Kun rajat ovat kohta taas auki, uskallanko matkustaa?

Matkailu on ollut aina yksi kateuden kohde. Mieltä on pahoitettu, kun jollain on rahaa säännöllisiin etelän lomiin, toisella pikaisiin ulkomaan viikonloppulomiin, jollain oma lomaosake tai mökki tai sitten se purjevene, jolla pääsee kauas. Aina jollain on aikaa, rahaa ja mahdollisuus matkustaa enemmän.

Matkailusta on tullut kuitenkin nyt ilmastonmuutoksen ja koronan myötä enemmän synti ja pahe. Jokainen, joka matkustaa puhtaasti huvikseen ja kertoo siitä ääneen, on saattanut saada jossakin kohtaa lokaa niskaan. Matkoistaan kertovien julkkisten lehtijuttujen kommenttikentät ovat jo ennen koronaa alkaneet täyttyä syyllistämisestä. Toki naisten ollessa kyseessä, mahtuvat mukaan myös sugar daddy -vihjailut ja muut matkojen rahoitukseen liittyvät enemmän ja vähemmän asialliset kommentit.

Eniten vihaa välittyy kuitenkin tällä hetkellä niiden juttujen kommenteissa, joissa nyt kerrotaan Espanjasta Suomeen koronaa pakoon saapuneiden kaipuusta palata takaisin Espanjan lämpöön.

Muistoja viime kesän roadtripilta Venetsiasta.

Paheiden summa on vakio

Jos matkailusta on tullut uusi pahe, mullakin on nyt sitten yksi pahe lisää. Olen välttynyt aika hyvin kaikilta mainitsemiltani kommenteilta ainakin suoraan. Toki joku närkästyi vuoden takaisesta huvipuistovierailustamme Ruotsissa ja kritisoi postaamaani kuvaa rannekkeista. Syy kritiikkiin oli se, kun kaikilla ei ole varaa matkustaa edes Tampereelle ja minä sitten kehtaan esitellä ilmaiseksi saatuja ulkomaan huvipuistorannekkeita. Se tuntui kommentoijasta ikävältä ja minusta tuntui ikävältä, että hän automaattisesti kuvitteli minun saaneen huvipuistorannekkeet. Ihan omasta pussistani maksoin jokaisen huvipuistorannekkeen, mutta aina joku pahoittaa mielensä.

Matkailen suhteessa vähemmän kuin moni muu, ja toisaalta taas paljon enemmän kuin joku muu. Sosiaalinen mediani ei vilise huolella suunniteltuja kuvia matkakohteestani, ei kalliita luksuskohteita, vaan tarjoaa enemmän pienen vilauksen aitoa elämää. Ehkä siksi olen välttynyt isommalta matkailuun kohdistuvalta kritiikiltä. Jokainen oma reissu pitää kuitenkin nykyään pystyä perustelemaan jollekin, joka kysyy, ja kysyjiä on.

Olisi itsekästä sanoa, että minä en ole ongelma, että matkustan paljon vähemmän kuin joku muu. Olen vähentänyt oma matkustamistani jo nyt, joten olen ajatellut ilmastoa.

Olen aina rakastanut matkustamista. Jo äitini opetti minut reissaamaan paljon, vaikkei sairaanhoitajana työskennellyt kolmen lapsen yksinhuoltajaäitini koskaan rahassa kylpenyt. Siitä mallista olen kiitollinen, pitää tehdä paljon töitä ja aina harkittuja valintoja, jos haluaa jotakin saavuttaa.

Kaikki suunnitelmat jäihin

Äitini kysyi eilen, onko meillä lasten kanssa joitain kesälomasuunnitelmia. Ei ole. Lasten harrastustoiminta jatkuu nyt pakollisen tauon jälkeen ja siihen totuttelemme taas vähitellen. Viime vuonna matkustimme ympäri Eurooppaa, siitä jäi muistoja pitkäksi aikaa. Tänä vuonna jos matkustetaan, niin se tapahtuu Suomessa.

Mulla ei ole tiedossa yhtäkään reissua rajojen ulkopuolelle, vaikka rajat nyt aukeavatkin erinäisiin maihin. Malttia löytyy, eikä minulla tällä hetkellä ole innostusta mennä edes julkisille paikoille. Lentokoneeseen on vielä hyvin pitkä matka. Itseäni myös hieman hirvittää tämä alkava kesä ja sen mukanaan tuoma yhtäkkinen asenteiden muutos. Aivan kuin tilanne olisi normalisoitunut tuosta vaan, kun koulut aukesivat ja rajoituksia purettiin.

