimesti tai nostaa esille, olipa kyse sitten luonteenpiirteestä, kirjoitustaidosta, upeista kuvista tai ulkonäöstä. Mitä menettää siinä, jos kehuu toista naista?
Usein kuvitellaan, että me kaikki naiset olemme joko bestiksiä keskenään tai vastaavasti kateellisia toisillemme, emmekä ainakaan halua kehua taikka suositella ketään. Eihän sitä tiedä, vaikka taistelisimme vielä joskus samasta työstä tai samasta miehestä. Tätä on tietysti ollut paljon havaittavissa läpi omankin elämän, ja usein nainen on ollut naiselle susi. Olen silti päättänyt jo vuosia sitten antaa vilpittömiä ja viattomia kohteliaisuuksia ja kehuja toisille naisille. En usko siinä olevan mitään menetettävää.
Idoleita, onko heitä?
Representaatio oli Suomessa 80-90-luvuilla nolla. Keneen olisin samaistunut, kun kenessäkään ei ollut mitään samaa? Suomen mediassa näkyvät naiset edustivat otantaa maan enemmistöstä, josta ei löytynyt vertailukohdetta puoliksi afrikkalaiselle tytölle.
Tanssipiireistä ihailin Hanna Karttusen ja Katja Koukkulan taitojen lisäksi upeutta, tyyliä, kasvoja ja vartaloa. Siinä oli kaksi monen silmissä mieletöntä naista, ja he edustivat keskenään täysin erilaisia naistyyppejä. Useiden nuorempien tyttöjen puheissa kuulin toistuvasti Hannan olevan se, “jonka kasvot sopisivat Voguen kanteen”. Katjassa puolestaan oli minun silmiin vielä enemmän sellaista vahvuutta ja muodokkuutta, pin up-henkistä kauneutta. Muistan, kuinka käsittämättömän hienolta tuntui, jos jompi kumpi pareineen vaikkapa tervehti tanssikilpailuissa, isoja hetkiä.
Kaikkien aikojen nainen, Janina
Ja sitten tuli Janina. Suomen Neito 1993. Seurasin haltioituneena Janinasta kertovia juttuja, tai lähinnä niitä kuvia. Muistan yksityiskohtana, että Janinalla oli upeimmat näkemäni kulmat ikinä ja muutenkin hänessä oli naisellisuutta, karismaa, luontaista seksikkyyttä ja samalla viattomuutta. Muistan ostaneeni muutamat tiettyjä sävyjä sisältäneet luomiväripaletit vain kopioidakseni Janinan meikkejä muutamista tietyistä kauneusjutuista. Janinassa tuntui olevan kaikki kohdallaan, eikä meissä ollut mitään samaa.
Sitten tuli oma aikani. Olin kauhuissani kun ensimmäinen juttuni iltapäivälehdessä oli alusvaatekuvaus jonka kansitekstissä minua verrattiin Janinaan. “Onko Lola uusi Janina?” tai “Lola haastaa Janinan” Jotenkin näin se meni. Koin otsikoinnin nolona minulle, eihän meitä nyt saanut verrata samassa lauseessa.
Vuosien aikana teimme joitain samoja näytöksiä ja keikkoja. Nämä olivat silloin isoja juttuja ja oli hienoa päästä samoihin töihin. No, Janina on kuitenkin aina Janina.
Kaksoisolennot
Somessa kiersi jokin aika sitten haaste, jossa postattiin kuvia niistä, keiltä on kuullut näyttävänsä. Luonnollisesti sitä luulisi, että idoli ja esikuva löytyisi helposti sellaisesta henkilöstä, joksi sinua sanotaan, mutta ei mulla. Muutamat näistä tulivat myös vuosia jälkeeni.
Sade, Beyonce, Rihanna, Tyra ja Naomi, nämä kaikki on kuultu usein. Uran alussa minua hehkutettiin uusille työtahoille ja medialle sanoin “hän on aivan kuin laulaja Sade”. Siihen aikaan mallitoimistollani haluttiin, että mulla oli aina hiukset pois otsalta ja tiukka ala-nuttura, kuten Sadella. Tämä oli tyyli, jolla oma urani polkaistiin käyntiin.
