Wau Englanti, Lontooseen shoppailemaan, syömään hienosti ulkona ja tapaamaan hirveät määrät uusia ihmisiä. Sillä ajatuksella moni ajatteli mun lähtevän kauan odotetulle lomareissulle, kun kerroin että oon menossa Englantiin. Mutta eivätpä tienneet kuinka väärässä olivat, jälleen..
Vuoden vaikein aika
Kevät ja alkuvuosi ovat mulle aina haastavinta aikaa. Alkuvuosi on aina todella hiljainen työrintamalla, mikään ei oikein tunnu lähtevän käyntiin. Vapaasta ajasta pitäisi juuri silloin osata nauttia, pitäisi osata lomailla ja ottaa ilo irti, tai työstää asioita jotka ovat työkiireiden takia olleet paussilla.
Kaikki tämä on kuitenkin usein mahdotonta, kun sitä joutuu pohtimaan tulevien kuukausien töitään niitä jatkuvasti hakien ja etsien ja itseään promoten. Ota siinä sitten rennosti ja lomaile kun koko tulevaisuus on sillä hetkellä lähes täysin auki.
Irtiotto hiljaisesta alkuvuodesta oli kuitenkin pieni unelma jo loppuvuoden työkomennuksella ollessani. Halusin lähteä yhteiseen reissuun vanhemman lapseni kanssa. Edellisestä perhelomasta onkin jo lähes kolme vuotta, nyt olisi kova tarve edes osittaiselle sellaiselle.
Korona jäädytti seikkailunhalun
Korona-aikana en ole uskaltanut viettää lomia matkustaen, ja lomat omassa kotimaassa eivät ole oikein sama asia, niitä kun ei oikein kauheasti ole.
Työn puolesta olen saanut onneksi matkustaa tänäkin aikana, mutta ne ovat olleet joka tavalla eri asia. Niillä matkoilla joku muu on huolehtinut koronaturvallisuuden, kaikki liput ja laput, muutokset, testaukset, eristykset, ja aivan kaikki muut tilanteeseen liittyvät mahdolliset ongelmat.
Vaikka normaalisti olen se, joka lähtee kuin tykin suusta seikkailemaan itsekseen mihin vaan ja milloin vaan, tänä aikana en todellakaan. Olen pysytellyt visusti kotona ja pienissä pakollisissa piireissä koko tämän ajan. Ei puhettakaan, että olisin edes harkinnut tapahtumiin, juhliin tai ravintoloihin menoa. Ajatus siitä, että lähiviikkoihin on buukattu jo kaksi illanviettoa julkisilla paikoilla, no, en paljon valehtele kun sanon että hirvittää.
Tahmeaakin tahmeampi tammikuu
Kun vuosi vaihtui, tammikuulle oli merkittynä pari keikkaa ja kuvauksia, joten en uskaltanut siihen ujuttaa viikon matkaa. Mutta, yllätys yllätys, lähes kaikki siirtyivät tai peruuntuivat, eikä mikään uusi työhön liittyvä asia enää mennyt maaliin, ei tammikuulle. Tilanne ei siis ainakaan helpottunut millään tavalla.
Lopulta buukkasin pakosta lomapäivät kiinni helmikuulle, enne kuin loma jäisi kokonaan toteuttamatta. Löin jo leikilläni vetoa tuttujen kanssa siitä, montako työkyselyä tulee juuri sille ajalle kun olen poissa. Muutama tuli, ensimmäinen heti kaksi tuntia varauksen jälkeen, mutta sain ne onneksi siirrettyä.
Uusi maa ja uudet ihmiset
Minut tuntevat ihmiset tietävät, että mun on aina paljon helpompi olla ja hengittää ulkomailla. Kun on ollut 26 vuotta julkisuudessa, siitä pitää saada aika ajoin kunnon taukoa. Valitettavasti se ei Suomessa onnistu.
Ajattelin myös huvikseni aktivoida deittisovellukset juuri ulkomailla, koska onhan se nyt luksusta edes hetken toteuttaa mahdollisuus tavalliseen kohtaamiseen uusien ihmisten kanssa ilman niitä normaaleja julkisuuden tuomia ennakkoasenteita. On virkistävää keskustella sellasten ihmisten kanssa, joille olet vain yksi nainen muiden joukossa, etkä heti tuo mukanasi hirmuista oman elämän painolastia julkisuudella kuorrutettuna.
Moni matkasuunnitelmistani kuullut olettikin, että kyseessä on vähintäänkin bile- ja shoppailumatka Lontoon ytimeen ja paljon deittailua siinä sivussa. Mutta väärässä olivat.
Heppahommia
Reissumme päätavoite oli äidin ja tyttären yhteistä aikaa, uusia maisemia, paljon eläimiä ja ystävän tapaamista vuosien tauon jälkeen. Mulla on monta hyvää ystävää ulkomailla, ja on vähän haasteellisempaa ja harvinaisempaa, että onnistutaan näkemään livenä.
Olen lapsesta asti viettänyt päiviäni mieluiten talleilla. Tallin takapihalla oli kesäisin monien heppatyttöjen telttoja, myös minun. Olen aina kadehtinut avoimesti ihmisiä, joilla on aikaa ja rahaa omaan hevoseen. Se oli lapsuuteni suurin unelma, ja se elää edelleen. Ehkä se joskus vielä onnistuu, jotenkin.
Niinpä hyvin ihanteellinen lomailukohde mulle on paikka, jossa on hevosia ja liuta muitakin eläimiä. Täysin pois omasta arjesta keskelle Englannin maaseutua.
Farmielämää
Sen sijaan että olisimme viettäneet viikon hotellissa Lontoon ytimessä, valintamme oli Thirsk parin tunnin junamatkan päässä Manchesterista. Sieltä löytyy ihastuttava farmi Morndyke, jossa voi yöpyä kodikkaissa mökeissä tai talossa ja tehdä kaikenlaista aina kalastuksesta muuhun ulkoiluun.
Mä sain viikon ajan aloittaa päiväni heräämällä ankkojen kaakatukseen ihanassa pikku asumuksessamme. Auringonnousut tuli bongattua joka aamu, ja myös auringonlaskut olivat upeita. Olen monesti sanonut, että mulla pitäisi olla työ, joka vie mut joka päivä parhaalle mahdolliselle paikalle ihailemaan hetkiä jolloin aurinko nousee ja laskee.
Farmilla sai tutkailla lehmien ja lampaiden aitoa farmielämää, ja toki mä vietin myös paljon aikaa halaillen ja pussaillen hevosia.
Jep, ei suuria kaupunkeja, ei treffailua, ei glamouria, ei ravintoloita ja baareja, eikä edes kovinkaan monen ihmisen kohtaamista. Omassa asumuksessa kokkaamista, retkielämän tunnelmaa ja Iisiä maalla olemista lehmältä ja hevoselta haisten. Sielu lepäsi ja unelmointi jatkuu.
Nyt totutellaan taas Suomeen ja tähän epäsäännölliseen omaan arkeen.
Hyvää viikonloppua!
