Kaupallinen yhteistyö: Optikko Katajisto
Sattuikin, että tällä viikolla on somessa näkynyt kuvahaaate teemalla “miten olemme muuttuneet kymmenessä vuodessa?”. Toisille kaikki muutokseen ja ikääntymiseen liittyvä aiheuttaa valtaisan kriisin, ja monet heistä tekevät kaikkensa näyttääkseen samalta ikuisesti, ja välttääkseen ikääntymisen keinolla millä hyvänsä. Mulle ei kriisejä aiheudu. Ikääntymisen kuuluu asiaan, aivan kuin kaikenlainen muutoskin.
Jo nuoruudessa katsoin sarjaa “Amy’s Law”, ja mietin että kyllä, tuollainen pitkä, paksu, harmaa letti mullakin sitten joskus olisi, kuin oli päähenkilön äidillä Maxinella.
Kun täytin 30, kysyttiin onko ikäkriisiä? Ei ollut. Kun täytin 40, kysyttiin onko ikäkriisiä? Ei ollut. Tuossa välillä kysymykset eivät oikeastaan koskaan lakanneet, joten nythän ne jatkuvat varmasti loppuun asti. Usein se mitä kysyy toiselta, kertoo myös paljon niistä omista epävarmuuksista, eli niitä ikäkriisejä on aika laajalti havaittavissa.
Mulle ikääntyminen on vanhenemista, kasvamista, kehittymistä, viisastumista, jatkuvaa oppimista ja enemmän ja enemmän itsensä löytämistä. Joka päivä osaa arvostaa uusia pienempiä asioita elämässä, ja se into oppia, mennä ja tehdä, nähdä ja kokea, se ei tunnu hiipuvan kohdallani lainkaan. Tykkään elämästä ihan ehdottomasti eniten just nyt 41 vuotiaana.
Mulla oli yksi selkeä tavoite. Aioin selviytyä nelikymppiseksi ilman, että joudun värjäämään mun hiuksia harmaiden takia. Onnistuin! Omalla luonnollisella värillä mennään jo vuodesta 2006! Olin aloittanut lajivalintaani liittyen hiusten värjääminen jo hyvin nuorena, joten aikanaan kun lopetin värjäämisen, oli sekin iso muutos.
Laskin mielessäni myös kuinka kauas uskaltaisin sinnitellä, ennen kuin on hankittava taas lasit. Kriittiseksi iäksi muodostui 41.
Eräänä lokakuisena päivänä marssin turkulaiseen optikkoliikkeeseen, jonka jo urani alku-ajoilta tiesin. Optikko Katajisto oli nyt oikea osoite, sillä olinhan viimeisen vuoden voivotellut perheelleni, että pitäisi mennä se näkö tarkistamaan. Olin aika varma, että edessä olisi lasien hankinta, kun en mitään mielestäni enää nää.
Tapaaminen oli mieluisa, ihan ensin kiinnitin tämän perheyrityksen ulkoasussa huomiota erääseen pikkuasiaan, nimittäin henkilökunnan trendikkääseen yhdenmukaiseen ja iloiseen pukeutumiseen. Se jo sai aikaan aivan erilaisen tunnelman. Pieniä asioita.
Seuraavaksi pääsin monen erilaisen laitteen käsittelyyn, ja sain samalla tilaisuuden haastatella omistajaa. Samalla kun tutkittiin miten näen lähelle, miten kauas, ja kumpi silmä mulla tekee ne työt, sain kuulla paljon uutta ja mielenkiintoista teknistäkin faktaa niin alalta kuin tutkimusmetodeistakin.
Isot ketjut valtaavat tätäkin alaa, se oli selvä, mutta tällä yrityksellä menee mukavasti. Turussa on kyllä aina osattu arvostaa pitkän linjan perheyrityksiä, joiden asiakkaita enemmistö onkin ollut alusta asti. Myös palvelu on näissä aina jotenkin henkilökohtaisempaa, olitpa tunnettu ihminen tai et. Minä suosin perheyrityksiä aina kuin vain mahdollista.
Eivät lasit itsessään mulle mikään uusi juttu ole. Ihan kouluajoilta tuttu juttu. Kaiken muun erilaisuuden päälle vielä piti olla nekin. Mä oon siis katsonut aivan puhtaasti kieroon, nähnyt asiat kahtena, toisella silmällä on aina ollut oma tahto. Väsyessä ja ilman laseja ollessa mun maailma oli runsaampi kun muiden, koska näin kaiken kahtena. Eniten ongelmia tämä aiheutti pesistä tai “neljää maalia” pelatessa, yritin usein lyödä sitä väärää palloa, samoin kuin ottaa kiinni. Kerran se pallo sitte lävähtikin keskelle naamataulua.
Vihasin laseja. Ei 80-luvulla ollut mitään järkevän näköisiä, jotka olisi tehneet käyttäjästään edustavampaa millään tapaa. Toisin on nykypäivänä, kun lasit voisi hankkia ihan ilman tarvettakin, puhtaasti muodin ja tyylikkyyden vuoksi.
Silloin lapsuudessa yhdet kehykset olivat ihan kelvot, mutta sitten kun tuli aika vaihtaa uusiin, niitä vihasin vielä enemmän. Silloin päätin, että ja minähän en niitä pidä, mä vaikka treenaan tuon karsastukseni kuntoon. Ja näin tein. Tähän päivään ei siitä ole ollut haittaa, ei edes väsyneenä. Vaatii varmasti enemmän keskittymistä kuin jollakin muulla, mutta siihen olen tottunut. Toki jos haluan päästää sen toisen silmän omille teilleen, onnistuu se kyllä.
Mutta miten tämä liittyi ikääntymiseen? Ei vielä mitenkään. Nyt ollaankin ihan uuden edessä. Näköni on huonontunut aivan älyttömän paljon, ainakin omassa mittakaavassa. Mulla on aina ollut super hyvä näkö, ei ole enää. Lapset nauraa kun luen valoisassa kirjaa ja joudun valaisemaan kirjaa vielä puhelimen taskulampulla. Juu, on hauskan näköistä. Onneksi on kännykät.
Katajistolla käydessäni pääsin kuulemaan paljon omien silmieni ominaisuuksista ja pääsin enemmän perille siitä, mitä kaikkea optikko oikeastaan teki ja mitä kaikkea mitattiin. Jälleen tuli opittua asioita, ja erästäkin paperia tutkiessa tuntui kuin olisi kyse autosta eikä näöstä, puhuttiinhan siinä myös kaikenmaailman kallistuskulmista.
Kun kaikki 3d-mittaukset ja muut tarkastelut oli tehty, pääsin itse myymälän puolelle ihmettelemään. Sain heti kuulla paljon nykypäivän kehysten ekologisuudesta sekä kierrätysmateriaaleista. Kävi myös ilmi, kuinka erityisessä asemassa tämä liike johinkin muihin verrattuna onkaan. On merkkejä, jotka eivät halua tuotteilleen uusia jälleenmyyjiä, vain nämä harvat, laadukkaat ja valitut.
Silmälasikehyksissä vallitsee ihan oma muotinsa ja sesonkinsa, ja niin myös aurinkolaseissa. Tässä liikkeessä onkin ilahduttavaa se, että valikoima on aina hyvä. Laadukkaammat aurinkolasit voi käydä ostamassa vaikka keskellä Suomen pimeää talvea, mikä ei kaikkialla muualla ole mahdollista, kun eletään sesonkien mukaan.
Aikani eri malleja ja merkkejä sovitettuani, päädyin lopulliseen valintaani. Kultaa, kultaa, sillä mennään. Lopullinen ensimmäinen askel itse linssien suhteen oli näyttöpäätelasit. En ollut vielä valmis ajatukselle monitehoista, enkä erinäisistä yhdistelmistä. Askel kerrallaan, ja nämä tulevat nyt siihen yhteen tiettyyn tarpeeseen, työntekoon. Hienoa on, että näistä linsseistä löytyy ominaisuuksia, jotka tekevät myös älylaitteiden katselusta harmittomampaa. Oma valintani näyttöpäätelaseiksi on nyt siis tehty, ja mukaan lähtisivät nämä Neubaun ekologiset kehykset, joissa muoviosat on tehty kasvipohjaisesta öljystä ja ovat täysin kierrätettävissä. Helppoa, tyylikästä, ekologista ja ihanaa.
Ajatus seuraavista laseista siintää jo mielessä, ja kiinnostus tähän maailmaan heräsi, katsotaan mitä se tuo tullessaan!