Muistan, kun Suomessa alkoi Suomen Huippumalli Haussa -ohjelma. Sain tuolloin paljon palautetta, että minun pitäisi olla Suomen sarjan juontaja. Oli helppo nähdä, miksi näin ajateltiin, muistutinhan Suomen naisjuontajista eniten Tyraa, joka juonsi alkuperäistä versiota. Mutta eivät asiat nyt kuitenkaan ihan näin mene, en ollut koskaan edes ehdolla.
90-luvulla tehtiin iltapäivälehteen kuvaus, jossa idea oli tehdä näköiskuvia tunnetuista malleista ja näyttelijöistä. Janina oli luonnollisesti Suomen Cindy Crawford, ja Pamela Andersonin rooliin oli siihen aikaan paljonkin tunkua. Linda Lampenius olisi ollut lähimpänä, mutta muistaakseni jutussa käytettiin joko Jenni Rautawaaraa tai Johanna Paulapuroa, jotka olivat joidenkin silmissä Suomen epävirallisia Pameloita. Minusta tehtiin Naomi.
Kommelluksitta ei kuvauksesta selvitty. Kuvat tehtiin siten, että tietty kuva kopioitiin asun, asetelman ja ulkonäön kautta. Olisipa hienoa, jos joku ei erottaisi meitä alkuperäisistä. Valitussa kuvassa Naomi poseerasi uimapuvussa pitkät hiukset suorana.
Saavuin omana itsenäni afroni kanssa paikalle. Kukaan ei kuvausta buukatessa kysynyt hiuksistani, vaan luultavimmin katsoi joitakin minusta otettuja kuvia, joissa minulla oli pitkät suorat hiukset. Meikkaajalla ei ollut suoristusraudasta tai vastaavasta tietoakaan. Minun oletettiin näyttävän lähes luonnostaan siltä kuin Naomi kuvassa. Järkytys oli suuri, kun pöllähdin pakkasesta kiharoideni kanssa paikalle. Kaksoisolennon tekemiseen ei oltu oikeastaan varauduttu muutoin kuin uimapuvun osalta. Tilanteen pelasti se, että monen päivän työrupeaman ansiosta autostani löytyi lähes kaikkea, myös suoristusrauta.
Luonnostaan toistensa näköiset ja tarkoituksella toistensa näköisiksi muokatut
Tuntuu näin jälkeen päin, että ennen kuvauksiin vaadittiin enemmän ideaa ja teemaa kuin nykyään. Näitä olisi hauska toteuttaa vaikkapa nykyisen tarjonnan mukaan. Vaikkapa pelkästään Suomenkin mittakaavassa. Toki seuraan itse eniten maailmassa juuri missikilpailuja, ja niistä löytää usein tuttuja piirteitä. Miss Suomi -semifinaalista löytyy tällä hetkellä Veronica Verhoa muistuttava Anna Pischenko, Alina Voronkova ja Joanna Kuvaja ovat hyvä toisiaan muistuttava duo, ja Miss Missouri USA Megan Kelly on kuin yhdistelmä Sara Sieppiä ja viime vuoden missifinalistia Katariina Juseliusta. Siinä muutama ja kaikki suht luonnollisia ja hyvin kauniita.
Mutta itseäni vähän jännittää tämä toinen vahva ilmiö, jossa tarkoituksella muokataan itsestä idolinsa näköistä. Kim Kardashian on saanut aikaan sen, että enemmän ja enemmän ihmiset kopioivat suoraan jonkun piirteitä. Aika moni kopioija näyttää lopulta toistensa kopioilta, vaikka lähtötilanne ja tavoite oli täysin toinen ja kenties jokin julkisuuden henkilö.
Näihin tunnelmiin, valmiina uuteen viikkoon, muistakaa välillä kehua toisianne!