Korona-aikaan naisten keskuudessa on iloittu, ettei ole tarvinnut laittautua, ja samalla on ihmetelty, kuinka luontevaa on ollut kulkea kaupungilla ilman meikkiä. Vuosi 2020.
Meikittömyys. Olen tällä viikolla arvioinut erään mallikilpailun ehdokkaiden meikittömiä kuvia. Joku mainitsi kuvien yhteydessä termin “lumiripset”. Omat ripseni ovat aina olleet tummat kuten muutkin piirteet. Tanssivuosieni alussa olin itsepäisen varma, että ripseni olivat jopa niin tummat, etten tarvitse ripsiväriä tai tekoripsiä kilpaparketille. Niinpä niin.
#nomakeup #nofilter
Some on läsnä päivissämme, ja siellä näkyvät kuvat ovat valitettavan usein kaukana sekä todellisuudesta että luonnollisuudesta. Joskus poikkeuksena tähän huolella suunniteltuun filtterein käsiteltyyn ja värisävytettyyn feediin halutaan laittaa luonnollinen kuva. Siinä sitä nyt vihdoin uskalletaan olla ilman meikkiä, ja siitä pitää tehdä erikseen maininta #nomakeup. Niin iso asia se nykyään joillekin on, kun esiintyy kuvassa tai somessa ilman meikkiä.
Monesti mieleeni jää kysymys, oltiinko niissäkään sittenkään ilman meikkiä? Kuvasta voivat myös näkyä filtterit tai ripsipidennykset, ja näitä sitten selitellään jälkeen päin.
Mä vedin juuri 40 päivän tarinarupeaman omassa somessani videoiden muodossa ja olin lähes kaikissa ilman meikkiä. Huulipunaa laitoin toisinaan, koska sehän jo tekee muutoksen. Mun seuraajat saavat kyllä nähdä mua tasaisesti meikillä ja ilman. Meikittä olo ja meikittömät kuvat ovat normaalia minulle, en tarvitse niitä tai uskallustani korostamaan #nomakeup -tunnisteita.
Teinit, kokeilut ja kauneuspilkut
Teininä opettelin meikkaamista jatkuvasti. Muistot ovat huvittavia. Oli väärän väristä meikkivoidetta, äidltä salaa lainattua värivoidetta ja mitä milloinkin. Muistan, kun luokkakaverini sai uuden huulikiillon, sellaisen valkoisensävyisen. Sitä lainasivat kaikki tytöt, paitsi minä, jopa sen vuoden valokuvauksessa. Olin ainoa, kenen omiin väreihin se ei sopinut, kaikille muille sopi.
Mutta mulla oli jotain aivan omia juttuja. Jos kasvoihini osui yksittäinen finni sopivaan kohtaan, tapani oli tehdä siitä ruskealla kajalilla kauneuspilkku. Kukaan ei osannut tällöin epäillä finnin olemassaoloa. Näitä pilkkuja näkyi mun kasvoissa kyllä aika ajoin muutoinkin, vaikkei finniä olisi ollutkaan. Tanssimaailman peruja olivat nämäkin hauskuudet.
Yksi luokan poika sanoi mulle kerran meikatessani ennen tunnin alkua, etten tarvitsisi meikkiä. Se hirvitti, koska silloin oli meneillään vaihe, jossa vaati todellista uskallusta edes ajatella tulevansa kouluun ilman meikkiä.
Kouluaikaan trendejä oli pakollista seurata, jotta tulisi hyväksytyksi eikä pistäisi silmään tavallista enempää. Muistan silti tytön, joka juoksi lukion liikuntatunnilla lenkkiä helmet kaulassa, koska se kuului tiukasti hänen omaan tyyliinsä.
Rusketus ja sen puute
Vaikea ajatella, että puoliksi tummaihoinen kokisi olevansa joskus liian vaalea. Palataan tanssimaailmaan. Siellä luotiin illuusiota tanssien alkuperämaista. Piti näyttää milloin kuubalaiselta, milloin brasilialaiselta. Kisa oli kovaa, mitä tummempi, sen parempi. Ilman itseruskettavaa olin auttamattomasti vaalein. Sitä sitten levitettiin muutama päivä ennen kisoja, ja jatkettiin kisapäivään saakka, jotta varmasti väri olisi tarpeeksi syvä. Itse meikki oli täyttä teatteria ja karnevaalia pigmentteineen.
Oikeassa elämässä en ole itseruskettavia tarvinnut, vaikka olen talvisin kuin liian kuumassa pesty värinsä menettänyt vaate. Kuvauksissa meikkaajani nauraa aina värieroa, jonka rasvaaminen saa ihooni aikaan. Nämä ovat näitä tummaihoisten juttuja. Vierastan ajatusta arkena käytettävistä rusketusaineista, joita tietty ikäryhmä nykyään suosii. Koen niiden liittyvän pelkästään esiintymiseen.
Instagram-face ja kasvotrendit
Someajan yksi villitys ovat muutamina vuosina olleet erilaiset “instagram-meikit”. Meikki joka on kuin naamio tai maalaus kasvoilla kaikkine lukuisine kiiltoineen ja varjoineen. Kyseisessä tyylissä kaikkien kasvot meikataan lähes identtisesti, kulmat, huulet, silmät ja varjostukset ja vielä valopisteet nenänpäähän. Omalla luustolla, iholla ja piirteillä ei tässä meikissä juurikaan ole väliä. Kyseinen meikki on luotu näyttämään hyvältä kuvissa ja ja valoissa, ja kaikki siten meikatut muistuttavat enemmän ja vähemmän toisiaan.
