Ulkonäköpaineet. Photoshoppia vai ei?

Miksi joku muokkaa kuviaan ja joku ei?

Tämän hetken maailma on hyvin ulkonäkökeskeinen. Asiat havainnoidaan ja koetaan paljolti sen perusteella, miltä jokin näyttää.

Photoshop ja kuvankäsittelyhän ei itsessään ole mitään uutta. Ei myöskään illuusion luominen, eikä tietynlainen kuluttajan huijaaminen myynti- ja mainostustarkoituksessa.

Urani alussa pääsin seuraamaan joitakin ruokakuvauksia. Oli mahtavaa nähdä niksejä, joilla annoksista tehtiin kuohkeampia ja herkullisemman oloisia. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että jonakin päivänä se, mitä tehtiin tietoisesti annoksille, olisi arkipäivää nuorten ja aikuisten omaan itseensä kohdistuvissa kuvissa, omilla kuvankäsittelyohjelmilla.

Erinäiset niksit ovat kehittyneet vuosien saatossa hurjasti. Laaja skaala uusia työkaluja on tullut ammattikuvaajien maailmaan, mutta myös tavalliselle kuluttajalle. On saatu uusia tapoja muokata kuvia jälkikäteen. Voidaan lisätä, poistaa ja muuttaa asioita, ja monet somekanavatkin tarjoavat omia filttereitään ja mahdollisuuksiaan siihen, että kuvat näyttäisivät vieläkin “täydellisimmiltä”.

Mutta mitä on tämä jatkuva täydellisyyden tavoittelu? Ja miksi monet sitten muokkaavat kuviaan? 

Jokaisella on syynsä. Joku haluaa muokata, vain koska on hyvä siinä. Yksi haluaa korostaa parhaita puoliaan ja erityispiirteitään, joku taas luoda ominaisuuksia, joita hänellä ei välttämättä omasta takaa ole. Joku haluaa saada aikaan muutosta. Joku toinen taas haluaa peitellä omia epävarmuuksiaan ja kategorisoimiaan ”virheitä”, joku taas korjata kehonsa tai kasvojensa symmetriaa. Joku on tyytymätön siihen miltä näyttää, ja hakee hyväksyntää näyttämällä toisenlaiselta. Jotkut haluavat toteuttaa tietynlaisen muotilehdestä kopioidun kuvan ja erikoisen asennon, mutta totuus ei aina vastaa tavoiteltua kuvaa, ja muokkausta tarvitaan. Joku luo ja ylläpitää kuvillaan tiettyä illuusiota itseään tai muita varten, sitähän moni tekee elämässään muutoinkin. Halutaan näyttää elämän olevan helppoa ja huoletonta ja ah, niin upeaa.

Yksi syy on varmasti tyytymättömyys omiin kuviin, tai siihen miltä itse näyttää. Ulkonäköpaineita kokee moni. Muiden mielipiteet voivat olla jollekin ratkaisevassa asemassa, ja sitten koitetaan luoda jotakin oletetusti toivottua. Samaan aikaan halutaan saada kaupallisten tahojen huomio itseensä, metsästää tykkäyksiä ja kohteliaisuuksia, ja kohottaa omaa itsetuntoa. Hyväksytyksi tuleminen ja positiivinen palaute ovat asioita, joita me kaikki elämässä tavoittelemme jossain määrin. Enemmän seuraajia, enemmän kaupallisuutta, enemmän tuloja, sitäkin tavoittelee nykypäivänä moni.

Mitä nuo muokkaukset sitten ovat?

(Huomioitavaa on, että seuraava luettelo perustuu omaan ja muiden eri aloilla työskentelevien tulkintaan, päättelyyn, tietämykseen ja kuulopuheeseen, ilman virallista todistettavaa tutkittua faktaa.)

Vastaan on tullut vyötärön kavennus, lantio-vyötärö-suhteen korostaminen, lantion suurennus ja muokkaus, pakaroiden korostaminen, niiden suurennus tai muotoilu, käsivarsien kavennus, reisien kavennus, koko vartalon kavennus, asennoista ja vaatteista johtuvien vartalon mutkien muokkaus, “makkaroiden” poisto, rintojen muokkaus suuremmaksi tai pienemmäksi, vatsan pienennys, arpien poisto ja häivytys, tatuointien poisto, leuan kavennus, symmetrian luominen, luomien ja ihon “virheiden” poisto, kaksoisleuan poisto, kasvojen kavennus, nenän kavennus, silmien suurennus, huulien suurennus, ihonvärin muokkaus, hampaiden kirkastus… Kuulostaa muuten hiukan kauneusklinikan toimenpideluettelolta, eikö? Aika paljon vikoja tuntuu löytyvän, ainakin sen perusteella mitä ihmiset näennäisesti korjailevat.

Tässä on varmasti murto-osa asioista, en tiedä, enkä halua tietää kaikkea. Mutta sen tiedän, että monella seuratulla henkilöllä harvemmin kaikki kuvat ovat aitoja ja muokkaamattomia.

Mielestäni se, ettei jaa itsestään yhtäkään rehellistä kuvaa, viestii muille, ettei kelpaa ja riitä sellaisena kuin on. Tämä huolestuttaa nuoria seuraajia ajatellen. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta itse haluan kantaa vastuun esimerkistäni. Se on mielestäni meidän erinäisten vaikuttajien ehdoton velvoite. 

 

Mulle kuvankäsittelyt ovat aina olleet iso mörkö. Välillä järkytyn nähdessäni lehdessä käsiteltyjä kuviani. Ainakin kerran reiteni muokattiin pienemmäksi, ja joissain tapauksissa kropan muotoon on puututtu. Yleisimmät shoppaukset kohdallani ovat värit ja jokin kasvoissa näkyvä silotus. Tuolloin kasvot vaikuttavat monia kosmeettisia toimenpiteitä läpikäyneiltä. Omat selfiet tilanteesta ja lopullinen kuva ovat joskus kuin eri maailmasta. Kansikuvat lehtihyllyssä onnistuvat usein yllättämään minut, harvoin positiivisesti. Tapauksia on monia, ja jokaisella lopputuloksella on varmasti syynsä, vaikkei se minulle aukeakkaan.

Hyviäkin esimerkkejä on paljon, kuten kopiokonemainos, jossa parista koiranpennusta tehtiin isompi lauma. Muutamista kuvista on poistettu luvallani tai pyynnöstäni arpi tai tatuointi, koska se olisi vienyt kuvan painopisteen väärään suuntaan tai huomion pois aiheesta.

Eikö omana itsenä oleminen enää riitä? Olenhan itsekin somesta jonkin osan elantoani ansaitseva “vaikuttaja”, jolla omaan työnkuvaan kuuluu myös omien kuvausten toteuttaminen, sekä kuvien kautta erinäisten tuotteiden ja aiheiden promoaminen. Toisessa roolissa olenkin muiden kuvattavana, enkä pääse estämään kuvien muokkausta.

Miten sitten itse toimin? Ja miten toimivat muut kauneusalan ihmiset?

Missimaailmassa tätä kuvankäsittelyä on paljon. Luulisi, että missit, nehän ne vasta itsevarmoja ovat, kun kerran kokevat itsensä niin upeiksi, että lähtevät jopa kilpailemaan siitä. Mutta sehän ei ole totuus, yllättävän moni hakee kisoista itsevarmuutta ja hyväksyntää.

Vuosittain yksi odotetuin hetki monissa kansainvälisissä kisoissa on se, kun on seurannut pitkään jonkun ehdokkaan somea, toinen toistaan upeampia kuvia ja tyrmääviä lookkeja, ja nyt lopulta näkee tämän “livenä”. Kun tämä saapuu kisapaikalle, muut kisaajat astuvat rinnalle, ei valaistusta, filttereittä, stylisteja, maskeeraajia ja photoshoppia, niin joskus julma totuus paljastuu ja kulissit kaatuvat kovalla rytinällä. Voi olla mahdotonta tunnistaa kuvan kaunotarta muiden keskeltä ja livekuvista. 

Olen toistamiseen sanonut ääneen, etten käsittele kuviani. En julkaise tililläni käsiteltyjä kuvia, elleivät ne ole ammattikuvaajan ottamia ja heidän työnsä tuloksia. Mainos-, lehti- ja promokuvat ovat sellaisia. En omista minkäänlaista kuvankäsittelyohjelmaa, enkä halua. Periaatteeni on, että jollen voi jotakin julkaista tuunaamatta, jätän julkaisematta. Kuvan värisävy ja valotus on ainoa johon voin puuttua. Asennoilla ja kuvakulmilla saa tehtyä halutessaan paljon.

 

 

Itselleni on tärkeää, että tehdessäni työtä, jossa kohtaan ihmisiä keikoilla ja projektien yhteydessä päivittäin, kuvani vastaavat todellisuutta. Pahinta olisi, kun joku keikalla toteaisi, että “olet kuvissa paljon upeampi, et näytä yhtään samalta.” Mulla se on mennyt aina onneksi toisin päin, on tultu sanomaan, etteivät kuvat tee oikeutta, olet livenä parempi.

