Mitä on loma? Millainen on hyvä loma? Mitä sinä vaadit lomaltasi?
Omaan tuttavapiiriin kuuluu koko kirjo, on freelancereita, yrittäjiä, esiintyjiä, työttömiä ja säännöllisen työn tekijöitä. Jokaisen kohdalla lomat ovat eri tavoin määriteltävissä, ja eri aikoihin sijoittuvia. Toisilla on mahdollisuus lomailla usein, toisilla säännöllisesti, joillain ei juuri lainkaan. Kaikkea löytyy.
Tunnen paljon ihmisiä, jotka jakavat lomastaan jatkuvalla syötöllä kuvia somessa. Toisinaan olen huomannut sen aiheuttavan ihmisissä kateutta, miten joku voi koko ajan vaikkapa matkustaa? Toisinaan myös ajatellaan, että miksi se nyt leuhkii olevansa taas jossain? Toki, kaikki matkustaminen ei aina ole lomailua, monella se liittyy täysin tai osittain työhön. Toisinaan onneksi myös ihastellaan niitä kuvissa näkyviä paikkoja, että vitsit, minäkin haluan päästä tuonne!
Myönnän, että joskus joidenkin ystävien jatkuvalla syötöllä someen ilmestyvät matkakuvat ovat saaneet minut ajattelemaan, että eivätkö he ollenkaan irtaudu lomallaan arjesta, kun jatkuvasti vain somettavat ja postailevat? Mutta sitten muistan, että totta, jokainen lomailee ihan juuri omalla tavallaan. Se mikä ei sovi mulle, sopii jollekin toiselle, ja toisinpäin. Toisten ihmisten lomailumuotoa ja toimintaa loman aikana ei moni muu aina käsitä, eikä toisaalta tarvitsekaan. Loma on vain sinua itseäsi varten, teet juuri mitä sinua huvittaa, ja sillä tavoin kun huvittaa. Silloin saat lomastasi toivottavasti irti juuri sen, mitä haluat ja tarvitset.
Muistan nuoruudesta, kun eräs pariskunta tapasi lomalta palattuaan kutsua ihmiset heille katsomaan heidän lomakuvia ja lomavideoitaan. Se oli jotenkin aina yhtä kiusallista. Silloin mietin, että minä en ainakaan ikinä haluasi jakaa ystävilleni mun lomakuvia saatikka videoita, kun en niitä omiani jaksa katsoa itsekään, niin kuinka ihmeessä joku muu jaksaisi? Ja toisaalta, mulle loma on aina ollut yksityistä, ei sitä ole edes tarkoitettu jaettavaksi muille kuvien ja videoiden muodossa.
Mulle loma tarkoittaa sekä matkustamista, että lomaa siitä julkisesta minästä, täysin tuntemattomana oloa, paikassa, jossa kukaan ei toivottavasti tunnista. Tuntemattomana olo on tärkeintä, siitä nautin, ja se on asia, jota muiden on vaikea ymmärtää.
Lomakriteerit ja vaatimukset ovat vuosien saatossa muuttuneet yhtä paljon, kuin kriteerit ja mieltymykset muihinkin asioihin. Nuorempana kun matkusti äidin kanssa, piti aina olla mahdollisimman lämmin. Silloin en olisi voinut kuvitella lähteväni lomalle pohjoiseen päin, en reissuun, jossa mahdollisesti ei olisi käyttöä bikineille. Loman onnistumista mitattiin tuohon aikaan lähinnä rusketuksen syvyydellä, ja siinä mulla oli pieni ylilyöntiasema muihin verrattuna. Koska geenit. Pahin loukkaus mitä saattoi kuulua kahden viikon etelänmatkan jälkeen, oli että “ethän sä ole edes kauheasti ruskettunut”.
Lapsena tuli kuvastosta katsottua se paras ranta ja hotellin allas, ja niitä yritettiin kaupitella äidille hyväksyttäviksi kohteiksi. Silloin ei edes puhuttu asioista kuten photoshop, eli kaikkiin kuviin luotettiin sokeasti, juuri tuolta ne sitten näyttäisivät. Päivän ylin lämpotila ja etäisyys rantaan, ne vaikuttivat myös valintoihin, toki lopullisen päätöksen teki tietenkin reissut kustantava äiti.
