Bikinikausi tulee, oletko valmis?

Bikineitä, paljasta ihoa, ihmiset nauttimassa kesästä vähissä vaatteissa. Aika montaa ajatus hirvittää, niin itsensä kuin muidenkin kohdalla.

Kävin tiistaina keskustelemassa seiskaluokkalaisten kanssa ulkonäköpaineista. Asia on hyvä, mutta se että ihmisillä on paljon ulkonäköpaineita, siinä ei ole mitään hyvää. Näistä asioista tulisi keskustella jo aikaisessa vaiheessa niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa, ja tietenkään aikuisia unohtamatta.

No, Suomessa on nyt koettu ne vuoden ekat lämpöaallot, takit ja paidat on lähteneet pois päältä, ja paljas iho kurkistelee varovasti aurinkoa. Moni kauhistelee tässä kohtaa vuotta niin omaa peilikuvaansa, kuin samalla näkymää, jonka kohtaa auton ikkunasta tai vaikkapa terassilla. 

Kommentteja kuten ”peittäisi nyt hyvä ihminen itteään vähäsen” ja ”ai kauhee miten se tolleen kehtaa itteensä esitellä” kuulee supistavan ympärillä, yhtä lailla kuin niitä ihmiseen itseensä kohdistuvia toteamuksia “en minä nyt voi ottaa tätä puseroa pois kun makkarat näkyy” ja “en voinut laittaa shortseja ku en ole yhtään treenannut jalkoja”. Surullisinta on toisinaan huomata, että jotkut ihmiset häpeilevät omaa olemustaan, koska joku muu on onnistunut takomaan heidän päähänsä siinä olevan jotakin vikaa. Se on anteeksiantamatonta, ja aivan liian yleistä.

Joku on kokenut juuri nyt sen ehkä pelottavimman hetken vuodessa, kun pitää ensi kerran riisua se pitkähihainen pois, ja ehkä katsastaa jo se uikkari valmiiksi. Ja voi sitä pahaa mieltä ja turhautumisen määrää, kun se mielipide siitä miltä oman vartalon siellä vaatteiden alla pitäisi näyttää, ei täsmääkkään nyt sen oman peilikuvan kanssa. 

No entä sitten? Jos et voi muuttaa peilikuvaasi, voit aina muuttaa asennettasi, mielikuvaasi ja odotuksiasi, ja oppia hyväksymään itsesi. Se on kaikki oman pään sisällä ja täysin mahdollista. Toki voit aina myös hankkia salikortin tai pt:n ja muuttaa elämässäsi jotakin muuta, jotta voit sitten olla tyytyväisempi peilikuvaasi. Molemmat toimivat omalla tavallaan. 

Suomessa mua ei uimarannoilla juuri näe. Ulkomailla kyllä löhöilen rannoilla ja muualla juuri miten sattuu, ja pukeudun todella vähiin ja toisinaan paljastaviinkin vaatteisiin. Sellainen pukeutuminen on ollut mulle ominaista omassa tyylissä ihan sieltä teinivuosien tanssiajoista asti. Silloin sai suunnitella omista tanssiasuistaan juuri niin seksikkäät tai paljastavat kuin halusi, eikä siinä ollut mitään kyseenalaista. Se oli osa lajia.

Mutta voi sitä paheksunnan määrää. Suomessa tätä tällaista avonaista pukeutumista pitää hieman varoa, sitä kun aika helposti aiheuttaa pahennusta ja saa erinäisiä kutsumanimiä.

En ikävä kyllä häpeile pukeutua haluamallani tavalla, olinpa minkä ikäinen tai kokoinen tahansa. Elämisen ja elämästä nauttimisen ei pitäisi loppua siihen kun tulee jokin tietty ikä tai koko vastaan. Kenenkään muun pitäisi myöskään olla siinä asemassa, että voi kertoa sinussa olevan jotakin vikaa.

Itse vältän Suomessa täysin rantoja ja uimaloita, koska en aio suoda kenellekään kertaakaan sitä nautintoa, että saisi räpsittyä minusta salakuvia joissa sitten pyllistelen niissä uikkareissani. Se johtuu täysin julkisuudesta, ja on toimintana puhtaasti oma valintani.

Tänä keväänä olen jo ottanut ensimmäiset rusketusraidat haltuun, ja kaivanut mun bikinivarastoista esiin niin viime kesän suosikit, kuin ne tähän vuoteen hankitut uutukaisetkin. Ja niitä on paljon! Selviytyjissä olleet bikinitkin ovat sieltä 2000-luvun alusta, eli mä myös käytän ja säilytän näytä todella pitkään. Bikinit on kautta aikojen olleet mulle se yksi asu, jota metsästän jokaisella ulkomaanreissulla, ja niitä ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi. Muistan lähes jokaiset omistamani bikinit, ja mistä ne on aikanaan löydetty.