Arvostan aitoutta ja todellisuutta, ja olisi hienoa, kun saman ajatuksen allekirjoittaisi useampikin. Etenkin ne somessa esikuvina vaikuttavat ihmiset, joita seuraavat monet herkässä ja vaikutusalttiissa iässä olevat nuoret ja lapset, ja mikseivät aikuisetkin.

Koska vaikutamme ajatuksiin ja mielipiteisiin, niin samalla meillä on suuri vastuu. Luulisi olevan itsestäänselvyys ajatella sitä, miten vaikutetaan nuoriin seuraajiin. Mitä me kerromme sillä esimerkillä, että ennen kuin voimme postata kuvaa itsestämme, täytyy siihen tehdä kymmeniä valomuutoksia, ja suurentaa, silottaa ja pienentää asioita? Jonkun mielestä sillä kerrotaan, että on vapaa tekemään omalla tilillään niinkuin itse haluaa, tai että aikuisenakin on ihan ok olla epävarma. Kuitenkin moni näkee myös sen puolen, että täydellisyyttä ja illuusiota tulee tavoitella aina, emmekä koskaan riitä sellaisena kuin olemme. Aivan kuin aitous ei olisi kaunista tai hyväksyttävää.

 

 

Minua hirvittää joidenkin kohdalla se ajatus, että joka kerta kun kuvaa päätyy tuunaamaan ja muokkaamaan, samalla tulee kasvatettua kynnystä postata täysin aito ja muokkaamaton kuva. Ero alkuperäiseen on suurempi, sen huomaavat myös seuraaja. Sitä voi koukuttua myös tuunaamiseen.

Sitä luo helposti täysin tietämättään itselleen suuret paineet ja odotukset siitä, millainen seuraavan kuvan pitäisi olla. Vaikka meikittömyys olisi arjessa luontevaa, jos kuvafeedi on pelkkää tuunattua glamourkuvaa, voi muutos olla aika selkeä meikittömän kuvan postatessaan, ja kynnys julkaisuun korkea.

 

Somessa on paljon upeita tilejä, jotka ovat kuin taidetta, mutta niissä on se ero, että osataan nähdä, että ne todellakin ovat taidetta. Kaikki kuvassa näkyvä ei ole täysin totta, vaan on vaatinut monia eri keinoja ja työkaluja kyseisen tunnelman tai illuusion luomiseen. Tämä ymmärrys ei aina toteudu, kun kyse onkin vaikkapa maiseman sijaan oikeasta ihmisestä.

Joskus silmiini hyppää somessa mainos kuvanmuokkausohjelmista, jolla voi tuunata timmimmän sixpacin ja ties mitä. Tietynlainen jatkuva täydellisyyden tavoittelu, sen mainostaminen ja jonkinlaisen illuusion säilyttäminen ei saa multa kannatusta.

Nykyajan nuoret ovat kasvaneet somemaailmassa, instagram-meikkien ja tutorialien ajassa. Jo pelkästään somessa pyörivillä meikkiopastuksilla tehdään niin erikoisia asioita kuviin liittyen, että monia meikkialan ammattilaisia hirvittää. Vaikka jokin näyttää kuvassa tietyillä valoilla taiteelliselta ja hienolta, todellisuus tällaisesta kasvoille luodusta taidemaalauksesta voikin katukuvassa olla eri.

Ymmärrän, että halutaan luoda itselleen brändiä upeiden kuvien kautta. Upeutta ihastellaan, käyttäjää seurataan ja wow-efekti tulee lähes joka kuvasta. Mutta jos jo kuvia katsomalla tajuaa, että kyse on olemuksesta, joka on saatu aikaan vasta monilla filttereillä ja muokkauksilla, onko se silti yhtä upea? Enemmän wow:ta, enemmän seuraajia, enemmän kiinnostusta, kuuluisuutta ja yhteistyöehdotuksia. Joidenkin mielestä kyllä, ehdottomasti tavoittelemisen arvoista.

Mä taidan olla vanhanaikainen, koska haluan näyttää asiat sellaisina kuin ne ovat. En halua kalastella seuraajia, en mielistellä mahdollisia tulevia yhteistyökumppaneita, jollen omana itsenäni kelpaa. Vaikka teen toisinaan uikkarifirmojen kanssa yhteistyötä, en tuunaa kroppaani näihinkään kuviin.

Joku varmasti haluaisi välttyä näkemästä kroppaani kuvissa sellaisenaan kun se on, ja sillon voi aina valita katsoa toisaalle. Pakko ei koskaan ole katsoa, enkä aio yhdenkään ihmisen toiveesta tehdä kuvilleni tai vartalolleni sellaisia muutoksia, mitä en itse haluaisi tehdä. Joten kannattaa varautua, uikkarikausi tulee, ja ihan varmasti uikkarikuvia tulee hyppimään silmille. Like it or not.