Kun trendit ärsyttävät eikä muodokkaille naisille löydy mieleistä muotia, pitääkö asialle itse tehdä jotakin?

Olen aina ollut se, joka toivoo kouluihin koulupukuja. Silloin varallisuus ja sen puute ei olisi niin silmiinpistävää ja kiusaaminen ja sen lieveilmiöt vähenisivät. Olen aika allerginen merkkilaukuille ja luxusbrändeille sekä sille, mikä jonkun kertoman mukaan on nyt muotia.

Jos mediassa näen otsikon tyyliä “Tämä takki pitää nyt olla kaikilla” tai “Näin pukeutuu muotitietoinen nainen”, pyöräytän välittömästi silmiäni ja ärsyynnyn.

Luksusta ja tavallisuutta

Mulle on jäänyt traumoja trendeistä jo kouluajoilta. Lapsuudessa varakkaammista perheistä tulevat ostelivat kouluun jatkuvasti uusia kalliita kashmirneuleita sekä Leviksen tai Dieselin farkkuja. Me muut emme.

Äitini teki minulle paljon vaatteita, koska muuhun ei kolmen lapsen yksinhuoltajalla juuri ollut varaa. Äitini oli hyvä ompelemaan ja kolmannella luokalla kuvauksessa pukeuduin äidin kutomaan hevospuseroon.

Yläasteella tein itse joitakin vaatteita arkikäyttöön, ja lukiossa äitini teki minulle muodin mukaisen päällystakin. Kaupoista ei joko saanut, mitä halusi, tai sitten ne maksoivat aivan liikaa. Suomessa on muutenkin aina menty tiukasti vuodenaikojen sesonkien mukaan, mutta tänä päivänä asiaan tuo helpotusta maailmanlaajuinen nettishoppailumahdollisuus.

En meinannut nuorena millään löytää omaa tyyliäni. Nuoruus oli jokapäiväistä epävarmuutta afrosta ja ihonväristä. Kumpaankaan ei ollut tarjolla apuja katukuvassa eikä muodissa. En myöskään ymmärtänyt, mikä sopii arjessa kropalleni ja mikä ei. 

Kilpatanssimaailmassa olin kuitenkin itsevarma ja trenditietoinen. Sen maailman trendit tunsin ja tiesin, mikä oli minua. Osasin piirtää äidilleni pukuluonnokset, jotka hän ompeli ja minä tai me yhdessä koristelimme puvut. Unelmoin aina omien pukujeni tekemisestä, mutta tuohon aikaan minä vain ideoin uusia asuja kotonani olevan sovitusnuken päälle.

Rohkea pukeutuminen

Jo tanssiaikoina pukeutumiseni oli rohkeaa, pientä ja paljastavaakin. Ihailin lattaritrendejä, värejä ja pin up -henkeä. Rakastin pukeutua näyttävästi etenkin parketilla. Tanssijoille rohkea pukeutuminen on helpompaa ja tavallaan myös sallitumpaa. Kun osaa kantaa itsensä ja liikkua kauniisti, ei rohkeakaan vaate näytä sopimattomalta tai tyrkyltä. Joka vuosi on kohistu jostakin TTk-parin asusta, sillä poikkeavathan ne toki rohkeudessaan katukuvasta.  

Alusvaatteissa ja uimapuvuissa on sama, kun niitä esittelee kuvissa tai lavalla. Ne ovat itsessään jo niin rohkeita ja seksikkäitä, ettei malli tai poseeraus saa enää sitä olla, jotta homma ei lipsu väärän tyylilajin puolelle. Ne vaativat osaamista. 

Kun aikanaan aloin hahmottaa oman vartaloani, aloin myös korostamaan rohkeammin tiettyjä ominaisuuksia. Olen aina ollut hyvin tietoinen kropastani ja siitä, mitkä kohdat aiheuttivat hankaluuksia asujen sopivuuteen. Olin tietoinen myös siitä, mitkä ominaisuudet olivat ulkopuolelta toivottavia.

Kun tanssijana itse koki olevansa liian pitkäraajainen, eikä omasta mielestään tarpeeksi lihaksikas, niin mallintöissä saman vuorokauden aikana saikin kuulla olevansa liian lyhyt ja liian lihaksikas tai iso. Ei ihme, että oli jonkin verran ongelmia pitää kiinni niistä omista mielikuvista ja tykkäämistään piirteistä, kun ne olivatkin yhtäkkiä haitta töissä. 

Ei muoteille ja trendeille

Kauppojen kuumimmat trendit eivät ole koskaan olleet minua varten. Ne ovat useinmiten aiheuttaneet itselle boikotointifiiliksen. En ole halunnut upota massaan, enkä ole halunnut erityisiä tämän hetken ykkösvaatteita, jotka näyttävät jo parin kuukauden päästä oudoilta. Panostan vaatteisiin, jotka ovat ajattomia, eivätkä edusta sitä kuuminta hottia. Tällöin niiden käyttöikä on loputon.

Koetin epävarmimpina aikoina kopioida muiden tyylejä, mutta tiedostin, etteivät ne tuntuneet omilta. Lasten saannin jälkeen olin eniten hukassa, koska vartalo ei ollut saman muotoinen kuin ennen raskautta tai sen aikana. Pelkäsin samaan aikaan näyttäväni olevani taas raskaana tai olevani liian rohkea, koska olinhan nyt äiti. Silloin ei ollut tarjolla rohkeimpia äitiesimerkkejä kuten Kim Kardashianit ja muut. Lisäksi media ja yleisö loivat paineet sille, että julkkisten piti päästä eroon raskauskiloista päivissä. Jos näin ei käynyt, piti niitä osata sopivasti peitellä.

Vaikka olen ollut koko elämäni kauneuden ja viihteen parissa töissä ja olen ostanut hirmuisia määriä vaatteita työni takia, en ole innostunut trendien aallonharjalla ratsastamisesta. On aivan ihanaa esitellä näytöksissä ja kuvauksissa lukuisia erilaisia vaatteita. Silti harvassa ovat ne kerrat, kun asuista jää fiilis, että ne todella istuvat ja tuntuvat miellyttäviltä ja haluan ne pysyvästi osaksi vaatekaappiani. Aina, kun sellainen osuu kohdalle, tarttuu se mukaan.

Olen usein syönyt kuormasta, koska saan työni kautta hyviä etuja. Tällä alalla on myös pakko ostaa uutta, koska etenkään työkseen esiintyvä nainen ei voi käydä keikoilla samoissa vaatteissa, etenkään näinä internetin ihmeellisinä aikoina.

Vaatehuoneen salat

Ystäväni roudaa joka kevät ja syksy vaatteitaan kodin ja vintin väliä. Ihmettelen sitä aina. Pystyn yleensä käyttämään samoja vaatteita vuodenajasta huolimatta, tyylini ei varsinaisesti muutu vuodenaikojen mukaan, monet asut voi tuunata sopimaan jokaiseen vuodenaikaan.

Usein postatessani kuvia someen, vähintään yksi kysyy vaatteen, merkin, koon tai istuvuuden perään. Pettymys on usein suuri, kun omat vaatteeni eivät ole meneillään olevasta sesongista. Ne saattavat olla usein vuosienkin takaa. Yhteistyökuvioissa on tietysti toisin, nehän ovat sitä tämän hetken hittiä.

Vaatehuoneestani löytyy vaatekappaleita 24 vuoden takaa. On Miss Universum -kisojen kengät, on American Dream World -kisan bikineitä, Vares-leffan farkkuja ja paljon muutakin aarteita uran varrelta. Vaatteillani on tarina ja historia, ja osaan nimetä, missä tapahtumassa mitäkin on käytetty. Vanhimpiakin vaatteita käytän toisinaan, sillä vaikka kroppani onkin muuttunut, ei se ole muuttunut niin paljoa kuin moni luulee. Oma pukeutumiseni vaihtelee tilanteen ja tilaisuuden mukaan. On konservatiivista, sporttista, seksikästä, näyttävää ja arkista. Joka tilanteeseen jotakin.

Kierrätys pohdituttaa

Olin vuosikausia vakioasiakas samalla kirppiksellä. Sinne viedyistä kamoista lasten vaatteet olivat aina helpoimpia saada myytyä. Kuitenkin omat erikoisuudet harvemmin löysivät käyttäjää kirppiskävijöistä, ainakaan saman kokoista. Tähän olen pohtinut ratkaisua pitkään sitä vielä saamatta.

Olen jossain kohtaa lahjoittanut somen kautta joitakin erityisiä vaatteita ja vien paljon tavaraa Uffiin. Vaatteita on kertynyt paljon myös käyttämättömiä. Näihin tarvitsisin jonkin tomivan keinon saada ne pienellä korvauksella eteenpäin, koska kaikkea en minäkään halua lahjoittaa, jotain pitäisi jäädä itsellekin. Toisaalta en haluaisi tehdä numeroa itsestäni ja siitä, missä jotakin asua on käytetty, mutta toisaalta taas jollekin se saattaa olla tärkeää. Käytetyt kenkäni lähtevät yleensä liikkeelle helposti netissä, niille kun on ihan oma ostajakuntansa.

En juurikaan luovu hyvistä vaatteista, koska monia tiedän käyttäväni taas vuosien päästä. Koen turhaksi laittaa jonkin eteenpäin hankkiakseni taas samanlaisen tai huonomman version muutaman vuoden päästä.

Tyyliä, kauneutta ja seksikkyyttä muodokkaalle naiselle

Suomessa on tilaus muodokkaiden naisten muodille. Saan paljon kyselyjä, mistä kaltaiseni kurvikas nainen löytää kauniita, seksikkäitä ja tyylikkäitä vaatteita. Usein ne ovat Amerikasta, koska siellä nyt vaan kaikki on isompaa ja jo aikoja sitten on oivallettu, että kokoon katsomatta voi haluta pukeutua seksikkäästi ja kauniisti. Koon ei tarvitse määritellä tyyliä. 

Suomesta puuttuu muodokkaille naisille tarjontaa. Muutamia liiikkeitä toki löytyy ja joissain liikkeissä on isompiakin kokoja tarjolla, mutta paljon isompaan satsaukseen olisi saumaa. Koska olen itse suunnitellut ja tuunannut paljon asuja, tunnen aina tiettyä turhautumista, kun haluamaani ei vain ole tarjolla. Monesti tuntuu, että vaatteet ovat vähän sinne päin, mutta niissä häiritsee laatu, mittasuhteet tai istuvuus.

Kuka saa pukeutua seksikkäästi?

Saako ikäiseni ja kokoiseni nainen, äiti tai kuka tahansa nainen pukeutua miten haluaa? Halutessaan jopa avonaisin kaula-aukkoihin tai muuten seksikkäästi? Mielestäni saa. Olen ollut etunenässä marssimassa aiheeseen liittyvissä mielenilmauksissakin.

Olen huomannut, että jos hoikka tai pienirintainen nainen pukeutuu samaan asuun kuin minä tai joku minua muodokkaampi nainen, on se ihan ok eikä juuri aiheuta reaktioita. Mediassakin napaan asti auki oleva etumus on tällöin vain “tyylikäs”, “seksikäs” ja “trendikäs”. Mutta rintavamman ja muodokkaamman naisen kohdalla sama asu koetaan helposti tyrkkynä, halpana ja liian paljastavana ja rohkeana. Sama vaate, mutta eri tuomio, koosta riippuen. 

Toisinaan ihmettelen, miten ihmeessä en ole lähtenyt vaatetusalalle, kun on kerran niin vaikea löytää muotia, jossa tyyli ja koko täsmää. Ei ole tullut sellaista tilaisuutta vastaan, enkä ole koskaan etsinytkään, mutta jos tulisi, voisihan sitä miettiä, sitäkin.