Itse karsastan useita trendejä ja ilmiöitä, tätäkin. Aina välillä kadulla törmää nuoriin tyttöihin, joilla on tällainen meikki keskellä kirkasta päivää. Se hyppää rajusti silmille katukuvassa ilman studiovaloja. Valitettavasti näitä näkee sekä nuorilla että missimaailmassa nykyään aivan liian paljon.
Meikkaamisen tarkoitus
Mulla meikkaaminen liittyy esiintymiseen ja työhön. Mielestäni huoliteltu ulkoinen olemus on jollain tapaa kohteliaisuus muille ihmisille. Olen aina ollut kiinnostunut meikkaamisesta, ja myös hyvä ja nopea siinä. Mulla ei ole säännöllistä “arkimeikkiä” tai toistuvaa “juhlameikkiä”. Meikkaan kuten kokkaan, eli improvisoin, kokeilen ja teen fiiliksen mukaan. Omien piirteiden korostaminen on ensisijaista, mutta joskus on hauska leikitellä meikin luomilla eri mahdollisuuksilla.
Talvella kaipaan useasti meikkivoidetta, koska silloin ihoni on niin haalistunut. Heti aurinkoa saatuani en mielellään käyttäisi meikkipohjaa ollenkaan. Esiintyminen kuitenkin vaatii ehostusta, joten minulta löytyy samaa meikkivoidetta montaa eri sävyä, joita sekoittelen sen hetkisen pigmentin mukaan. Jos ei ole tarvetta, en meikkaa, ja meikitön minä onkin se aidoin.
Ihmeellinen, ihana iho, saanko kokeilla?
Tyttäreni tietää melkein enemmän ihonhoidosta kuin minä. Hän on ollut perillä korealaisista trendeistä jo vuosia, minä puolestani en ole kokeillut edes kangasnaamiota.
Geenini ovat sellaiset, ettei kasvoilleni tapahdu oikeen mitään. Yksittäisiä ryppyjä ilmestyy silloin tällöin lisää. Ihoni on aina ollut meikkaajien unelma, ei värin, vaan muun osalta. Se ei ole vaatinut kovaa ehostusta eikä hoitoa. Tänäkin päivänä törmään siihen kun joku tuntematonkin pyytää saada kokeilla niin kaunista ihoani, se on outoa.
Itselleni on tuttu sanonta “mustat naiset eivät ikäänny”. Tällä viikolla oli iltapäivälehdessä juttua Gabrielle Unionista, kuinka hän menisi teini-ikäisestä, vaikka on 47-vuotias. Jos katsoo muita tunnettuja mustia naisia maailmalta, voi havaita saman. Geeneillä on tässä oma merkityksensä.
Tällä viikolla silmiin osui myös otsikko ihonhoidosta. Siinä mainostettiin poikkeuksellisesti terveempää ihoa vähemmillä purkeilla. En itse pysty juurikaan vähentämään, löytyy vain kaksi purkkia, yö- ja päivävoide. Meikinpesu sujuu yhdellä tuotteella, ja silmämeikin poisto tarvittaessa toisella, maksimissaan tuotteita on neljä. Ystävien pussukoista löytyy kymmeniä eri tuotteita, koen sen vieraaksi.
Katson aina ihmetellen erinäisiä meikkitutoriaaleja joissa laitetaan useita eri ihonhoito- ja meikinpohjustustuotteita ennen kuin meikkausta päästään edes aloittamaan. Olisin luultavasti valmis siinä kohtaa, kun muut vasta aloittavat itse meikkaamisen.
En ole mainostanut ihonhoitotuotteita, koska en koe tarvetta tai halua kokeilla mitään uusia. En ole ollut kasvohoidossa, enkä käy kosmetologilla. Ei tarvetta, eikä halua. Olen kuullut useammin kuin kerran, etten ole perinteinen tai “normaali” nainen tässäkään suhteessa.
Sulla on varmaan botoxia..
Uudet meikkaajat kehuvat aina ihoani, ja kysyvät rutiineistani, joita ei ole. Tutustuessani uusiin ihmisiin kysytään usein varovasti, missä olen laittanut botoxia, kun kasvoni ovat niin upeat ja sileät. En missään, ja sen näkee ylläolevista kuvista. En halua kenenkään koskevan kasvoihini millään tavalla, meikkituolissa istuminenkin tuntuu enimmän osan ajasta epämukavalta.
En kritisoi nykyajan kauneustrendejä ja uusia keksintöjä kuten ripsipidennykset, pistoshoidot, mesolangat, microblading ja muut. En tiedä edes kaikkia mahdollisuuksia enkä oikeita termejä. Arvostan hyviä tekijöitä ja olen nähnyt monia hyviä tuloksia, mutta myös huonoja. Ne kuitenkin saattavat parantaa ihmisen omaa elämänlaatua ja jokainen tekee kasvoilleen mitä itse haluaa. Minulle ne ovat vieraita, enkä halua kokeilla, vaikka mahdollisuutta aika ajoin tarjotaankin.
En osaa juurikaan kertoa ihonhoitovinkkejä niitä kysyville. Kysyä voi, vastaan sen verran kuin osaan.
Näihin tunnelmiin hyvää loppuviikkoa, nautitaan auringosta!