Mää ja mun roadtrip..

Mä oon niin onnellinen, että taas tänä vuonna pääsemme toteuttamaan lasten kanssa roadtripin Eurooppaan. Päivämäärät lyötiin lukkoon just, muutama mieletön yhteistyökumppani on jo mukana, ja joitain ajatuksia on ilmassa sisällöstä.

Mutta mikä tämä mun roadtrip-juttu oikeen on?

Aina siitä asti, kun näin ekan kerran Thelma & Louise-leffan, tiesin että ton mä haluaisin tehdä. Roadtripin, en siis niitä muita tarinan osioita. Yksi unelma on siitä asti ollut roadtrip Jenkeissä, ylhäältä alas, rannikolta rannikolle, ristiin ja rastiin, ihan kuinka vaan. No, se unelma elää vielä totautumattomana.

1.Eurooppa 2001

Ensimmäinen roadtrippini oli vuonna 2001. Päätimme lähteä silloisen poikaystäväni kanssa kohti Espanjaa. Siellä oli suuri joukko kavereita lomalla, ja me yhdistimme lomaosuuden ja ajelut sinne ja takaisin. Kokonaisuutenaan reissuun meni reippaat kaksi viikkoa. Kaikki yöt nukuttiin autossa, paitsi tuo viikon pysähdys Espanjassa. Etukäteissuunnitelmaa reitistä ja maista ei ollut kohdekaupungin lisäksi. Enemmistön matkasta ajoin minä, mutta silloin pystyin vielä istumaaan kyydissäkin. Reittejä katseltiin kartasta, ei ollut navigaattoreita, ei telttoja, eikä kylmälaukkuja. Erikoisin kohde tuolla reissulla oli Dachaun keskitysleiri.

Ensimmäiseltä roadtripiltä löytyi postauskelpoinen kuva Monacosta.

2.Eurooppa 2003

Toinen roadtrip tapahtui kaksi vuotta myöhemmin. Sama auto, mutta eri poikaystävä. Kaiken lisäksi olin raskauden alkuvaiheessa, eli pahoinvointi oli melkoista. Nyt oli matkassa autoon soveltuva kylmälaukku, tosin pahoinvointisena sen ominaishaju oli mulle niin vahva, ettemme voineet sitä käyttää. Paras muisto on, kun Sveitsissä osuimme sattumalta erään ihanan vuoristojärven rannalle, jonka äärellä myös nukuimme yhden yön. Järveen oli myös ihana pulahtaa virkistävälle uinnille. Nukuimme sinnikkäästi autossa kaikki paitsi yhden yön. Kertaalleen oli pakko ottaa hotelli Italialassa, koska raskausolotila vaati edes yhden kunnon peseytymisen ja uima-allasvisiitin reissun aikana. Tuona yönä muurahaisarmeija valtasi automme, ja loppumatka meitä oli hieman enemmän kuin kaksi matkassa. Reissu tehtiin kartan kanssa, ei navigaattoria, ei sen suurempaa suunnitelmaa. Ainoat varmat olivat paluumatkan laiva Tukholmasta, mutta sitäkin olisi voinut tarpeen tullen siirtää. Tämän matkan kesto alle kaksi viikkoa, paljon ajettiin joka päivä, ja molemmat olivat ratissa.

Toiselta reissulta kuva Sveitsistä vuoristojärvessä pulahduksen jäljiltä. Saman järven rantaan olen pyrkinyt poikkeamaan kaikille tätä seuranneilla Euroopan reissuilla.Oma unelmani oli lähteä roadtripille myös silloin kun lapset olivat pieniä, mutta olin kyllä yksin tämän unelmani kanssa. Erottuani vuonna 2015, päätin että minä ja lapset lähdemme nyt reissuun keskenämme, olihan edellisestä roadtripistä jo 12 vuotta.

