Nykymaailma kaikkine keksintöineen on kiehtova ja ihmeellinen. Yksi näistä hienouksista on some, jossa useat esittävät kaikkea muuta, kuin mitä oikeasti ovat. Mikäli kaikki tiedostaisivat kyseessä olevan vahvasti illuusioon perustuvan maailman, olisi vähemmän huolta siitä, että jotkut ottavat nämä siellä jaetut ohjeet ja neuvot tosissaan.
Meitä tunnettuja, tai paljon seuraajia omaavia henkilöitä lähestyvät monet eri tahot päivittäin. Yhteistyötä ehdotellaan aina teknisistä laitteista vitamiineihin ja sisustustyynyihin. Monella pää voi mennä sekaisin kun tarjouksia tulee yhtäkkiä ovista ja ikkunoista, mutta parempi on ettei mene. Mikäli on tottunut vaikkapa kuuluisuuden myötä jonkinlaiseen hypeen ja ylitarjontaan, on tällaiseen realistisemmat keinot suhtautua. Jollekin nämä kaikki tulevat kuitenkin vastaan uutena ja ihmeellisenä, eikä välttämättä kukaan ole sanomassa, että kaikkeen ei tarvitse sanoa kyllä. Viime vuosina tämä somemainonta on räjähtänyt käsiin, siten että vaikka en todellakaan kuulu instagramin seuratuimpiin henkilöihin, ovat minunkin meiliboxini silti jatkuvasti täynnä erilaisia yhteistyöehdotuksia, osa tuttuja yrityksiä, osa täysin tuntemattomia ulkomaita myöten. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista tarjouksista, mutta täytyy muistaa, että olen tehnyt töitä erilaisten yritysten mainostamisen kanssa jo yli kaksikymmentä vuotta, eli olen aika hyvä sanomaan ei, mikäli asia tai tuote ei istu minun tarinaani. No miten näiden kanssa sitten toimitaan? Mun mielestä jokainen toimikoon täysin omalla tavallaan, ja tehköön valinnat niinkuin haluaa, koska mehän olemme erilaisia. Kerron vain oman näkemykseni asioista, ja se tärkein niistä tässä kohtaa on muistaa vastuu. Me tunnettuina ja seurattuina ihmisinä olemme aina vastuussa siitä, mitä tuotteita ja asioita seuraajille mainostamme, tai mitä esimerkillämme kerromme. Aina. Muistettava on, että niille tarjouksille, ihan kuin mille tahansa työtarjouksille tai muille, voi ja pitääkin välillä sanoa ei. On pystyttävä pitämään kiinni omista arvoistaan ja omasta linjastaan tässäkin, mikäli on elämässään linjauksia tehnyt.
Omaa uraani luodessa, aina aktiivisimmilta malliajoilta asti olen ollut vastuussa päätöksistä mitä tuotteita mainostan, ja mitä en. Joskus tuote on ns vaarattomampi, vain yksi muiden joukossa, mutta toiset ovat hieman merkittävämpiä laajassa mittakaavassa. Niillä on siis seurauksensa. Jokaiseen mainoskampanjaan on ollut yleensä hyvä syy lähteä, tai jättää lähtemättä. Olen myös saanut kuulla olevani hankala tai vaikea, ilmoittaessani etten pukeudu minulle kuvauksiin tuotuihin merkkivaatteisiin. No, ollaan hankalia. Olen aikanaan kieltäytynyt yhteistyöstä sellaisten yritysten kanssa, joiden arvot tai tavat toimia eivät kohtaa omieni kanssa. Myös yhteistyöstä minun kanssani on kieltäydytty samoin perustein, eli tämä toimii molempiin suuntiin. Ja välillä sattuu myös virhelyöntejä. Eräs tapaus oli alusvaatemerkki, jolle en lopulta kelvannut mainoskuviin ihonvärini vuoksi. Vuotta myöhemmin missin viitta harteilla olisinkin jo kelvannut, mutta minun puoleltani ensivaikutelma yrityksestä oli jo saatu. Tällöin kieltäytyjä olinkin minä.