Minä en ole menossa mihinkään, en terasseille, enkä Ruisrockiin, vaikkei sitä olisi peruttukaan. En ollut tänä vuonna poikkeuksellisesti muutenkaan menossa rokkaamaan ja olisin näin katkaissut joka tapauksessa 15 vuoden perinteen. En suunnittele mitään vapaa-ajan yleisötapahtumia tai reissuja tämän vuoden puolelle. Ei mitään, ennen kuin näen, mihin suuntaan maailman tilanne muuttuu. Työasiat mietitään sitten erikseen ja sen viimeisen vielä peruuntumattoman tapahtuman kohtaloa jännitetään edelleen. 

Kun kaikki peruuntuu

Tammikuu on hiljainen keikkarintamalla ja suunnittelin silloin pikaista lomaa ulkomaille. Jokin alitajunnassa kehotti kuitenkin säästämään rahat ja pysymään kotona. Hyvä niin. Tarkoitus oli myös lähteä kahdelle työhön liittyvälle matkalle kevään ja kesän aikana, mutta projektit peruuntuivat ja jäivät tekemättä. Myös mahdollinen syksyyn suunniteltu lomareissu jää luonnollisesti tapahtumatta. Joskus elämä nyt vain on sellaista, että kaikki suunnitelmat peruuntuvat, eikä mikään onnistu. Siksi en koskaan suunnittele liikaa, vaan elän enemmän hetkessä.

Viime vuonna tuli reissattua onneksi enemmän, karistin Suomen pölyt jaloista kolmeen otteeseen. Tuli käytyä Las Vegasissa ja Los Angelesissa, työmatkalla Itävallassa, sekä ajeltua lasten kanssa roadtripillä ympäri Eurooppaa. Niillä muistoilla pärjään pitkään, vaikkakin kuulun siihen ryhmään ihmisiä, jotka ovat aina valmiita lähtemään maasta kun tilaisuus tulee kohdalle.

Kun kaikki peruuntuu, saa aikaa miettimiselle ja suunnittelulle. Suunnitelmia ja ideoita seuraaviin reissuihin löytyy takataskusta aina, myös tällä hetkellä. Toki taloudellisen tilanteen mentyä nyt aivan uusiksi, kuten niin monella muullakin, täytyy matkustamista odottaa hieman pidempään. Nyt voi siis rauhassa unelmoida ja suunnitella, mihin sitä sitten joskus lähtisi, kun sen aika on.

Vapauden kaipuu

Olen kaivannut aina julkisuuden vastapainoksi sellaista lokaatiota, jossa kukaan ei tunne minua. Kuulostaa turhamaiselta, kuin olisi suurikin tähti. Mutta kun viettää koko aikuiselämänsä julkisuudessa, on se Suomenkin mittakaavassa sellaista, että omaa rauhaa kaipaa paljon. Ja me ihmisethän olemme luonteeltamme erilaisia, toiset kaipaavat jatkuvaa ihmisten keskellä oloa, toiset taas hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Minä olen enemmän se, joka erakoituu töiden ulkopuolella ja kaipaan omaa rauhaa ja vapautta jatkuvalta tunnistamiselta. Sellaisia täydellistä vapautta tarjoavia kohteita löytyy oikeastaan vain Suomen rajojen ulkopuolelta, vaikkakin toki koti on ollut myös hyvä paikka viettää pakkolomaa. 

Mulla on paljon ystäviä jotka asuvat ulkomailla. Myös omaa sukua asuu ulkomailla, isä ja Afrikan sisarpuolet. Näiden kaikkien näkeminen on ollut suunnitelmissa jonkin aikaa. Pitää kuitenkin miettiä taas uudelleen, mitä kaikkea sitä uskaltaa tehdä ja milloin kokee jonkin olevan sopivaa. 

Tämä kesä ja tämä vuosi lomaillaan tiukasti kotimaan upeissa maisemissa, vaikken onnekkaisiin mökin, lomaosakkeen tai purjeveneen omistajiin kuulukaan. 

Ihanaa Suomi-kesää kaikille!

 

One Response

  1. Matkailu ei avarra, ainoastaan saastuttaa niin ilmastoa kuin luontoakin. Massaturismi ja länsimainen “kulttuuri” lisäksi tuhoaa pahasti Aasian omaa kulttuuria. Ei ole ollenkaan huono homma että rajat ovat kiinni ja överiksi paisunutta huvimatkustelua rajataan. Toivottavasti pysyvästi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *