Tiedättekö sen tunteen, kun on tilaisuus tulossa, ja “ei ole mitään mitä laittaa päälle”? Kyllä, uskon että enemmistöllä on ollut näitä hetkiä, useampiakin.
Nykymaailmassa ongelma ratkaistaan hyvin usein ostamalla jotain uutta sitä tilaisuutta varten. Kyllä, näin toimin joskus myös itse, eikä siinä ole mitään pahaa. Toki, se vaatii rahaa, ja sitä ei kaikilla ole, ei aina itselläkään. Kirpputoreilta ja muista second hand-paikoista löytyy hyviä löytöjä usein, mutta, entäpä jos tarkastelisikin hieman tarkemmin, mitä itsellä oikeastaan jo on? Keksisiköhän niistä jotakin? Jospa vaikka kierrättäisi? Tuunaisi tai ompelisi ihan itse? Näin mä tein. Taas.
Viime lauantaina oli vuorossa mulla neljäs vuosi peräkkäin Varsinais-Suomen Urheilugaalan juontajana. Eli iltamekkoa tarvittiin, koska luvassa oli isot ja arvokkaat lähes 1000 hengen juhlat, monia kymmeniä jaettavia palkintoja, paljon kuvia ja kaikkea.
Kun esiintyminen on ammatti, ja vieläpä julkinen sellainen, kuuluu asiaan pukeutua työnsä vaatimalla tavalla. Juonnettavia juhlia ja tapahtumia on paljon, eikä kaikissa vaan voi olla yhdessä samassa iltapuvussa. Valikoimaa pitää olla. Keinot ovat monet henkilöistä riippuen. Monet maamme esiintyjät käyttävät omaa tai satunnaista stylistiä, monet hakevat erinäisistä pr-toimistoista ja showroomeista asuja itselleen lainaan, ja myös suoraan suunnittelijoilta haetaan vaatteita edustustilaisuuksiin. Olen aina vähän poikennut tästäkin kaavasta, mutta muutaman kerran olen Kisu Korsin luomuksissa liihotellut.
Olen halunnut aina itse päättää mihin pukeudun, ja omistaa kaiken mitä käytän, eli pukeutua omiini. Se sellainen lainaus- ja etenkään jonkun toisen stailaamana olo ei vain ole koskaan oikein sopinut mulle. Haluan olla minä, en jonkun muun luoma ja tekemä minä. Samalla haluan alleviivata sitä aitoutta ja oman itsensä riittämistä, kuin myös oman kaappien sisältönsä riittämistä. En myöskään koe missään villeissä kuvitelmissanikaan itseäni miksikään maailmantähdeksi (Tai edes Suomen), jolle ajatuksen tasolla haluttaisiin kilpaa suunnitella asuja. Se ajatus lähinnä huvittaa itseäni.
Nuorena ompelin itse paljon, ja äitini teki kaikki upeat kilpatanssipukuni, hääpukuni ja paljon muuta. Minä suunnittelin, hän toteutti. Vuosia myöhemmin sain erään työn sivussa väsäillä harrastuspohjalta asuja tanssiryhmälle, se oli hauskaa ja palkitsi sitä luovaa osaa minussa.
Pari vuotta sitten tuunasin itselleni Venla-gaalaan iltapuvun, eipä olisi kellään samanlaista.
Nyt olin jo pidempään halunnut jotain Espanjahenkistä mekkoa, eikä missään ollut tullut sellaista vastaan hyvällä hinnalla, tai juuri halutulla tyylillä. Mulla kun on myös kukkaron nyörit aina hyvin supussa kaiken ostamisen suhteen, niin edes työvaatteisiin ei heitellä euroja ihan noin vain.
Kaapissani oli noin 15 vuotta roikkunut eräs punainen iltapuku, joka ei ollut enää pitkään aikaan ollut käyttis sellaisenaan. Tosin viimeksi viikko sitten kaverini sovitti tuota samaista pukua, ja olisi saattanut sen ottaa itselleen.
Puku jäi kuitenkin minulle. Nyt lopulta parin vuoden pohtimisen jälkeen päätin leikata kyseisen puvun kahtia, ja säästää tuunattavaksi ainakin tuon punaisen helman. Näin tein lauantai-aamuna, kun gaalaan piti lähteä jo muutaman tunnin kuluttua, yhden aikaan. Muutama tunti aikaa, hyvin ehtii.
Ajatukseni oli tehdä yläosaksi joko sama viritys kuin edellisessä julkisessa tuunauksessani, tai mahdollisesti eräs jo käytöstä poistunut paljettimekko. Kokeilin, ja suunnittelin, ja ajatus vaikutti hyvältä. Olin kuitenkin kaivannut nyt pitkähihaista iltapukua, ja mietin olisiko mulla jotakin siihen. Sitten muistin erään espanjalaistyyppisen lyhyen mekon.
Mix and match, ja näistähän tulisi aivan täydellinen. Toki, jotain extraa tarvittaisiin, jotain koristetta joka loisi vielä lisää tätä tunnelmaa.
Omasta “leikkaa/liimaa/askartele/ompele”-korista löytyi nopeasti 1995-vuoden Lattareiden SM-kisoihin tehdystä puvusta irroitettuja koristeita. Oli siis mustaa roikkuvaa aaltoilevaa helminauhaa, ja joku muhkea rusetti olisi myös jees. Sellainenkin onnistui vielä tehdä.
Vyötärön siistiminen, koristeiden ompelu, rusetin ompelu, ja vielä itse pukemistilanteessa hameen kevyt ompelu yläosaan kiinni. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin vielä strassaillut kokonaisuutta. Nyt ei ollut, Ja strassiliimakin oli kuivunut. Näillä mentäisiin.
Pukkarikaverillani oli hauskaa, kun hän katsoi miten seisoin peilin edessä ja ompelin pukua itseni päälle selän puolelta. Perinteistä touhua, yleensä vaan sitä ei kukaan näe.
Tukka päähän, punat huuliin ja isot samaa tunnelmaa henkivät korut korviin. Valmis.
Ei stressiä, vain loppuunmyyty lähes tuhannen hengen gaala ja koko ilta stagella. Omassa virityksessä.
No mutta toisaalta, Venla Gaala aikanaan televisioitiin ja kuva oli joka lehdessä. Tämä olisi iisimpi, tavallaan.
- Suunnittelu ja valmistus: minä itte
- Tykötarpeet: omat kaapit ja laatikot
- Valmistusaika: muutama tunti
- Kustannus: 0 euroa.
Ja kuka sanoi että juhlapukeutuminen on kallista?
Jos käyttää asioita mitä kaapista löytyy, ei ole. Se vaatii vaan hieman luovuutta ja paljon uskallusta. Aina ei ole pakko ostaa uutta.