Koska olen itse tunnepohjalta päätöksiä tekevä, ja sopimukset ovat usein kiinni ihmisten kemioista, niin pelkkä väärä lähestymistapa saa joskus karvani nousemaan pystyyn. Tällaisia tapauksia on tullut vastaan niin mainosten kuin tv-ohjelmienkin tiimoilta. Mieleen muistuu hyvin myös tapaus parin vuoden takaa, jossa ehdotettiin yhteistyötä kosmetiikkaan liittyvän tuotteen tiimoilta. Kerroin mielestäni asiallisesti, ettei valitettavasti ole uskottavaa että kyseistä tuotetta käyttäisin, enkä oikeastaan halua käyttää. Tämä kieltäytymiseni kuitattiin vähättelyllä, että se onkin kyllä ihan siinä ja siinä saako yritys sivustani edes mitään hyötyä, kun seuraajiakin on niin vähän. Jäin miettimään, että kumpi sitä yhteistyötä taas ehdottikaan.. Tuotteet joita en käyttäisi normaalielämässä, niistä olen kieltäytynyt mainosmielessä monesti. Mielestäni yhtä lailla kun seison mielipiteideni ja tekemisteni takana, on minun pystyttävä perustelemaan miksi mainostan jotakin. Toki, jollekin se perustelu voi olla vaikka yksinkertaisesti rahan takii, minulle ei.
Luin eilen uutisen, jossa eräs julkisuuden henkilö oli toiminut toisin kuin itse toimisin. Ottanut niin kutsumansa helpot rahat ja mainostanut tuotetta johon ei usko. Someraivon, katumuksen tai jonkin muun syyn seurauksena hän nyt pahoitteli tätä valintaansa seuraavassa postauksessaan. Tässä aihealue oli niinkin kevyt kuin laihdutus, ja mainostajana hyvin, hyvin hoikasta verrestaan tunnettu julkisuuden henkilö. Eli ei kevyt aihe laisinkaan.. Tästä uutisoinnista tuli mieleeni vain se seikka, että kun mainostaa, pitää muistaa että aina joku tekee niinkuin mainoksessa kehotetaan. Nuorten ja monien aikuistenkin keskuudessa some on yksi ehdottomasti pahimmista paikoista, johon epävarmuuksille altis henkilö voi eksyä vastauksia hakemaan. Laihduttaminen ja siihen kannustaminen ovat itsessään jo aihealueita, jotka tulisi ottaa äärimmäisen vakavasti.
Tässä mainostamisen ihmeellisessä maailmassa paljon mallina työskennelleet ovat joutuneet miettimään näitä kantoja eri asioihin jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Ajatellaanpa nyt vaikka turkiksia. Turkiksista voit olla vain yhtä mieltä, joko puolesta tai vastaan. Mutta vaikuttaako ajatusmaailma vaikkapa muotinäytöksessä turkisfirman sisääntuloissa esiitymiseen? Sen päättää jokainen malli itse. Kantansa voi kertoa ääneen tai olla kertomatta, ja malleilla tämä aihe on ajankohtainen läpi uran. Mielestäni täytyy olla selkeä kanta tietyn tyyppisiin asioihin, kun niitä lähtee omalla äänellään tai kasvoillaan mainostamaan tai vastaavasti ei lähde. Omat syyni löytyvät yleensä omasta elämästä, siitä että ne ovat asioita ja tuotteita, jotka oikeasti ovat osa elämääni, enemmän kuin sen yhden postauksen verran. Mutta kuten sanoin, se on minun tyylini, ja varmasti sulkee monia hyviäkin juttuja joskus pois. Mutta, kukin tyylillään.
Ole siis mitä mainostat, seiso asiasi takana. Ja mieti ennen kuin.