Iän karttuessa ajatukset muuttuivat, ja pääsi itse ihan oikeasti valitsemaan matkakohteensa. Jossain kohtaa mukaan tuli ajatus, että lomalla pitäisi aina olla kohteena uusi maa. Lisää nastoja karttaan, lisää uusia kulttuureita, lisää kokemuksia ja elämyksiä. Niitähän elämä on!
Mukaan tulivat myös täsmätoiveet, kuten tietyt nähtävyydet ja paikat, ja jotkin muut syyt ja mieltymykset, miksi mennä johonkin. Tärkeää oli myös seura tai sen puute, ja se on tärkeää edelleenkin, mutta kaikki muu on ehkä omissa vaatimuksissani muuttunut tuosta nuoruudesta.
Enää en juokse rantalomien perässä, eikä mua ihan helpolla saisi vain makoilemaan rantatuolissa läpi loman. En metsästä myöskään lämpötiloja, en aina edes uusia maita tai kaupunkeja, enkä niitä nähtävyyksiäkään. Eniten metsästän aitoa elämää, aitoja ihmisiä ja aitoja kohtaamisia. Usein saatan nykyään päätyä johonkin samaan paikkaan, joka tuntuu hyvälle, ja toimii kaikin tavoin. Silloin ei tarvitse miettiä mahdollista virhettä ja riskiä kohteen valinnassa.
Aikanaan tuli Suomessa tv:stä sarja, jossa perheet menivät vuoroin toistensa lomille. Se oli aivan mahtavaa katsottavaa kaikessa erilaisuudessaan ja kauheudessaan. Se oli jotenkin niin karua ja niin totta, ja perheille tuli aina yhtä suurena järkytyksenä, miten joku muu ei voinut yhtään nauttia heidän tavastaan lomailla. Toisen unelmaloma kun saattoi olla oman itsensä totaalinen kauhuskenaario ja epämukavuusalue. Kärsimystä ja sietämistä lomailun sijaan. Tiedän erittäin hyvin, että kovin moni muu ei varmasti nauttisi siitä lomasta, mikä mulle on ihan ideaali. Tämä toimii myös päinvastoin.
Minkälaisia lomia itse olet viettänyt? Oletko ollut mukana lomilla, jotka eivät ole toimineet sinulle yhtään? Mikä toimii?
Mä harrastan lomailua sekä yksin, että yhdessä perheen kanssa. Joskus poikkeuksellisesti olen tehnyt myös loman muodossa pari kaverimatkaa, mutta ideaalein loma on todellakin yksin tai perheen parissa.
Sellaisia kaverimatkoja olen tehnyt elämässäni ainoastaan muutaman. Yksi näistä sijoittui Suomalaisten suosimaan saarikohteeseen isommalla porukalla, ja koko porukan pääasiallisena teemana oli kaikenlainen juhliminen, joka päivä. Toimi kyllä heille, mutta ei toiminut mulle, ei paikka, eikä tapa viettää lomaa. En ole koskaan käsittänyt, miksi joku haluaa maksaa itsensä toiselle puolelle maailmaa, ja juo sekä rahansa että muistinsa. Se on ainoa matkamuoto mitä en yrittämisestä huolimatta ole pystynyt ymmärtämään. Mutta kuten sanottua, kaikki ei sovi kaikille.
Lomat ovat mulle aina täysin privaattiaikaa, jonka vuoksi en myöskään jaa niistä yksityiskohtia ystäville, en somessa, enkä blogissakaan. Joitakin asioita ja paikkoja voin toki kertoa, mutta yleensä vasta jälkikäteen. Itse pidän kaikesta, johon liittyy omavalintaiset aikataulut, hieman seikkailua ja jännitystä. Yksin matkustaessa tietynlainen jännitys on mukana aina, niin myöskin kaikilla roadtripeillä. Liian turvallinen ja raamitettu loma ei sovi mulle, niin kuin ei vastaavanlainen arkikaan. Siitä ei pahemmin ole kokemustakaan.
Tärkeintä mulle on kuitenkin on se, että lomalla saa olla 24/7 vapaa, täysin oma itsensä, ei arvostelun kohteena, ja ennen kaikkea täysin tuntematon. Jokainen kohtaaminen perustuu puhtaaseen ja ennakkoluulottomaan ensivaikutelmaan, eikä yksikään katse kerro tunnistamisesta, väheksymisestä, ihailusta tai muustakaan julkiseen ammattiin liittyvästä lisästä.