Oma unelmani oli lähteä roadtripille myös silloin kun lapset olivat pieniä, mutta olin kyllä yksin tämän unelmani kanssa. Erottuani vuonna 2015, päätin että minä ja lapset lähdemme nyt reissuun keskenämme, olihan edellisestä roadtripistä jo 12 vuotta.

3.Tanska Legoland 2015

Tällä kertaa auto oli ongelma. Se oli yli 10 v vanha ja mun duunien ajokilometreillä se on todella vanha. En uskaltanut sillä lähteä edes Tanskaan Legolandiin, joka oli muutaman päivän pikaisen pyrähdyksemme kohde. Valitsin auton vuokraamisen. Aamulla laivalla kohti Ruotsia, ja illalla ajoimme vielä Ruotsi halki, ja jäimme sillan tälle puolelle yöpymään autoon muutamaksi tunniksi. Pienen unen jälkeen Tanskaan ja koko päivä hurvittelua laitteissa. Hotelliin yöksi ja seuraavana päivänä takaisin läpi Ruotsin, ja illaksi laivaan. Tulihan kokeiltua myös vuokra-auto, joka ohjasi meitä navigaattorinsa avulla hyvin paljon harhaan, mutta pääsimme kuitenkin takaisin. Ensi kerralla mielellään oma auto.

4.Eurooppa 2016

Seuraavalle kesälle suunnittelimme Euroopan halki ajoa lasten kanssa. Viime kesän minireissu toimi ikään kuin testinä, että jaksaisivatko he autossa. Yhtäkään valitusta ei kuulunut silloin, ja nytkin puhkuttiin vain intoa. Nyt oli alla uusi auto, pienin malli kyseiseseltä merkiltä, mutta ei haittaisi tahtia, kun vain hyvin pakkaisi vain välttämättömät. Matkan kesto oli reilu viikko, ja tavoitteena oli saada lapsille mahdollisimman monta uutta maata, ja minullekin toivottavasti edes yksi. Laivamatkat Turku-Tukholma-välillä olivat taas ainoat lukkoon lyödyt, kaikki muu tehtäisiin täysin fiilispohjalta, ja ilman navigaattoria.

Ostin hienon karttakirjan, ja lapset olivat vuorotellen kartturin roolissa, valitsemassa mihin maahan seuraavaksi mentäisiin, tai mitä reittiä voisi noudattaa. Vaikka nuorempi lapsista oli vasta juuri täyttänyt kymmenen, sujuivat kartturin hommat heti enemmän kuin luontevasti, vaikka toki muutamia uukkareitakin piti vetää. Tällä reissulla yövyimme autossa kaikki muut yöt, paitsi kaksi yötä olimme hotellissa Italiassa. Yhtäkään valitusta tai “koska ollaan perillä”-kysymystä ei kuulunut, vaikka kaiken lisäksi toiselle lapsista pamahti matkalla vielä ikävä märkärupi, johon ei saatu oikeita lääkkeitä kuin vasta Suomessa. Perheen yhteistä matkapäiväkirjaa piti kirjoittaa reissusta, mutta se jäi ensimmäisiin päiviin kun ei kaikelta näkemältään vain ehtinyt. Kuskina olin luonnollisesti koko matkan minä,koska olinhan ainoa aikuinen matkassa. Se toimi enemmän kuin hyvin, koska nykyään en oikein pysty istumaan kenenkään kyydissä. Monta uutta maata lapsille, minullekin yksi. 8 päivää, 9 maata ja 5675 km.

