Tämä syksy ja alkutalvi on ollut aivan hullunmyllyä kaikille, jotka harrastavat kauneuskilpailujen, ja etenkin kansainvälisten kauneuskilpailujen seuraamista. No, ei meitä nyt niin hirveän paljoa ole, ei Suomessa, mutta tiedän että itseni lisäksi sitä tekee aika moni muukin, tosin ulkomailla. Fanaattista fanitusta ja addiktoitunutta ruutujen ja keskusteluketjujen tuijottelua löytyy siis minunkin lisäksi.
Monesta yhteensattumasta johtuen enemmistö maailman suurimmista kauneuskilpailuista ajoittuu tälle vuosipuoliskolle, ja siinäpä sitä onkin hommaa, jos haluaa seurata jokaisen kilpailun kaikki julkiset esiintymiset, alkukilpailut, loppukilpailut, sekä tutustua kunnolla itse ehdokkaisiin. Ehdokkaita kun on kilpailusta riippuen siinä 60-120:sta eri maasta.
Omalla kohdalla tämä on jäänyt tältä syksyltä todella, siis todella vähäiseksi. Täytynee kuitenkin tarkentaa kaikille mun somen stooreja seuranneille, että mun mittakaavassa ”todella vähäinen” on monelle ihmiselle silti enemmän, kuin mitä he käyttävät aikaa missikisojen seuraamiseen ehkä koko elämänsä aikana.
Nyt on kuitenkin aivan nurkan takana, eli oikein hyvässä vauhdissa se vuoden viimeinen, suurin, kaunein, arvostetuin, odotetuin ja kovin kisa, the one and only Miss Universe. Sen alkukilpailu käydään huomenna ja finaalit on sitten sunnuntaina. Kisatunnelmia on voinut seurailla non stop jo parin viikon ajan, ja tietysti kilpailijoiden omaan historiaan on voinut perehtyä oman maan kilpailuja myöten jo aikaisimmillaan vuosi ennen kansainvälisiä kilpailuja.
Hyvää sellaista alkulämmittelyä Miss Universumille ovat tarjonneet muut isot kilpailut kuten Miss World, Miss International, Miss Earth, Miss Grand international, Miss Supranational, sekä monet hieman pienemmät kisat.
Tänä vuonna lattarimaat ovat jyränneet isojen kisojen voitoissa, vain Miss Earth poikkesi kaavasta valitessaan voittajaksi Vietnamin edustajan. Muuten voittoja ovat napsineet Venezuela, Puerto Rico, Paraguay ja Mexico. Usein kuulen Suomessa ihmisten valittavan, kuinka ei eurooppalaisilla ole koskaan asiaa mihinkään ja ainakaan kärkeen, mutta sehän ei perustu mihinkään. Miss Internationalissa Suomi menestyy nykyään useinkin. Kyllä muutaman vuoden sisään jopa Universumeissakin on kärkikolmikossa ja jopa voittajaksikin valikoitunut euroopan edustajia, kuten vaikkapa Ranskaa ja Hollantia, ja finaaleihin on mahtunut muitakin. Vain Suomi on puuttunut tämän kisan finaaleista ja semifinaaleista jo 22 vuotta. Tänä vuonna mahdollisuutta on helpotettu jälleen, kun esim omana aikanani valitun kymmenen finalistin sijaan jatkoon valitaan tänä vuonna jopa 20 kilpailijaa. Maanosakohtaiset kilpailijamäärät on jo etukäteen määritelty tietyllä kaavalla, kuten viime vuonnakin, näin ollen Euroopasta tulee 20 parhaan joukossa olemaan vähintään viisi maata, ja enimmillään 10.
Aihe, josta jaksaisin kirjoittaa kirjan, on yleiset harhaluulot erilaisista kilpailuista, niissä tapahtuvista asioista, ja niihin vaikuttavista asioista. Kommentoida haluaisin jokaista mahdollista kilpailua, ja kilpailijaa, sekä aina Suomen ehdokasta. Mulla onkin tapana tehdä mitä erikoisempia kollaaseja facebook-ystävieni kiusaksi, ja jos työt eivät haittaisi harrastamista, näitä kaikkia erilaisia kollaaseja syntyisi varmasti vielä triplamäärät. Kaikkien muiden kannalta onkin siis ehkä oikein hyvä ajatus pitää mut mahdollisimman työllistettynä. 
Aika ajoin ihmiset kyselevät 90-luvun aikaisia kisakokemuksiani, ja sitä, kuinka paljon se poikkesi nykypäivästä. Yksi olennaisin tapa millä ne kisat tietysti poikkesivat tästä hetkestä, on some ja netti. Muistan että meidän aikaan kuulimme huhuja siitä, että jossakin uudessa oudossa paikassa nimeltä internet, oli jokin äänestys meistä, ja yllätyimme suuresti kun joku Miss Photogenic yleisön nettiäänestyksen perusteella valittiin. Ei meillä monilla ollut mistään nettisivuista tuolloin vielä hajuakaan.
Some on maailma, joka on tullut täysin uutena tähän mukaan. Siinä on paljon hyvää ja myös pahaa, tämän kilpailumaailmankin kannalta. 90-luvulla oltiin yhden Miss Universum-nettisivuston sekä median varassa, ja odotettiin koska sivuille päivitetään kilpailijoiden kuvia ja tietoja, jotta nähtäisiin edes vilaukselta sitä, keitä kisassa on tänä vuonna mukana. Kuvia pääsi tämän lisäksi katselemaan jostakin medialle tarkoitetusta salasanan takana olevasta kuvapankista, ja itsekin yritin kaikin keinoin päästä näitä kuvia sieltä näkemään. Silloin myös kisojen katselu oli sen varassa, mitä Suomen tv halusi näyttää. Sittemmin jonkin antennin tai kaapelin myötä pystyi katselemaan jenkkikanavilta lähetyksiä livenä. Tuolloin alkoivatkin mun kisakohtaiset yövalvomiset, ja nykyään niitä on vähän useamminkin, riippuen tietysti maasta ja aikavyöhykkeestä millä kisat pidetään. Nehän on siis nähtävä reaaliajassa, maksoi mitä maksoi.
Nyt asiat ovat toisin, netti ja some ovat täynnä kuvia sekä kilpailijoiden itse tuottamana sisältönä, sekä netti-, uutis- ja fanisivustojen kautta. Netistä löytyy monta eri faniportaalia, sekä fanitukseen keskittyineitä ryhmiä ja sivuja. Positiivista on, että näemme koko ajan enemmän ja enemmän, mutta se ei aina ole pelkkää hyvää. Samaan aikaan virheiden ja virheellisen informaation ja ikävän näkyvyyden määrä kasvaa. Tälläkin hetkellä somessa kiertää video muutaman kilpailijan erikoisesta reaktiosta fanikohtaamisessa, ja tämä on jakanut fanit kahtia. Samaan aikaan erään ennakkosuosikin kaatumisesta National Costume Showssa on tehty lukemattomia meemejä, ja jälleen kansa on jakautunut. Viime vuonna toistamiseen syntyi muutaman maan edustajan yhteiskuvasta niin suuri mellakka, että toisen kilpailijan perhe joutui muuttamaan pois maastaan tappouhkausien ja muiden valossa. Eli eivät nämä missikisat ihan pelkkää kauneutta ja höttöä ole, niillä on valtavasti merkitystä maailmanlaajuisesti, mutta ei juurikaan Suomessa.
Itse viihdytän itseäni katsomalla paljon kilpailijoiden omia somesisältöjä. Kun kisareissussa ollaan 3-5 viikkoa, niin tietynlaisen jännityksen ja väsymyksen myötä oma arviointikyky ennen pitkää saattaa pettää, ja myös se mahdollinen pidetty kulissi tai rooli karisee pois, ja todellinen luonne paljastuu. Silloin niitä mokia omissa stooreissa, snäpeissä ja postauksissa tapahtuu. Aina ei osata ajatella loppuun asti, millainen käytös on hyvää, mitä ei kannata tehdä tai postata kilpailun aikana, ja mistä joku saattaa pahoittaa mielen, tai pahimmillaan tulkita jotain niin, että ne sijoitusmahdollisuudet menevät. Some on myös luonut uuden ongelman, sen, että harvat kilpailijat ovat enää läsnä, kun jokainen somettaa ja räplää puhelintaan täysin omassa kuplassaan hyvin epäkohteliaasti. Tästä ja muista virhelyönneistä olisi lukuisia esimerkkejä, mutta somekohuja välttääkseni, pidän suuni visusti kiinni.
Edelleen toivon kiihkeästi sen hetken koittavan, että löytyy joskus taas sellainen Miss Suomi, joka selvittää tiensä ensimmäisestä karsinnasta. Olisihan se mahtavaa, että voisi aidosti hehkuttaa ja yllättyä positiivisesti Suomen edustajan taipaleesta kisan aikana. Olipa kyse sitten ultimaattisesta kauneudesta, lavaesiintymisestä, karismasta, puvuista, tyylitajusta, somesisällöstä, liikkumisesta, eleistä, haastattelusisällöistä tai muusta kilpailun aikana tapahtuvasta esiintymisestä, mutta sitä odotellessa. Haluaisin suuresti jo yllättyä positiivisesti.
Tuo kilpailumaailma on alue, jota harva oikeasti ymmärtää, ja sen ulkopuolella olevat ihmiset eivät ainakaan. Siitä voi kuitenkin olla myös sitä täysin ymmärtämättä ihan yhtä innoissaan kuin vaikkapa jalkapallosta tai jostakin artistista, ja seurata kaikkea sen alan tekemistä aivan yhtä fanaattisesti. Me olemme oma lajikkeemme.
Mielenkiintoista on nyt nähdä, kuinka toimitaan maailman ensimmäisen transgender-kilpailijan kohdalla Miss Universum-kisoissa. Maailmanlaajuisesti olemme siis siinäkin suhteessa isojen ja merkittävien muutosten ja asioiden äärellä.
Itse olen ehtinyt täysin rakastumaan pariin kilpailijaan jo kauan ennen kisojen käynnistymistä ja heidän sijoituksiaan jännittelen tässä nyt vielä muutaman päivän.