Viikko sitten tiistaina koitti hetki, kun astuin sisään Fordstore Laakkoselle Turun myymälään.
Minua odotti siellä lähtövalmiudessa musta Fordin tilaihme S-Max. Tämä oli auto, joka liittyisi osaksi perheettämme muutaman seuraavan viikon ajaksi. Auton merkki ja malli olivat jo olleet minulla tiedossa, mutta tähän asti olin lähinnä jännittänyt sitä, minkä värinen auto lopulta olisi. Olin muutenkin antanut autoliikkeelle täysin vapaat kädet auton suhteen, mutta väri oli ainoa asia, jota en autosta vielä tässä kohtaa tiennyt. Tietyllä tavalla olisi tärkeä seikka sekin, ja koska jokainen auto on omasta mielestäni aina ikään kuin oma persoonansa, tämä väri kertoisi heti minkälainen matka meillä olisi luvassa.
Uusia varusteita oli tässä kyseisessä autossa vaikka muille jakaa. Kyseinen yksilö kun sattui vielä olemaan oikein malliston lippulaiva Vignale-versio valkoisine nahkapenkkeineen ja kaikenmaailman erikoisine ja minulle vieraine automatioineen. Tuntui jopa hieman turhan pramealta omaan makuun, ja mietin kyllä, että ihanko tosiaan noille valkoisille nahkapenkeille sitten mentäisiin suoraan rantsusta istuskelemaan. Koska auto oli minulle täysin vieras vielä myös ajo-ominaisuuksiltaan kuin toiminnoiltaan, olisi mukava ehtiä ajamaan tätä hiukan sisään ennen lähtöä. Tämä onnistui, koska sain auton käsiini jo ennen Tangomarkkinoita.
Kaistavahdit, ja monet muut ajoon ja mukavuuteen liittyvät uudet ja hulppeat itselle vieraat lisävarusteet tulisivat kaikki varmasti enemmän kuin tutuksi seuraavien viikkojen aikana. Joten eiköhän mennä!
Jaa niin, siis mihin mentäisiin? No, pitkin poikin Eurooppaa, koska kauan odotettua kesälomareissua ja roadtrippia lasten kanssa pukkaa!
Tähän autoon kohdistui nyt tietynlaisia odotuksia. Koska tapanamme on ollut lasten kanssa nukkua aina useita öitä hotellien ja leirintäalueiden sijaan nimenomaan autossa, tällä tilaihmeellä se tulisi olemaan nyt hieman toisenlaista, eli taakse saisi sijoitettua porukkaa oikein pituussuuntaan. Viimeksi kaksi vuotta sitten onnistuimme vielä nukkumaan sujuvasti oman huomattavasti pienemmän autoni penkeillä, kaksi edessä ja yksi takapenkillä, mutta nyt kokeiltaisiin jotain ihan muuta.
Isompi reissu, isommat lapset, isompi auto.
Pakkauslista reissuun tein jo hyvissä ajoin, noin kuukautta ennen alkoi tippua listaan ulkomuistista asioita, jotka on koettu olennaisen tärkeiksi.
Edellisiltä reissuilta on tullut aika hyvät rutiinit aamuisiin satunnaisten ravintoloiden tai huoltoasemien aamupesuihin, ripeisiin vaatteiden vaihtoihin ja extempore rantareissuihin, pakkaaminen ei ole siis meillä ole koskaan ollut se ongelma. Tilanpuutteestakaan ei olla kärsitty, kun pakkaaminen on ollut järjestelmällistä ja käytännöllistä, eikä tavaraa ole koskaan liikaa. Nyt on tuplasti enemmän tilaa, mutta ei tuplasti enempää tavaraa.
Tärkeintä pakkaamisessa on, että kaikki laukut ovat helposti siirreltävissä ja tetrismäisesti sijoiteltavissa ja pinottavissa. Päälle päin pitää myös heti olla perillä siitä, mitä on minkäkin näköisessä kassissa. Liiallinen penkominen ja etsiminen on vain aikaa vievää ja siltä voi välttyä, kun pakkaa fiksusti ajatuksella. Tällä kertaa tilaa oli takaluukussa niin paljon, että tavarat voi vain kevyesti heitellä sisään, vaikka järjestys niillä oli nytkin.
Nyt vähän kieltämättä jo jännittää, koska sekä auto, että laivareitit ovat tällä kertaa meille täysin uudet ja vieraat.
Mutta tästä se lähtee, onhan tätä odotettukin.
Tervetuloa meidän matkaan!