Sveitsiä rinnehissistä käsin kuvattuna.
Sveitsin järvimaisemia vuoristohissistä kuvattuna
Yöpymistä jossakin lukuisista parkkialueista

5.Eurooppa 2017

Seuraavana kesänä halusimme tehdä saman reissun uudelleen. Pieniä reittimuutoksia, muutama maa vaihdettaisiin, sama auto, sama kokoonpano, ja autossa nukuttaisiin taas kolmen hengen voimin. Jälleen etukäteen buukattuna olivat vain laivat. Ei navigaattoria, karttakirja palveli jälleen enemmän kuin hyvin. Uutena maana toiselle lapsista oli tällä kertaa Espanja. Mutta edelleenkään, ei “voidaanko jo pysähtyä” tai “koska ollaan perillä”, eikä muutakaan sisarusten riitelyä. Paljon kikatusta, juttuja, ja ennen kaikkea, sitä perheen keskeistä laatuaikaa. 11 päivää, 10 maata, 6767 km.

Andorran vuoristokyliä
Seikkailua kapeilla italialaisilla kaduilla ilman navigaattoria
Maisemakuvia Italiasta hotellin terassilta
Andorrassa on usein ruuhkaa teillä..

6.Norja 2018

Viime vuosi oli kiireinen, ja alkukesästä meni jo yli kuukausi selviytymässä Selviytyjissä. Nyt piti tehdä töitä, tienata rahaa, yhteiset perhelomat siirtyisivät seuraavalle kesälle. Loppukesään tuli kuitenkin odottaman paussi kun kaikki työasiat seisoivat, ja päätimme tehdä viikon reissun Norjaan miesystävän kanssa. Tuonkin koko matkan sain ajaa, mikä sopi minulle mainiosti. Sama auto, mutta eri kokoonpano. Nordkappiin tähdättiin, ja sinne päästiin. Kaksi yötä autossa, muut teltassa, junassa ja mökissä. Hieno reissu, hienot maisemat, ja itselle uusi maa. Tämä retki sisälsi myös enemmän retkeilymuonaa.

7. Arizona-Nevada-California 2019

Pikainen muutaman päivän roadtrip yksin viime loman yhteydessä maaliskuussa, kohteena oli missituttu Pia Lamberg Los Angelesissa. Luonnollisesti reissulla valikoitui ajoneuvoksi vuokra-auto.

Reissun juttuja:

Netti: Aina kun ollaan roadtripillä lasten kanssa, netti on käytössä kaikilla vain, kun pysähdellään huoltoasemilla tai hotelleissa. Reissuilla on aivan tarpeeksi muuta tekemistä ja nähtävää.

Joku satunnainen ranta Italiassa.

Huvitukset ja aktiviteetit: Tapana on ollut pysähdellä täysin fiilispohjalta rannoille uimaan, nousemaan vuorten huipuille rinnehisseillä tai vaikka katselemaan joitakin historiallisia raunioita. Tekemistä ajomatkalle saa pelikorteista, eri automerkkien ja eri maalaisten autojen laskemisesta ja bongailusta, vain mielikuvitus on rajana, kun miettii mitä kaikkea matkoilla voi laskea ja seurailla. Ja keskustella! Mitä kohdalle osuukin, jos vaikuttaa kivalta ja on aikaa, mennään ihmettelemään.

Ruuat: Extempore. Usein pysähtelemme huoltoasemille syömään lämpimän ruuan, koska Euroopassa monilla huoltsikoilla on erittäin hyviä ruokapisteitä ja vaihtoehtoja. Välillä myös pysähdymme johonkin persoonalliseen ravintolaan, joka sattuu osumaan sopivasti kohdille. Lildlistä olemme tankanneet useimmat aamupalat ja muut eväät matkaan, ja toki pikaruokapaikat ovat toisinaan myös sopivasti kohdalla.

Italialaisia leipätikkuja ruokaa odotellessa

Hotellit: Hotellia ei ole koskaan varattu Euroopan reissuille etukäteen. Se rajaisi aika paljon fiilispohjalta suunnistamista ja asettaisi vaatimuksia. Joka kerta olemme lennosta päättäneet, että nyt yhdeksi yöksi joku halpa hotla jostain. Ja sellaiseen on sitten päädytty jos on tilaa ollut.