Ja kyllä, olen myös ottanut kevään ensimmäiset bikinikuvat, ja postannut ne instagramiin. Ja sekös on jollekkin taas myrkkyä se. 

Nämä ihanat seiskaluokkalaiset kysyivät multa haastattelussa, pelkäänkö koskaan millaisia kommentteja tulee kun postaan jonkun kuvan? Vastasin että en, mutta mielenkiinnolla seuraan. 

Aina yön tunteina joku haluaa hiipiä somekanavia pitkin ilmottamaan, että ei nyt kuule ollenkaan sovi tuo tuollainen bikineissä tai avonaisessa paidassa poseeraaminen. Se ei vaan käy. Olet ällöttävä, oksettava, läski ja leikit kaksikymppistä. Turhamainen ja pinnallinen nainen.

Täytyy sen verran korjata, että aikaa jolloin olin kaksikymppinen, sitä en kaipaa, enkä myöskään tavoittele, koska se ei ollut elämässäni niitä helpoimpia aikoja millään muotoa. Niin ei, en leiki kaksikymppistä, vaan koitan olla reilu nelikymppinen ihan oma itseni.

Niitä lauseen tai parin avautumisia aiheesta tipahtelee silloin tällöin, ja faktahan on, että ne kertovat enemmän kommentoijasta ja heidän itsetunnostaan, kuin minusta tai vartalostani. 

Suomessa on kuitenkin todella lyhyt kesä. Uikkarikausi on tiivistettynä sen parin kuukauden mittainen, kun muualla maailmassa monilla se on vuoden ympäri. Näiden ihmisten kuvasato somessa saattaa olla pelkkää uikkaria ympäri vuoden. Kadehdin siinä mielessä monia seuraamiani ihmisiä, koska heillä on mahdollisuus kesä- ja rantakuviin vaikka joka päivä. Heidän tilinsä ovat aurinkoisia ja täynnä kesää. Multa löytyy sitä lätkäkaukalon laidalla hengaamista ja talvitakkikuvaa, mutta ei kesällä. 

Yritän itse tuoda somessani esiin aitoutta, todellista elämääni ja tilanteita, ja tietysti myös työasioita, jotka ovat aika suuri osa elämääni. Joten, jos koko somefeedini olisi myös läpi kesän täynnä kuvia kaulahuivissa ja poolopaidassa, tai rajattuna aina kaulasta ylöspäin, miten se kuvastaisi minun elämääni? No ei kyllä mitenkään. Mä olen kesän lapsi, nautin täysillä kesästä, ja se kannattaa koittaa hyväksyä.

Näitä bikinikuvista provosoituvia ihmisiä kehottaisin ihan ensiksi valikoimaan tilinsä mitä seuraavat, koska kyllä, mun kuvissa saattaa joskus näkyä paljon muutakin kuin se pelkkä pää. Mulla on aina kuvissani kuitenkin vaatteita päällä, eikä yhtäkään peppukuvaa feedeihini eksy, koska en sellaisia ota. Näin anatomisesti ajateltuna voidaan todeta että rinnat sattuvat olemaan siinä jonkin verran pään alapuolella, jolloin on ymmärrettävää, että selfietä ottaessa kuvassa näkyy helpommin sitä rintaa kuin sitten vaikkapa varpaat. Tai se takapuoli, ainakin mulla.

Mun tilillä tulee näkymään kesän aikana ihan fiilispohjaisia uikkarikuvia, kuin myös sitten joidenkin yhteistyökumppaneiden bikinikuvia, eli joku ainakin oikeen haluamalla haluaa että mä bikineissä poseeraan, vaikka sinä et sitä haluaisikaan.

Jos olet sitä mieltä, että yli nelikymppiset naiset eivät saa poseerata omalla tilillään biksuissa, eikä etenkään ex-missit, jotka ei oo enää nuoruutensa missin mitoissa, sulla on oikeus mielipiteeseesi. Toivon kuitenkin, ettet ajattele että bikinit kuuluvat vain tietyn ikäisille ja kokoisille.

Nyt siis keväinen herätys heille, jotka eivät kestä omia tai muiden vartaloita, kesä tulee, bikinikausi tulee, nyt kannattaa olla valmis!

Annetaan kaikkien ihmisten nauttia kesästä, pukeutua miten haluaa, ja postata omille tileilleen mitä haluaa. Jos et halua pukeutua uikkareihin, älä pukeudu. Jos haluat, tee se!