Tässä oltiin hotellissa Italiassa, ja tämän oli valinnut lennosta nimen perusteella matkaseurueemme nuorin jäsen. Hiljaista oli, uima-allas pelkästään meille.

Autossa nukkuminen: Tää on mun mielestä ehdoton osa roadtrippiä. Ensinnäkin, koska se on ilmaista, eli kahden viikon reissuilla säästää aika hyvin yöpymiskuluissa. Ja toisekseen, koska siinä on tunnelmaa. Euroopassa on paljon myös isoja laadukkaita huoltoasemia, joista löytyy lukuisia parkkialueita, kauppoja, ravintoloita, suihkuja ja vaikka mitä. Monet rekat luovat aina tietyllä tavalla turvaa, ja pysähtyä voi nukkumaan juuri silloin kun haluaa. Myös satunnaisia järvien ja jokien rantoja on hyödynnetty, niissä on ihan oma tunnelmansa. Vielä olemme mahtuneet oikein hyvin, yksi takapenkillä, ja me muut edessä penkit alas taitettuna. Siinä on myös se hyvä puoli, että kun lapset vielä nukkuvat, vedän heille vyöt kiinni, haen aamukahvin ja voinkin lähteä jo ajelemaan auringon noustessa kohti seuraavaa päämäärää.

Kunlapset vielä nukkuvat, voi kuski napata tuplkahvin matkaan ja lähteä liikkeelle.

Suunnitelmallisuus: Sen verran on suunniteltu etukäteen, että missä maissa ainakin on ihan pakko käydään, ja mitä kautta lähdetään ajamaan. Joka kerta on käytetty Turku-Tukholma-väliä starttiin. Ollaan aina pidetty suunnitelmat ja aikataulut avoinna, jotta extempore-ideoille on tilaa. Yksi Extempore oli Pisa.

Pikavisiitti Pisaan.

Suosikkimaat: Italia, Sveitsi, Andorra, Saksa, Monaco ja tytär haluaa aina Ranskaan, vaikka kukaan muu juurikaan ei.

Kilometrit: 5000-6700 ovat olleet Eurooppa-reissujen kilometrit, ja useimpina päivinä ajetaan 600-800 km. Pisimmät päivät ovat niitä yli tonnin päiviä, ja on myös päiviä, jolloin matkaa taitetaan vain parisen sataa kilsaa.

Ajopäivät alkavat yleensä auringonnoususta.

Vaaratilanteet ja pelot: Vaaratilanteita ei ole ollut, vaikka toki joskus on osunut yksisuuntaiselle kadulle väärin päin, kun paikalliset kyltit ovat olleet hieman vinoja ja epäselviä. Kun keskittyy ja kiinnittää huomiota koko ajan muihin tielläliikkujiin, pystyy reagoimaan tilanteisiin. Kolareita ei ole sattunut, renkaita ei ole puhjennut, kukaan ei ole muutenkaan ollut vaaraksi. Stressittä, kiireettä, koko ajan menosta nauttien. Turvallista seikkailua on ollut meillä aina.

Tuliaiset ja ostokset: Näiltä reissuilta ei kauheasti ostella muuta kuin bensaa ja ruokaa. Tuon usein Italiasta joitakin pastoja ja viinejä, ja jokaiselta reissulta on ostettava reissusta muistuttavat pehmoleluja, jotka ovat myös hyviä viihdyttäjiä pitkin matkaa. Itsellä on myös pakkomielle aina johonkin uuteen mukiin. Koska tilaa ei ole ostoksille, niitä tehdään hyvin vähän.

Jokaisella reissulla pitää olla pehmoleluja mukana, ne toimivat myös hyvinä lisätyynyinä tavallisten lisäksi. Matkalta löytyy usein myös uusia pehmoja perheeseen mukaan.

Seuraava reissu on edessä kesällä, ja siitä saattekin sitten taas lukea blogien muodossa.

Sanonpa vaan että CAN´T WAIT! Eikä lapsetkaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *